Tutkimus piirtää karun kuvan: Köyhien lapsiperheiden vanhemmat eivät luota viranomaisiin – palvelut ja ihmisten tarpeet eivät kohtaa

Huonot asiointikokemukset johtavat epäluottamukseen viranomaisia kohtaan. Uusi tutkimus kielii ongelmista sosiaalihuollossa.

köyhyys
Äitejä ja lapsia ulkona kävelemässä.
Felix Kästle / AOP

Köyhien lapsiperheiden vanhemmat tuntevat usein epäluottamusta viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan. Omaan lähipiiriin sen sijaan luotetaan.

Tämä selviää Diakin lehtori Sanna-Liisa Liikasen tuoreesta lisensiaatintutkimuksesta (siirryt toiseen palveluun), jossa hän tarkasteli sitä, miten ja mihin köyhien lapsiperheiden vanhemmat luottavat.

Liikasen tutkimus kertoo, että viranomaisia kohtaan koetun epäluottamuksen taustalla on usein huonoja asiointikokemuksia. Toinen ongelma on Liikasen mukaan se, että julkisen sektorin tarjoamat palvelut ja ihmisten tuen tarpeet eivät kohtaa.

Toisin sanoen, sosiaalihuolto ja muut viranomaiset eivät osaa tunnistaa tarpeeksi ihmisten, viranomaiskielellä asiakkaiden, tarpeita.

Viranomaisten sijaan luottamusta koetaan enemmän omaan lähiverkostoon, sekä omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin selviytyä.

– Tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida sosiaalityössä vahvemmin, Sanna-Liisa Liikanen toteaa tiedotteessa.

Tutkimukseen analysoiduilla henkilöillä luottamusta ei herunut sosiaalitoimeen, lastensuojeluun tai muihin viranomaisiin. Ainut julkinen palvelu, johon moni kirjoittajista kuitenkin luotti, oli kirjastolaitos.

– Kirjoittajien mukaan kirjastot lisäävät ihmisten hyvinvointia. Niiden käyttö on maksutonta ja useat kirjoittajat kertovat kirjastojen olevan pakopaikkoja ankeassa arjessa, Liikanen toteaa tutkimuksessa.

Kirjastojen lisäksi erilaiset avoimet tilat, lähiötuvat ja asukastilat koettiin tärkeiksi paikoiksi. Myös luonto koettiin tärkeäksi hyvinvointia lisääväksi tekijäksi.

Tutkimus kävi läpi lapsiperheiden vanhempien kirjoituksia

Tutkimuksen aineistona on 42:n eteläsuomalaisessa kaupungissa asuvan lapsiperheen vanhemman kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajat olivat osallistuneet teksteillään Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun vuonna 2006.

– Tutkimukseni pyrkii tavoittamaan vanhempien kokemuksen kirjoitusten taustalla. Määrittelen luottamuksen arjessa toimimista helpottavaksi suhteeksi. Luottamus voi ilmetä esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena, Liikanen sanoo.

Liikasen löysi aineistosta kuusi luottamustyyppiä: taistelijat, puolisoon luottavat, sukuihmiset, verkostoitujat, kriitikot ja kurjat.

Taistelijat luottivat omaan selviytymiseen, kurjat taas eivät luottaneet omaan selviytymiseensä. Kriitikot kokivat epäluottamusta yhteiskuntaa kohtaan. Sukuihmiset luottivat eniten sukulaisiin ja verkostoitujat ystäviinsä.

Tutkimus piirtää Liikasen mukaan suuntaviivoja sosiaalityön kehittämiseen. Huomiota olisi kiinnitettävä enemmän asiakkaan kohtaamiseen ja siihen, että tämän saama tuki olisi konkreettista ja oikea-aikaisesti annettua.