Meren salaisuudet paljastuvat hitaasti – tutkija tarvitsee kärsivällisyyttä ja nykytekniikkaa

Suomen rannikon meriluonto on aika lailla kartoittamatonta seutua. Me emme esimerkiksi tiedä, millaista eliöstöä merenalaisilla hiekkasärkillä oleilee. Tutkimus on vasta aluillaan ja kestää pitkään, sillä työmenetelmät ovat hitaita.

merialueet
Mies sukeltamassa mereen veneestä, johon on tuunattu portti erityisesti sukeltamisen helpottamiseksi
Metsähallitus

Metsähallituksen kahdeksanmetrinen alumiinivene ajaa kohtuullisessa aallokossa avomerta kohti. Tähtäimessä on Santapankki-niminen alue Kokkolan edustalla, Perämeren rannalla.

Ilmakuvissa tämä kohta noin kahdeksan kilometrin päässä Kokkolan Trullevinniemestä on näyttänyt matalalta. Samaa ovat viestineet merikartat. Metsähallituksen Velmu-hankkeen kartoitustiimi on päättänyt, että Santapankkia on tutkittava tarkemmin. Tehtävänä on nimittäin löytää pinnanalainen hiekkasärkkä.

Kuinka vaikeaa hiekkasärkän löytäminen voi olla? Jokainen maallikko tietää, että Perämeren rannikolla on paljon hiekkarantoja, eikö siis hiekka jatkuisi meren allekin?

Suunnittelija Suvi Saarnio kumoaa maallikon käsitykset. Moni ilmakuvissa hiekkasärkältä vaikuttava kohouma on paljastunut tarkemmassa kartoituksessa kiviröykkiöksi.

Mies laskee kaikuluotainta mereen.
Claes Björkholm laskee veteen "kalan" eli kaikuluotaimen.Kalle Niskala / Yle

– Me olimme Merenkurkun puolella Vaasan ja Mustasaaren edustalla useamman viikon ja siellä oikeastaan kaikki kohoumat, joita tarkistettiin, olivatkin kiviriuttoja, eivätkä hiekkasärkkiä. Ainoastaan Norrkärin alueelta löytyi hiekkasärkkää.

Hiekkasärkkälöydös? Varmistettu!

Kokkolan edustalla kuitenkin onnistaa. Tutkimustiimi on ajanut veneellä kohtaan, jossa 14-metrinen vesi madaltuu äkisti muutamaan metriin. Juuri siinä kohdassa veteen lasketun "kalan" eli viistokaiutusta tekevän kaikuluotaimen lähettämä signaali heijastuu takaisin pehmeästä pohjasta.

Kaikuluotaimen välittämä kuva rohkaisee Metsähallituksen tutkijatiimiä laskemaan pohjaan myös videokameran. Vedessä on pimeää, mutta kamerassa on ledvalot ja laserit. HD-kuva näyttää pohjamateriaalin tarkasti, jopa hiekan raekokoa myöten.

Hiekkasärkän olemassaolo Kokkolan edustalla näyttää nyt varmistetulta. Silti tutkimuksia on tehtävä vielä enemmän. Tarkoitus on selvittää, kuinka laaja särkkä on ja millaisia kasveja ja eläimiä siellä asustaa.

– Meret ovat semmoinen vähän kartoitettu alue edelleen eli vaikka VELMU-ykkönen on noin kymmenen vuoden ajan tehnyt tutkimusta. Perustietoa ollaan saatu, mutta vielä halutaan tarkentaa tietoa, että miten merta voidaan hyödyntää tulevaisuudessa, perustelee Metsähallituksen suunnittelija Suvi Saarnio.

Sukeltajat asialle ja kamera käteen

Kokkolan edustalla VELMU-tiimistä veteen lähtee kaksi sukeltajaa, Jon Ögård ja Claes Björkholm.

Miehet valmistautuvat sukellukseen huolellisesti. +11-asteiseen veteen menemiseen tarvitaan lämpökerrasto ja kuivapuku. Sukelluksen aikana tehtävät löydökset merkataan lyijykynällä muovitetulle paperille, joka on kiinnitetty muoviseen leikkuulautaan.

Merenpohjaa ja Metsähallituksen kartoittajien pohjaan laskemaa linjaköyttä
Merenpohjaa ja Metsähallituksen kartoittajien pohjaan laskemaa linjaköyttä.Metsähallitus

– Vettä pitävä "kirjoitusalusta" on oma keksintö. Tämäntyyppistä, uudenlaista tutkimusta varten olemme joutuneet keksimään omia menetelmiämme, hymähtää tiimiä vetävä Suvi Saarnio.

Tiimi on myös virittänyt mittanarun päähän valkoisen muoviämpärin kannen ja lyijypainon. Viritys lasketaan veneen laidalta veteen, jolloin tarkkailija pystyy sanomaan, missä syvyydessä kansi lakkaa näkymästä. Menetelmä kertoo siitä, kuinka syvälle auringonvalo vedessä pääsee, mikä taas kertoo vesikasvien viihtymisestä paljon.

Meren pohjaa voidaan tutkia lyhyillä pistesukelluksilla. Laajempi alue voidaan myös merkata köysillä, sukelluslinjoilla, ja seuloa tarkasti koko linjan sisään jäävä alue.

Kaikesta otetaan huolella näytteitä. Jokaista kasvia ei pystytä tunnistamaan kentällä, vaan laji selviää myöhemmin mikroskoopilla. Perämeren pohjasta löytyy yleensä esimerkiksi katkoja, simpukoita, kotiloita ja matoja.

Näytteidenottoa varten sukeltaja ottaa pinnan alle mukaansa läpinäkyvän, muovisen putkilon, jonka molemmat päät voi sulkea. Putkinoutimeen kaavitaan pohjasta esimerkiksi hiekkaa.

Sukeltaja ottaa näytettä putkinoutimeen merenpohjasta.
Putkinoudin käytössä. Metsähallitus

Kokkolan edustan hiekkasärkästä ei jostain syystä ensimmäisillä sukelluksilla löydy eliöstöä. Kartoittajat arvioivat, että paikka on sen verran avoin ja virtaus niin kova, että eliöstö huuhtoutuu pois. Muitakin syitä voi olla. Asiaa pitäisi tutkia enemmän.

Suuret tavoitteet, vähän aikaa

Perämerellä liikkuvan tiimin tämänkesäinen tehtävä on kartoittaa meriluontoa laajalla alueella aina Vaasasta Tornioon. Painopisteitä ovat hiekkasärkät, uhanalaiset lajit ja jokisuistot.

Työ on mielenkiintoista, mutta turhauttavaa. Tiimi tietää jo etukäteen, että noin laajaa aluetta ei voi tutkia niin tarkasti kuin haluaisi. Aikaa on kuitenkin vain muutama kuukausi. Siksi on todella tärkeää analysoida eri lähteitä ja päättää etukäteen, mihin tarkempi tutkimus kohdistuu.

– Tämäntyyppinen tutkimus on yllättävän hidasta. Viistokaiutus on hidas menetelmä, eikä sitä voi tehdä vähänkään kovemmalla tuulella. Yhden päivän aikana saa tutkittua vain pienen alueen, harmittelee Suvi Saarnio.

Kuvassa kaksi sukeltajaa on lähellä meren pintaa ja nainen tarkkailee veneestä
Suvi Saarnio valvoo veneessä, että sukeltajakaksikolla on kaikki hyvin.Heini Holopainen / Yle

Tänä kesänä Kokkolan edustalla hiekkasärkkätutkimuksia on hidastanut vielä huono sääkin. Melkein kokonainen viikko kului liki sisätiloissa, koska merellä tuuli 12 metriä sekunnissa ja sää oli sateinen.

Onneksi tehtävänä oli myös tutkia jokisuistoja ja uhanalaisia lajeja. Perhonjokisuistolle ja matalikoille pystyi nimittäin menemään myös huonolla ilmalla. Suvi Saarnio tiimeineen sai myös idean kokeilla matalassa vedessä liikkumista suppailulaudoilla. Se toimi mainiosti.

Ihminen seisoo SUP-laudalla.
Muodikas liikuntamuoto, suppailu, on osoittautunut hyväksi tavaksi edetä matalassa vesistössä. Metsähallitus

– Oli mahtavaa mennä jokisuistossa meloen! Pohjaa pystyi tutkimaan vesikiikarilla ja sukeltamalla, vaikka näkyvyys oli noin 20 senttiä, summaa Saarnio.

Perämerellä ja Merenkurkussa sukkuloi kolme eri Metsähallituksen luontopalveluiden meriluontotiimiä. He ovat vain pieni osa Metsähallituksen kartoittajaverkostoa. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tutkitaan vielä Saaristo- ja Selkämerellä sekä läntisellä ja itäisellä Suomenlahdella.

Kasveja meren pohjassa.
Merenpohjan kasvustoa Perämerellä.Metsähallitus

Kartoittajien työn jälki on nähtävissä Velmu-karttapalvelussa (siirryt toiseen palveluun). Sieltä voi hakea vaikka oman mökkirannan ja nähdä, ovatko tutkijat kartoittaneet ja valokuvanneet juuri kyseisellä alueella.

VELMU-tiimin työstä julkaistaan loppukesällä myös kirja, Meren aarteet.

Opiskelijan ihana kesätyö

Perämerellä työskentelevän kuusihenkisen tiimin toinen kartoittajista, Liisi Matilainen, on ensimmäistä kesää Metsähallituksen tiimissä. Hän opiskelee biologiaa Helsingin yliopistolla ja tuli kesäksi Perämerelle VELMU-tiimiin töihin.

Työ alkoi tutustumalla kaikkiin teknisiin laitteisiin, joita kartoittamisessa tarvitsee. Kesän mittaan saattaa tulla opetteluun vielä sukeltaminenkin.

– Mikään päivä ei ole ollut samanlainen. Nyt on ollut harvinaisen kylmä kesä, mutta ei se haittaa. Tuulenpitävät vaatteet ovat olleet tarpeen, samoin pelastautumispuku. Kesäloma pidetään sitten syksyllä. Näinhän se on, että kun säät suosivat, työpäivät ovat pitkiä.

Suunnittelija Liisi Matilainen, luontokartoittaja Claes Björkholm, luontokartoittaja Jon Ögård ja suunnittelija Suvi Saarnio
Suunnittelija Liisi Matilainen, luontokartoittaja Claes Björkholm, luontokartoittaja Jon Ögård ja suunnittelija Suvi Saarnio.Kalle Niskala / Yle

Mukava työtiimi auttaa paljon, eikä työhönlähtö ole kertaakaan vielä harmittanut.

– Junalla on tullut kotiseudulta Helsingistä matkustettua kesän mittaan, kun työ on ollut Perämeren rannalla. Silti kivaa on ollut. Tykkään tehdä maastotöitä, vaikka ollaankin säiden armoilla.

_Juttua muutettu 1.8. klo 13.30. Muutettu lause muotoon: Tiimi on myös virittänyt mittanarun päähän valkoisen muoviämpärin kannen ja lyijypainon. _

Kyseessä on jo 1800-luvulla keksitty Secchi-levy, jollaisia voi valmistaa itse. Tiimi ei siis ole keksinyt levyä, vaan valmistanut sellaisen.