Saamelaisnaisten muinainen, mahdollisesti syntisenä kielletty sarvilakki halutaan jälleen käyttöön

Taiteilija Outi Pieski ja arkeologi Eeva-Kristiina Harlin haluavat puhaltaa henkiin saamelaisnaisten mystisesti kadonneen sarvilakkiperinteen. Syvää symboliikkaa mukanaan kantavan sarvilakin käytön kanssa ollaan kuitenkin vielä varovaisia.

saamelaiset
Saamelaisnaisen sarvilakki
Kansallismuseon muinainen, saamelaisnaisen sarvilakki.Nella Nuora / Yle

Ystävykset ja kollegat, taiteilija Outi Pieski ja arkeologi Eeva-Kristiina Harlin ovat talven ja kevään mittaan tutkineet saamelaisnaisten muinaisen sarvilakin mysteeriä.

Kaksikko on tutkinut arkistoja, lukenut kirjallisuutta sekä koonnut yhteen ihmisten kuvia ja tietoja. Lakin kaavaluonnoksetkin ovat jo työn alla. Tavoitteena on herättää henkiin mystisesti kadonnut perinne.

outi pieskin eeva-kristiina harlin
Eeva-Kristiina Harlin ja Outi Pieski ovat käyneet läpi lukuisia arkistoja ja runsaasti kirjallisuutta selvittäessään sarvilakin mysteeriä.Helga West / Yle

Kaikki alkoi saamelaisten satavuotisjuhlista

Harlinin ja Pieskin yhteinen tutkimusprojekti alkoi kuin vahingossa. He kummatkin osallistuivat helmikuussa Norjan Trondheimissa järjestettyihin, saamelaisten Tråante 2017 -juhlallisuuksiin. Sata vuotta sitten helmikuussa Norjan Trondheimissa pidettiin ensimmäinen kokous, joka oli alkusysäys Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän saamelaisten yhteistyölle.

Juhlallisuuksiin kuului myös Bååstede – tilbakeføring av samisk kulturarv -näyttely. Siellä sekä Pieski että Harlin näkivät muinaisen sarvilakin. Helsinkiin palattuaan arkeologi Eeva-Kristiina Harlin muisti, että yksi kansallismuseon kokoelman neljästä sarvilakista oli ostettu Utsjoen Dálvadaksesta, samalta seudulta, mistä taiteilija Outi Pieski on kotoisin.

Harlin tutki lakin historiaa enemmän ja huomasi, että lakki oli kuin olikin ostettu Pieskin sukulaisilta, kuuluisalta pororikkaalta Kadja-Nillalta ja hänen siskoltaan.

Harlin ehdotti Pieskille yhteistyötä, sarvilakin henkiinherättämisprojektia. Pieski oli heti mukana.

Pirun sarvi?

Sarvilakki
Lontoon British Museumin sarvilakki.Pirita Näkkäläjärvi

Sarvilakin historia kiinnostaa ihmisiä. Sen verran tiedetään, että saamelaisnaiset ovat käyttäneet lakkia ympäri pohjoisinta saamelaisaluetta. Esimerkiksi Norjan Finnmarkissa lakki oli laajalti käytössä vielä 1800-luvulla, mutta 1900-luvulle tultaessa lakkia ei enää juuri näkynyt.

Suomen puolella sarvilakkia käytettiin Utsjoella, Inarissa ja Enontekiöllä, mutta Käsivarresta se katosi aiemmin kuin muualta.

Lakin erikoisuus oli sen puinen, männystä tai koivusta tehty sarvi. Erään teorian mukaan lakin käytön kielsivät lestadiolaispapit, joiden mielestä lakin sarvessa asui piru.

Kukaan ei kuitenkaan varmuudella tiedä, miksi saamelaisnaiset lopettivat lakin käytön.

– Sen tiedämme, että naiset lopettivat lakin käytön samaan aikaan, kun lestadiolaisuus tuli Saamenmaalle. Mutta liittyykö katoaminen lestadiolaisuuteen, siitä emme ole varmoja. Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että lakin katoaminen liittyy jotenkin yleiseen maailmankuvan muuttumiseen, Pieski pohdiskelee.

– Naisilla on ollut käytössään tämä upea sarvilakki, josta itse sarvi, sen kruunu, on leikattu pois. Minä näen tässä hyvin vahvan symbolisen merkityksen. Se on voinut kuvastaa naisen asemaa yhteiskunnassa, Harlin kertoo.

Saamelaisen historian havinaa Lontoossa ja Edinburghissa

Heinäkuun alussa sarvilakin mysteeri vei Pieskin ja Harlinin Englantiin ja Skotlantiin.

Kaksikko tutustui matkallaan Lontoon British Museumissa sijaitsevaan sarvilakkiin. Museolla ei ollut juuri faktatietoa lakista – ja vähäisistäkin tiedoista osa oli vääriä. Pieski ja Harlin joutuivatkin oikaisemaan vääriä käsityksiä.

– Vaikka museot pitävätkin hyvää huolta vanhoista esineistä, niillä ei aina ole tarkkaa tietoa niiden historiasta. Niin oli myös sarvilakin kohdalla. Museossa luultiin, että lakin sarvi olisi tehty luusta, vaikka se on puusta, Pieski harmittelee.

Outi Pieski
Taiteilija Outi Pieski pääsi tutkimaan saamelaisnaisen muinaista sarvilakkia British Museumissa Lontoossa.Eeva-Kristiina Harlin

Taiteilija Outi Pieskille muinaisen, Englantiin eksyneen lakin näkemin oli kuitenkin antoisaa. Hän näkee "tapaamisessa" myös syvemmän merkityksen.

– On hienoa päästä käymään näiden historiallisten esineiden luona. Ne ovat yksin, hajallaan eri museoissa. Nyt lakki pääsi pitkästä aikaa kuulemaan saamen kieltä, Pieski kertoo hymyillen.

Skotlannin Edinburghissa Pieski ja Harlin tutustuivat kansalliskirjaston arkistoon, josta he löysivät tutkija John Francis Campbellan matkapäiväkirjat.

Campbell kulki 1800-luvun puolivälissä myös Saamenmaalla. Hän piirsi upeita kuvia matkallaan Tenonlaaksossa, taiteilija Outi Pieski kertoo.

– Kuvissa oli saamelaisnaisia sarvilakit päässä. Näyttäisi siltä, että lakki on niihin aikoihin ollut jokapäiväisessä käytössä. Campbell on ollut taitava piirtämään ja hänen kuvansa ovat hyvin tarkkoja, niin nämäkin vaatteita ja niiden koristeluja myöten.

Eeva-Kristiina Harlin
Eeva-Kristiina Harlin tutkii John Francis Campbellan matkapäiväkirjoja.Outi Pieski

Haluavat puhaltaa sarvilakin henkiin – mutta varovaisuudella

Sarvilakin tekemisessä ei pelkällä ompelutaidolla pärjää. Puisen sarven tekeminen vaatii myös kovien käsitöiden osaamista.

Siitäkin huolimatta sekä Pieski että Harlin pitävät sarvilakin uudelleen käyttöönottoa täysin realistisena.

– Kun vain saamme lisää tietoa itse lakin ompelemisesta ja koristelusta, niin uskon, että meiltä löytyy ihmisiä niitä tekemään ja käyttämään, arvelee Outi Pieski.

Ládjogahpir, okta Vapriikki skeaŋka Siida-museai.
Tamperelaisen Museokeskus Vapriikin saamelaismuseo Siidalle lahjoittama sarvilakki.Vesa Toppari/ Yle Sápmi

Tietoa tarvitaan kuitenkin vielä lisää. Koska sarvilakkiperinne ei ole säilynyt, myöskään sen muinaiset symboliset merkitykset eivät ole periytyneet nykyisille sukupolville. Saamelaiset käsityöt pitävät sisällään monenlaisia hiljaisia koodeja. Saamenpuku ja kaikki niihin kuuluvat asusteet voivat kertoa, mistä henkilö on kotoisin, millainen on hänen siviilisäätynsä ja mihin sukuun hän kuuluu.

Sarvilakkiakaan ei noin vain paineta päähän, Harlin huomauttaa.

– Me emme välttämättä koskaan saa varmuudella selville lakin merkitystä. Siksi täytyy olla hyvin varovainen sen suhteen, kuka lakkia käyttää. Tottakai sekä lakki kuten kaikki saamelaiset käsityöt ylipäänsä, kuuluvat saamelaisille.

Sarvilakki, Vapriikin saamelaiskokoelmasta,joka lahjoitettiin 29.4.2015 saamelaismuseo Siidaan
Tamperelaisen Museokeskus Vapriikin saamelaismuseo Siidalle lahjoittama sarvilakki.Leena Peltokangas / Yle

Pieski haluaisi tehdä itselleen sarvilakin ja on jo itseassa piirtänyt siihen kaavatkin. Hän aikoo kuitenkin vielä kerätä lisää tietoa muun muassa lakin koristelueroista eri alueilla.

Ennenkaikkea taiteilijaa kiinnostaa lakin symbolisuus.

– Tottakai olisi mukavaa käyttää sarvilakkia. Olen kuitenkin taiteilijana kiinnostunut erityisesti sen muodosta ja siitä, mitä se meille kertoo. Me emme vielä täysin ymmärrä sarvilakkia. Se on historiallisesti hyvin mielenkiintoinen käsityö.

– Olemme Eeva-Kristiinan kanssa keskustelleet paljon ihmisten kanssa, sekä vanhempien käsityöntekijöiden että niiden kanssa, joilla voisi olla vielä tietämystä lakista. Minun mielestäni tässä yhteydessä on tärkeää keskustella myös monista lakkiin liittyvistä asioista, kuten naisten asemasta ja saamelaisten hengellisestä perinteestä, Pieski jatkaa.

"Tarjoaa yhteyden esi-isiin"

Taiteilija Outi Pieski pitää sarvilakkia hyvin ajankohtaisena. Suomen saamelaiset ovat viime vuosina näkyvästi puolustaneet oikeuksiaan muun muassa lainsäädännöllisten muutosten yhteydessä.

Sarvilakki olisi omiaan kuvaamaan tätä aktivismia, Outi Pieski pohtii.

– Sarvilakki olisi itseasiassa hyvin ajankohtainen. Uskon, että monet saamelaisnaiset haluaisivat käyttää lakkia näyttääkseen tietynlaista asennetta ja voimaa. Voisin kuvitella, että esimerkiksi uuden Tenon sopimuksen vastustuksen tueksi tällä viikolla järjestettyyn konserttiin Utsjoella saamelaisnaiset olisivat hyvinkin voineet laittaa sarvilakin päähänsä.

Outi Pieski
Taiteilija Outi Pieski.Outi Pieski

Myös arkeologi Eeva-Kristiina Harlin ymmärtää, miksi sarvilakki kiinnostaa.

– Luulen, että Suomen poliittinen tilanne ja saamelaisten vaikea asema on yksi syy siihen. Esimerkiksi alkuperäiskansojen ILO 169 -sopimuksen, metsähallituslakiuudistuksen ja Tenon uuden kalastussopimuksen käsittely on saanut myös nuoret saamelaisnaiset kokoamaan yhteen voimansa ja näyttämään saamelaisuutensa, Harlin sanoo.

Pieski ajattelee saamenkäsitöiden yhdistävän nykyisiä ja menneitä sukupolvia.

– Käsityön kautta ihminen voi saada yhteyden esi-isiinsä ja voimaantua siitä, ja esi-isien voimat voivat olla suureksi avuksi vaikeassa tilanteessa.

Saamen lippu.
Ville-Riiko Fofonoff / Yle

Sekä Pieski että Harlin haluavat edelleen jatkaa keskustelua sarvilakin merkityksestä saamelaisessa yhteiskunnassa.

– Minun mielestäni on ollut hyvin mielenkiintoista nähdä, kuinka näin vanhoihin esineisiin voi liittyä niin paljon tunteita, sekä henkilökohtaisia että yhteisön yhteisiä. Tuntuu, että erityisesti sarvilakista ihmisillä on hyvin monenlaisia ajatuksia, Pieski kertoo.

Suunnitelmissa seminaari, kirja, käsityöpajoja...

Eeva-Kristiina Harlinin ja Outi Pieskin yhteistyöprojekti kantaa nimeä "Ládjogahpir from Dálvadas - Foremothers horn hat". Projektin on tarkoitus valmistua syksyllä 2018.

Taiteilija Outi Pieski pitää projektin puittessa taidenäyttelyn Norjan Karasjoen taidekeskuksessa ja myöhemmin Etelä-Suomessa. Pieski ja Harlin aikovat ensi vuonna julkaista asian tiimoilta myös kirjan ja järjestää seminaareja.

On kuitenkin mahdollista, että saamelaiset pääsevät jo lähikuukausina valmistamaan esi-isiensä sarvilakkeja. Harlin ja Pieski pyrkivät järjestämään sarvilakin käsityöpajat vielä loppuvuoden aikana.