Kylmänä kesänä kala syö heikommin – Tutkija vahvistaa: "viileässä vedessä kala liikkuu vähemmän ja hitaammin"

Kun vesi on normaalia kylmempää, useat kalalajit liikkuvat ja syövät huonosti ja hakeutuvat eri paikkoihin kuin lämpimän veden aikaan.

kalastus
Alamittainen kuha saatu uistelemalla.
Vapaa-ajankalastajat ihmettelevät huonoja saaliita. Tämäkin alamittainen kuha laskettiin takaisin kasvamaan.Paavo Häikiö / Yle

Moni vapaa-ajankalastaja on tänä kesänä huomannut, että kalaa on tullut murto-osa normaalista kesän saalismäärästä. Luonnonvarakeskuksen kalavarojen johtavan tutkijan Ari Leskelän mukaan vapaa-ajan kalastajien havainnot huonoista saalismääristä voivat pitää paikkansa.

Tarkkaa tietoa tästä ei vielä ole, koska saalistilastot valmistuvat vasta vuoden viiveellä. Leskelän mukaan kesän sääolosuhteilla ja saalismäärillä on silti selvä syy-yhteys.

– Pistäisin sen kylmän alkukesän ja poikkeuksellisten sääolosuhteiden piikkiin. Kalahan on vaihtolämpöinen eläin, ja kun vesi on viileää, kalan ravinnontarve ei ole niin suuri kuin lämpimässä vedessä.

Yöllä saatua kuhaa irrotetaan haavista.
Kylmän veden aikaan kala saattaa myös syödä eri aikaan kuin normaalisti.Paavo Häikiö / Yle

Kalojen määrä meressä vaihtelee vuodesta toiseen. Vaihtelun taustalla on luontaisia syitä, koska kaikkina vuosina ei synny yhtä paljon kaloja kuin hyvinä poikasvuosina.

Kun poikastuotannon kannalta heikot luonnonolosuhteet vallitsevat muutamanakin keväänä peräkkäin, kalakanta heikkenee. Ja päinvastoin – kun olosuhteet ovat lisääntymiselle suotuisat, kalakanta vahvistuu. Ihminen vaikuttaa kalakantoihin paitsi kalastuksen, myös meriympäristön tilan kautta.

Jarrupusseja, plaanareita, vieheitä ja vapoja.
Vapaa-ajankalastus on monelle välineurheilua. Jarrupusseista, plaanareista tai lukuisista vieheistäkään ei ole apua, jos ei ole siellä missä kalat ovat.Paavo Häikiö / Yle

Tutkija suosittelee uusia paikkoja uusien välineiden sijaan

Edellisvuosista poikkeavat sääolosuhteet tekevät myös mahdolliseksi sen, että kala ei ole kalastajalle tutuilla, hyvillä oleskelupaikoilla.

– Kun kalan ei tarvitse syödä niin paljoa, se ei myöskään koe niin suurta mielenkiintoa uistimia kohtaan. Toisaalta viileässä vedessä kala liikkuu vähemmän ja hitaammin, jolloin sen todennäköisyys jäädä verkkoon pienenee, Leskelä sanoo.

Jos kala ei syö, kannattaa siis koittaa ensin uusia alueita sen sijaan että ostaisi esimerkiksi uusia erilaisia uistimia, joita kokeilisi vanhassa totutussa paikassa. Kalastajan kannattaa myös uittaa viehettään eri syvyydellä kuin aiemmin.

Kalojen määrää tutkitaan monella eri tavalla

Luonnonvarakeskuksen arviot kalamääristä perustuvat useaan eri lähteeseen. Ammattikalastajat kertovat lain määräämänä tarkat saalistilastot, ja pyydystetyistä kaloista otetaan myös näytteitä, jolloin voidaan määritellä kalojen ikärakenne ja mallintaa kalakannan tilaa ja lähitulevaisuuden kehitystä.

Kaikuluotain veneessä.
Myös vapaa-ajankalastajat käyttävät yhä useammin kaikuluotaimia löytääkseen kalat.Paavo Häikiö / Yle

Luonnonvarakeskus tekee myös omia tutkimuksia. Tutkijat arvioivat muun muassa kaikuluotaamalla, kuinka paljon kalabiomassaa meressä on. Tutkimuksissa käytetään myös verkkokoekalastusta sekä joissa sähkökalastusta.

Sähkökalastuksessa veteen johdetaan sähköä, jolloin saadaan elektrodien lähellä olevat kalat tainnutettua niin, että ne voi haavilla poimia veneeseen tutkittavaksi. Veneessä kalat punnitaan, mitataan ja niistä otetaan mahdollisesti suomunäyte, minkä jälkeen niiden annetaan toipua ennen vesistöön palauttamista.

Suomenlahden kalamäärät laskussa

Suomenlahdella kuha, ahven, hauki, siika ja taimen ovat eniten tavoiteltuja kaloja. Yksittäistä syytä tiettyjen kalalajien vähenemiseen on vaikea Ari Leskelän mukaan sanoa, mutta muutaman viime vuoden ajalta esimerkiksi kuhan ja ahvenen saaliit ovat olleet pienenemään päin.

Yksi syy tähän on hylkeiden ja merimetsojen lisääntyminen. Tämä näkyy esimerkiksi ammattikalastajien verkoissa kaloina, joita hylje on käynyt puraisemassa tai repimässä.

– Pelkästään hylkeen repimien kuhien määrä Suomenlahdella on viiden-kuuden tonnin luokkaa per vuosi, mikä on noin kymmenen prosenttia ammattikalastajien kuhasaaliista, Leskelä kertoo.

Auringonnousun aikaan kalastamassa.
Moni vapaa-ajankalastaja ihmettelee, miksi kala ei syö.Paavo Häikiö / Yle

Tässä tilastossa pitää Leskelän mukaan muistaa, että se kattaa ainoastaan ne revityt kuhat, mitkä tulevat muun saaliin mukana ylös. Niistä kaloista, jotka hylje on saanut verkosta irti ja syönyt, ei luonnollisesti ole mitään tilastoa.

2000-luvun alusta merimetsokanta on kasvanut huomattavasti. Merimetson ruokavalioon kuuluu ihmisenkin havittelemat kuhat, ahvenet ja siiat, minkä lisäksi se syö myös ihmiselle vähempiarvoisia kalalajeja kuten särkiä ja kivinilkkoja.

Saaristomerellä tehtyjen merimetson ravintotutkimusten mukaan merimetsot syövät keskimäärin 23 senttiä pitkiä kuhia.

– Tällä on tietysti oma vaikutuksensa myös siihen, paljonko isompia kuhia on kalastuksen käytettävissä muutamaa vuotta myöhemmin, Leskelä sanoo.

Kalat syövät myös toisiaan

Yhteensä Saaristomeren merimetsot syövät vuodessa satoja tuhansia kuhia, eli kymmeniä tonneja nuorehkoa kuhaa. Vertailun vuoksi ammattikalastajien kuhasaaliit samalta alueelta ovat 250–300 tonnin luokkaa vuosittain.

Vapaa-ajankalastajien merkitys kalamääriin on myös merkittävä. Esimerkiksi kuhaa pyydetään Suomenlahdella jopa 1,5–2 kertaa enemmän vapaa-ajankalastajien kuin ammattikalastajien toimesta. Vapaa-ajankalastajien saaliista arviolta 2/3 on vapavälineillä ja 1/3 verkoilla pyydettyä.

Jarrupussi moottoriveneen rinnalla hidastamassa vauhtia.
Jarrupusseilla uisteluvauhtia voi hiljentää.Paavo Häikiö / Yle

Kalansaaliilla on siis monta jakajaa, eikä Leskelä halua syyllistää mitään tiettyä ryhmää kokonaismäärien laskemisesta.

– Ei ole mielekästä ruveta sormella osoittamaan yhtä kalastajaryhmää, koska ihmisten, hylkeiden ja merimetsojen lisäksi vielä kalat syövät toisiaan. Isot hauet syövät pieniä kuhia, isot kuhat syövät pieniä haukia, isot kuhat syövät pieniä kuhia, eli useimmat pedot pystyvät käyttämään useita eri kalalajeja ravinnokseen, Leskelä toteaa.

Miten kalojen määrää voisi elvyttää Suomenlahdella?

Leskelä pitää elvytysmahdollisuuksia melko rajallisina, koska enää ei ole paluuta siihen, että maksettaisiin esimerkiksi tapporahaa pedoista. Hänen mukaansa luonto on nähtävä kokonaisuutena, jossa on petoeläimiä, joista ihminen on yksi.

Sameaa vettä.
Tutkijan mukaan parasta kalastonhoitoa on pitää luontaiset lisääntymisalueet kunnossa.Paavo Häikiö / Yle

– Tietenkin jaettavissa olevaa ”kakkua” voidaan pyrkiä kasvattamaan pitämällä huoli siitä, että merialue on hyvässä kunnossa ja kalastus on sillä tavalla järkevää, että ei heikennetä liikaa lisääntyviä kalakantoja.

Kuha on melko alueellinen kala ja sen määriä voidaan Leskelän mukaan paikallisesti kasvattaa istutuksia lisäämällä. Moniin Suomen järviin kuha on kotiutettu tai elvytetty istuttamalla.

– Mutta jos ajatellaan Suomenlahden kokoista kokonaisuutta, niin ehdottomasti järkevintä työtä olisi pitää luontaiset kutualueet ja poikastuotantoalueet niin hyvässä kunnossa, että kala pystyy siellä lisääntymään, Leskelä summaa.