Kolea alkukesä on vähentänyt meri- ja järvipelastajien kiireitä: "Veneillä ei lähdetä turhaan ajelemaan huonolla kelillä"

Suomen Meripelastusseura on haasteiden edessä, koska se joutuu kattamaan aikaisempaa suuremman osan venehankinnoista itse. Meripelastusseurasta vakuutetaan, että varsinainen pelastustoiminta säilyy nykyisellä tasolla tukitason laskusta huolimatta.

vesipelastus
Veneen peräaalto.
Petri Lassheikki / Yle

Alkukesän huonot säät ovat vähentäneet vapaaehtoisten meri- ja järvipelastajien kiireitä. Suomen Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen kertoo, että veneilyyn pätevät samat lainalaisuudet kuin tieliikenteeseenkin – mitä enemmän liikennettä, sitä enemmän sattuu myös onnettomuuksia.

Hämeenlinnan järvipelastajien puheenjohtaja Kalle Mikkola kertoo, että kesä on ollut hivenen rauhallisempi myös Hämeenlinnan seudulla.

– Jos vettä sataa, niin aika harva veneilijä lähtee veneellä liikkeelle. Kyllä sitä aurinkoista keliä aina odotetaan, kertoo Kalle Mikkola.

Kanta-Hämeessä vapaaehtoisia järvipelastajia on kuitenkin tarvittu tänäkin kesänä jo parikymmentä kertaa.

Liput liehuvat veneen perässä.
Petri Lassheikki / Yle

Vapaaehtoiset meri- ja järvipelastajat hoitavat noin kolmasosan vesillä tapahtuvista avustus- ja pelastustehtävistä, Pelastuslaitokset, Rajavartiolaitos ja muut viranomaiset loput. Syynä avun tarpeeseen on valtaosassa tapauksista tekninen vika, huollon puute tai puutteet merimiestaidoissa.

Mikkolan mukaan Hämeenlinnan seudulla tosin onnettomuudet ovat suurin järvipelastajien työsarka. Mikkola epäilee, että Vanajalla veneet on pidetty paremmassa kunnossa, joten teknisiä vikoja sattuu harvemmin.

– Silloin onnettomuudet korostuvat. Niitä tapahtuu aina, kun ihmiset liikkuvat, Mikkola toteaa.

Sääolosuhteet, myrskyt ja muut luonnon asettamat haasteet ovat syynä onnettomuuksiin harvemmin. Viime vuonna meri- ja järvipelastajilla oli yhteensä 1 595 tehtävää. Näistä vain 51 tehtävää johtui sääolosuhteista. Hämeenlinnan järvipelastajien puheenjohtaja Kalle Mikkola kertoo, että veneilijät ovat nykyisin valveutuneita ja osaavat varautua kelin mukaan.

– Veneillä ei lähdetä turhaan ajelemaan huonolla kelillä, jos ei ole pakko, Mikkola toteaa.

Tukitaso tippuu

Paikallisten pelastusyhdistysten keskusjärjestö Suomen Meripelastusseura on haasteiden edessä, koska se joutuu kattamaan aikaisempaa suuremman osan venehankinnoista itse. Valtion laskee veikkausvoittovaroista maksettua investointiavustusta asteittain yleisen avustuslinjauksen mukaiseen 70 prosenttiin aikaisemmasta 85 prosentista vuoteen 2019 mennessä.

Meripelastusseuralla on yhteensä 130 pelastusvenettä. Veneiden keskimääräinen käyttöikä on noin 30-35 vuotta. Meripelastusseuran toimitusjohtaja Jari Piirainen kertoo, että seura joutuu hankkimaan keskimäärin neljä uutta venettä loppuun kuluneiden tilalle vuosittain. Piiraisen mukaan toimintaa on jo sopeutettu laskevaan avustustasoon.

Pelastusvene.
Petri Lassheikki / Yle

– Veneiden määrää on optimoitu ja olemme pyrkineet poistamaan kaiken turhan kaluston käytöstä, Piirainen kertoo.

Piiraisen mukaan veneiden hankinnan omakustannusosuuden nousu 15 prosentista 30 prosenttiin tarkoittaa Meripelastusseuralle noin 200 000 – 250 000 euron lisäkustannuksia vuodessa. Seura aikookin tehostaa jäsenhankintaa tulojen lisäämiseksi.

Vaikka tukiosuus veneiden hankintaan laskee, on muistettava, että euromääräinen tuki vaihtelee vuosittain venehankintojen arvon mukaan. Seurasta myös vakuutetaan, että varsinainen pelastustoiminta säilyy nykyisellä tasolla tukitason laskusta huolimatta.

– Kyllä me kaikesta muusta ensin luovutaan, jos jostain pitää luopua. Käytännön toiminnasta ei luovuta. Vesillä liikkujat saavat apua kuten tähänkin asti, Piirainen toteaa.