Ei mikään kepeä kesätyö: eläinlääkärikandi päivystää yötä päivää – muu elämä jää sivuun

Eläinlääkäriä ei työaikalaki suojaa, joten päivät voivat venyä. Suomussalmen kunnaneläinlääkärin sijainen Veera Haukijärvi jakaa arjen Ylen Kandit-sarjan kuvausryhmän kanssa.

eläinlääkärit
Eläinlääkärin sijaista Veera Haukijärveä ja pieneläinhoitaja Virpi Horsmaa kuvataan klinikalla.
Kandit-sarjan uutta tuotantokautta kuvataan parhaillaan Suomussalmen lisäksi Karstulassa ja Keravalla.Kimmo Hiltunen / Yle

SuomussalmiKolmisensataa ajokilometriä, viidestä kuuteen suureläinasiakasta ja vähintään saman verran omistajia kiireisenä päivänä. Kunnaneläinlääkärin sijaistaminen ei ole kevyt kesätyö, ja sen on Veera Haukijärvi, 26, ehtinyt huomata. Heinäkuussa alkanut kesäpesti Suomussalmella on ollut kovatahtista, mutta Haukijärvi on ehtinyt jo asennoitua siihen.

– Tämä kesä on ollut pakko ottaa sellaisena, että nyt tehdään töitä, ja muu elämä on enemmän tai vähemmän sivussa, Haukijärvi sanoo.

Haukijärvi on yksi Ylen Kandit-sarjan uusista tähdistä. Tällä tuotantokaudella seurataan eläinlääketieteen opiskelijoiden ensimmäistä kesää eläinlääkäreinä.

Kesäisenä perjantaiaamuna vastaanotto aukeaa kahdeksalta. Koska luvassa on pieneläimiin keskittyvä päivä, ei ajelemisesta ympäri kuntaa tarvitse tänään huolehtia, joskin pieniä eläinasiakkaita voi tulla päivän aikana jopa kymmenkunta.

Ensimmäinen asiakas saapuu sisään haukkuen. Kaksi ja puolivuotias Pekko-koira tulee klinikalle omistaja Marko Tolosen johdattelemana. Haukijärvi ottaa sekä koiran että omistajan vastaan tutkimushuoneessa.

Veera Haukijärvi seisoo eläinlääkärin tutkimushuoneessa ja katsoo kameraan.
Veera Haukijärvi on alun perin Tampereelta, mutta kotiutunut Suomussalmelle kesätöitä varten.Kimmo Hiltunen / Yle

Eläinlääkärin työssä täytyy osata rauhoittaa eläin kuin eläin, ja siinä myös omistajalla on roolinsa.

– Täytyy vain puhua rauhallisella äänellä ja kehua koiraa. Toisaalta omistajalla on hirveän suuri merkitys, koska hän on eläimelle tutuin ihminen. Eläimessä näkyy heti omistajan asennoituminen ja se, onko omistaja rauhallinen ja määrätietoinen vai jännittääkö häntä, Haukijärvi kertoo.

Pekko-koira pääsee vastaanotolta pian, ja Haukijärvelle jää aikaa perehtyä alan kirjallisuuteen ja päivän muihin tapahtumiin. Päivän seuraava potilas on Marleena Pekkalan perheen mukana kulkeva Kurko-koira, jolle ollaan tekemässä kemiallista kastraatiota. Samalla paikalle tulee kuvausryhmän jäseniä, jotka taltioivat potilaan vastaanoton.

Kuvausryhmä kuvaa kun Veera Haukijärvi tekee koiralle kemiallista kastraatiota.
Haukijärvi on jo ehtinyt tottua televisiokameroihin, joten kemiallinen kastraatio onnistuu kameroiden kuvatessa.Kimmo Hiltunen / Yle

Nyt Haukijärvi on jo tottunut vastaanotolla häärivään kuvausryhmään, mutta ensimmäinen kuvauskerta jännitti valtavasti.

– On varmaan todella huvittavaa katsoa sitä sitten, kun jakso tulee tv:stä. Silloin valvoin seuraavan yön ja mietin, mitä kaikkea tyhmää sanoin. Sen jälkeen ei ole ollut ongelmia. Kuvaamiseen tottuu, Haukijärvi sanoo.

Haukijärvi neuvottelee kemiallisesta kastraatiosta muun henkilökunnan kanssa, jotta toimenpide suoritetaan koiralle varmasti oikein.

Pian tämäkin karvainen potilas lähtee matkoihinsa yhtä iloisesti kuin klinikalle saapuikin. Päivän kaksi ensimmäistä kohtaamista on pulkassa, mutta perjantai on vasta alussa.

Päivystystä ja poropotilaita

Alun perin Tampereelta kotoisin oleva Haukijärvi on jo ehtinyt kokea monia mieleenpainuvia hetkiä työssään.

– Kaikki uudet tilanteet ovat sellaisia, joita muistelee ja joihin palaa. Harjoitteluviikolla oli poroja, ja pääsin tutustumaan niihinkin. Tämmöinen tamperelaistyttö kyllä muistaa sen.

Haukijärvi on viidennen vuoden eläinlääketieteen opiskelija ja opiskelee Helsingin yliopistossa. Tie vei Suomussalmelle, kun Haukijärvi halusi nimenomaan Itä-Suomeen töihin muiden alalla olevien suosituksesta. Suomussalmi tärppäsi työnhaussa, ja Haukijärvi aloitti pestin heinäkuussa.

Sanotaanko, että uni maistuu öisin.

Veera Haukijärvi

Kiire on painanut kuitenkin sen verran, ettei harrastuksia tai huvituksia liiemmin ehdi kertyä. Työhön valmistautuminen vie oman aikansa, ja päivät voivat venähtää. Arkipäivystysvuorossa normaalin työpäivän päälle alkaa ilta-ja yöpäivystys, jonka päätteeksi aamulla alkaa jälleen tavallinen työpäivä. Yöpäivystyksen aikana saa toki nukkua, mutta eläinlääkärin tulee olla valmis lähtemään hätiin, jos tarve vaatii.

Haukijärven mukaan tällaiset vuorot ovat mahdollisia, koska kunnaneläinlääkärit eivät kuulu työaikalainsäädännön (siirryt toiseen palveluun) piiriin (Lausunto työturvallisuuslain muuttamisesta).

– Näitä vuoroja pidetään eläinlääkäripiireissä täysin normaalina.

Pieneläinhoitaja ja eläinlääkäri istuvat taukohuoneessa.
Henkilökuntaan kuuluu tällä hetkellä Veera Haukijärven lisäksi pieneläinhoitaja, toinen eläinlääkäri ja saksanpaimenkoira Lempi, joka pitää seuraa taukohuoneessa.Kimmo Hiltunen / Yle

Suomussalmen klinikalla on myös kaksi muuta henkilökunnan jäsentä: pieneläinhoitaja Virpi Horsma ja eläinlääkäri Sanna Heikkinen. Horsman saksanpaimenkoira Lempi nukkuu usein pöydän alla ja sitä kutsutaankin klinikan sihteeriksi. Klinikalla ollessa kiire ei välttämättä välity asiakkaalle, vaikka henkilökunta tekeekin töitä kovaa tahtia.

– Täysin uutena ja noviisina oleminen väsyttää ihan hirveästi. Vaikka olisikin iltaisin aikaa tehdä jotakin, en välttämättä vain jaksa, Haukijärvi kuvailee.

Työ on raskasta esimerkiksi siksi, että rutiineja ei juuri ehdi syntyä. Omistajat tai tilalliset saattavat soittaa tilanteesta saman päivän aikana, joten valmistautuminen edellisenä päivänä ei ole aina mahdollista. Useinkaan eläinlääkäri ei tiedä etukäteen, tuleeko päivästä raskas vai kevyt.

– Sanotaanko, että uni maistuu öisin.

Kunnaneläinlääkäri kohtaa tilanteet yksin

Suomen Eläinlääkäriliiton toiminnanjohtaja ja eläinlääkäri Marjatta Vehkaoja muistaa hyvin oman ensimmäisen kesätyöpestinsä, joka oli myös Suomussalmella, mutta 35 vuotta sitten vuonna 1982. Päivystystä ei ollut järjestetty, joten Vehkaoja oli neljän viikon ajan hälytysvalmiudessa vuorokauden ympäri.

Kännyköiden sijaan oli vain NMT-puhelin (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti). Hälytykset tulivat keskukseen, ja kukin hälytys oli voimassa tunnin.

– Jos päätti mennä vaikka vähän mustikkaan, piti koko ajan katsoa kelloa ja mennä autoon katsomaan, onko tullut soittoa tilakäynnille. Se oli kyllä hyvin kokonaisvaltaista, Vehkaoja muistelee.

Vehkaoja on itse kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, jossa maisemat ovat kohtuullisen tasaisia. Kun teitä ei tuohon aikaan ollut Suomussalmella numeroitu, kesätyöläiselle annettiin ohjeeksi kääntyä "peltoaukean" kohdalta.

– Ajelin tietä edestakaisin enkä nähnyt yhtään peltoaukeaa, koska minun mielessäni peltoaukea oli pikkuisen erilainen kuin se pieni, heinäinen pläntti, josta olisi pitänyt kääntyä. Lopulta totesin, että se on ainoa kohta tienvarressa, jossa ei ole metsää, joten sen täytyi olla käännöspaikka, Vehkaoja kertoo.

Stetoskooppi pöydällä.
Kunnaneläinkääkärin työssä ei perinteisesti ole katsottu työaikoja.Kimmo Hiltunen / Yle

Vehkaojan mukaan muutamia vuosia sitten sijaisista oli kunnaneläinlääkärien keskuudessa pulaa, mutta nyt nuoret eläinlääkärikokelaat ovat kuroneet työvoimavajeen kiinni. Työstä on tullut myös pätkittäistä, eikä kesätöitä välttämättä saa enää niin pitkäksi aikaa kuin toivoisi.

Savon Sanomien mukaan kaikille eläinlääkäreille ei töitä edes riitä (siirryt toiseen palveluun). Opiskelijoiden määrää on lisätty, ja Vehkaojan mukaan esimerkiksi Virossa ja muualla Euroopassa koulutetaan alalle vuosittain lähes saman verran kuin Suomessa.

– Se on uusi ilmiö, joka vaikuttaa eläinlääkärimarkkinoilla nopeasti. Me olemme pieni ammattikunta ja työpaikkoja on suhteessa vähän. Pienetkin lisääntyvät luvut valmistuneissa vaikuttavat nopeasti, Vehkaoja sanoo.

Erityisesti Uudellamaalla pieneläinpraktiikan parissa on jo liikaakin tunkua. Vehkaojan mukaan eläinlääketiedettä lähdetään usein opiskelemaan tavoitteena perinteinen klinikkatyö.

Kunnanlääkärit hoitavat kaikkia kotieläimiä, tuotantoeläimistä lemmikkeihin.

Marjatta Vehkaoja

– Mutta eläinlääkärihän tekee muutakin kuin praktiikkaa, kuten eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa ja elintarvikehygienia-asioita. Näissä ei ole vielä ylitarjontaa.

Vehkaoja kuvailee esimerkiksi yksityisen pieneläinaseman työtä melko saman tyyppiseksi riippumatta siitä, missä päin Suomea töitä tekee. Kunnanlääkärijärjestelmä taas poikkeaa tästä käytännöstä.

– Sillä taataan, että eläimille on saatavilla hoitoa ympäri Suomen, ympäri vuorokauden. Kunnanlääkärit hoitavat kaikkia kotieläimiä, tuotantoeläimistä lemmikkeihin.

Kunnaneläinlääkäri on myös usein tilanteissa yksin, vaikka klinikalla kollegoja olisikin. Esimerkiksi eläintilalle mennessä lääkäri ei välttämättä tiedä, mitä vastassa on, ja ratkaisut joutuu tekemään itse.

– Siinä joutuu tekemään isojakin asioita. Voit joutua tekemään vaikka keisarinleikkauksen, juoksutusmahaleikkauksen tai avustamaan hankalassa poijituksessa, jota et ole koskaan ennen nähnyt.

Eläinlääkärin työ on myös ihmisten palvelemista

Lapsena Haukijärvellä oli eläimiin liittyviä harrastuksia, kuten jäljestämistä koirien kanssa ja terapiaratsastuksen avustamista. Ammattia hän ei eläimistä aikonut.

– Olen siinä mielessä vähän erikoinen, että tämä ei ollut lapsuuden haaveeni.

Vasta abivuonna Haukijärvi totesi, että mieluisat ammattivaihtoehdot olivat vähissä. Päätös ryhtyä eläinlääkäriksi syntyi lopulta nopeasti.

Eläinlääketieteen kandidaatti Veera Haukijärvi lukee eläinlääketiedekirjaa.
Jos potilaiden välissä on taukoa, Haukijärvi perehtyy alan oppaisiin.Kimmo Hiltunen / Yle

Eläinlääkärin arkeen kuuluu pieneläinpäivien lisäksi suureläinpäiviä. Pieneläinklinikalla käy pääsääntöisesti koiria tai kissoja, ja suureläinpäivänä hoitoa saattavat kaivata niin naudat, hevoset kuin joskus myös lampaat ja siat.

Vastuullinen työ tarkoittaa Haukijärven kohdalla myös itsekritiikkiä.

– Ehkä eniten tunteisiin menevät sellaiset tilanteet, joissa en ole täysin tyytyväinen omaan toimintaani. En ole kenties päässyt diagnoosiin, tai en ole saanut eläimelle parasta apua. Yleensähän se tarkoittaa sitä, omat rajat ovat paukkuneet sen verran, että täytyy selvittää enemmän, paneutua kirjallisuuteen ja muuta, Haukijärvi kertoo.

Onneksi eläimen omistajalle on mahdollisuus soittaa perään ja antaa jatko-ohjeita, jos tarve vaatii.

Koira, jolla on kauluri.
Pieneläinhoitaja Virpi Horsman saksanpaimenkoira Lempi on nimensä veroinen: lempeä ja hellä klinikalla vieraileville ihmisille.Kimmo Hiltunen / Yle

Eläinlääkärin tärkein ominaisuus on Haukijärven mielestä kiinnostus lääketiedettä kohtaan – onhan kyseessä lääkärin ammatti. Vaikka eläinlääkäri on ensisijaisesti eläinten asialla, on iso osa työstä omistajien asiakaspalvelua. Omistajien kohtaaminen ja neuvominen vaatii taitoa. Eläinrakkaus on myös suotavaa, vaikka joissain tilanteissa eläimistä välittäminen voi kirpaista.

– Totta kai se on hirvittävän vaikea tilanne siinä vaiheessa, kun eläintä ei voikaan auttaa. Toisaalta siihen jollain lailla myös kasvaa, Haukijärvi kertoo.

Suomussalmi on ollut mieluisa asuinpaikkakunta, vaikka Haukijärvi ei kiireiltään ole vielä ehtinyt tutustua paikkakuntaan niin paljon kuin haluaisi. Nopea aikataulu on kuitenkin antanut sen verran myötä, että Haukijärvi on ehtinyt käydä Hossan kansallispuistossa ja katsastamassa suomussalmelaiset lavatanssit.

Asiakkaatkin ovat ottaneet Haukijärven hyvin vastaan. Hän toivookin monipuolista kesätyötä, jossa ehtii tutustua kaikenlaisiin eläimiin.

– Paras kiitos työstä on palaute, ja kuulla jälkikäteen, että potilas on parantunut ja hoito on tehonnut.

Korjaus 2.8.2017 12:15: Korjattu Suomen Eläinlääkäriliiton toiminnanjohtaja ja eläinlääkäri Marjatta Vehkaojan nimi. Aiemmin jutussa luki Marjatta Veskaoja.

Lue lisää:

Ylen Kandit-sarjan uutta kautta kuvataan nyt – parrasvaloihin nousevat eläinlääkärit

Eläinlääkärikandit tulevat!