Urheiluseurat rakentavat hallejaan yhä useammin vanhempien rahoilla – Onko satasen lisämaksu harrastuksesta liikaa?

Seurat rakentavat kiivaasti uusia kenttiä ja halleja. Hankkeissa käydään yhä useammin vanhempien kukkarolla.

rahoitus
jalkapallo ja poikia
Janne Lindroos / Yle

Kauniaisten laskettelurinteen kupeessa nurmi on rullalla, puita kaatuu ja maapohjaa myllätään. Vielä muutama kuukausi ja blim, tähän nousee paikallisen seuran GrIFK:n uusi ylpeys eli jalkapalloiluun tehty ylipainehalli, jossa on täysimittainen tekonurmikenttä.

Vastineeksi käydään vanhempien lompakoilla: hallikuluihin peritään sadan euron ylimääräinen olosuhdemaksu per junioripelaaja.

Näin GrIFK kerää vanhemmilta 50 000 euroa. Se on noin kolme prosenttia hallin koko 1,5 miljoonan euron hinnasta.

Jo kolmannes tekonurmista seuroilla

Suunta on sama joka puolella Suomea. Aiemmin kunnat ja kaupungit rakensivat nurmet ja hallit, mutta nyt moni hanke on seuravetoinen – ja samalla käydään aina suoraan vanhempien kukkarolla.

– Rakentaminen on kääntynyt aika monella paikkakunnalla seurojen vastuulle. Tämä on seurausta harrastajamäärien suuresta kasvusta ja kuntien heikosta taloustilanteesta, sanoo Suomen Palloliiton olosuhdepäällikkö Tero Auvinen.

Tekonurmista jo kolmannes on seurojen hankkeita. Tilanne on sama jääkiekossa, sanoo Suomen jääkiekkoliiton halliasiamies Jukka Tenhunen. Erityisesti pienillä paikkakunnilla 1,5–2,5 miljoonan euron harjoitushallit nousevat seuravetoisesti, ja kunnat ja valtio ovat tukijoina.

Tilastot eivät kuitenkaan tue näkemystä kuntien ahdingosta. Kuntien investoinnit liikuntapaikkarakentamiseen ovat läpi 2000-luvun pysyneet samansuuntaisina ja viime vuosina suorastaan nousseet.

– Rahoitus on ollut suhteellisen hyvällä tasolla. Toki kuntakohtaisia eroja on, ja voi olla ettei seuratoiminta aina jaksa odottaa kunnan mukaantuloa, Kuntaliiton erityisasiantuntija Kari Sjöholm sanoo.

Mutta eniten painetta rakentamiseen on lyönyt seurojen oma halu parantaa olosuhteita. Esimerkiksi jalkapallon harrastajamäärä on 2010-luvulla harpannut runsaasta 110 000:sta yli 140 000:een.

Grafiikka
Seppo Suvela / Yle Uutisgrafiikka

Onko satanen paljon vai vähän?

Kauniaisissa GrIFK:n halliprojektin päällikön Matti Hannukselan mukaan lisämaksusta ei ole isommin purnattu.

– Aika vähän on saatu palautetta. Se on ollut osittain positiivista, ja muutamia harmistuneita soittoja on tullut.

Satalappuset ovat ennen kaikkea vipuvarsi kaupungin suuntaan.

– Kaupungin kanssa on sovittu, paljonko rahoitusta meidän pitää hankkia itse, jotta kaupunki tukee meitä. Siinä 50 000 euroa jäseniltä auttaa hyvin pitkälle.

Olosuhdemaksulla GrIFK kattaa lähes puolet 120 000 euron omarahoitusosuudesta. Vastineeksi kaupunki tukee hanketta 250 000 eurolla ja takaa seuran miljoonalainan.

Pelaajien kuukausimaksuja ei Hannukselan mukaan olla hallihankkeen vuoksi ainakaan heti nostamassa. Talkootöitä voi sen sijaan olla tiedossa. Esimerkiksi hallin siivoukseen ei ole varattu minkäänlaisia määrärahoja, ja jo heinäkuun alkupuolella vanhemmille lähti seuraava sähköposti:

"Jotta rakentaminen pääsee heti ensi maanantaina vauhtiin, niin sitä ennen on poistettava kentältä puuaita, puukatos, verkkoaidat maalien takaa sekä kolme lipputankoa ja myös portti kentälle. Kaupunki poistaa vain maalit ja vaihtoaition. Onko kellään välineitä ja taitoa poistaa esim. rälläkällä metalliaidat nurin? Kenellä olisi hyvät moottorisahat, jotka pystyvät puuaitaan ja katokseen? Kuljetuskalustoa?"

Vanhemmat ovat suhtautuneet hankkeeseen kaksijakoisesti. Hallia pidetään tarpeellisena, mutta osa ei ole niellyt yllättävää sadan euron lisämaksua purematta. Etenkin kun samaan aikaan myytävien halliosakkeiden ostajat saavat omistusosuuden, ja vanhemmat eivät.

Eikä sata euroa kuukausimaksujen päälle ole pienituloisille pikkusumma.

traktoreita ja kuorma-auto kentällä
Kauniaisissa hallin pohjatyöt ovat jo vauhdissa.Jussi Koivunoro / Yle

"50 euroa hujahtaa äkkiä pelkkiin bensakuluihin"

Olosuhdemaksut ovat kuitenkin jo arkipäivää ympäri Suomea.

Järvenpään Palloseuran viime vuonna rakennuttamaan 1,7 miljoonan euron ylipainehalliin kerättiin 50 euron olosuhdemaksu. Lisäksi harjoitusmaksut nousivat noin 10 euroa kuussa, kertoo JäPS:n puheenjohtaja Vesa Takko.

Joensuussa Jippo-juniorit on kerännyt olosuhdemaksua 15 euroa kuussa jo vuoden ajan, vaikkei halli ole vielä edes rakenteilla. Maksuista on kertynyt seuralle 180 euroa per pelaaja eli noin 80 000 euroa, kertoo puheenjohtaja Jari Lauronen.

Molemmat puheenjohtajat puolustavat lisämaksuja ja korostavat, että seurojen omat hallit luovat myös yhteisöllisyyttä.

– Pelasimme aiemmin muiden halleissa, mutta nyt raha jää kotiseudulle. Ja kun lasta kuskaa treeneihin naapurikuntaan, niin 50 euroa sujahtaa siinä aika huomaamatta pelkkiin bensakuluihin, JäPS:n Takko huomauttaa.

Maksut ovat nousseet hurjasti

Hallihankkeita kirittää ennen kaikkea vaatimusten nousu.

Eniten ovat lisääntyneet pelimatkat, joiden osuus joukkueiden vuosibudjetista voi olla jo puolet tai jopa yli. Hiekalla ei halua potkia enää kukaan, vaan kylmien Pohjoismaiden yli on pyyhkinyt tekonurmibuumi. Ja seuroihin palkataan jatkuvasti lisää ammattivalmentajia.

Hyviä olosuhteita rakennetaan kaikkien harrastajien rahoilla.

– Kyllä tämä seuroista on lähtenyt, kun kaupungitkaan eivät ole olosuhdeasiaa täysin ymmärtäneet. Halutaan tarjota kunnon olosuhteet, ja vastineeksi maksut jonkin verran nousevat, sanoo JäPS:n puheenjohtaja Takko.

Haaga-Helian ammattikorkeakoulun yliopettaja Kari Puronaho tutki kolme vuotta sitten lasten ja nuorten harrastusten kustannusten kasvua 2000-luvulla. Hän osoitti, että jalkapallon 11–14-vuotiaiden kilpapelaajien pelaamisestaan maksamat kokonaiskustannukset nousivat vuosina 2001–2012 noin 1 400 eurosta 3 200 euroon vuodessa. Samalla harrastuskertojen määrä nousi 125:stä 220:een vuodessa.

Puronahon mukaan summat ovat useissa lajeissa jo sellaisia, että moni perhe putoaa kelkasta.

– Kaikki viittaa vahvasti siihen, että huomattava osa lapsiperheistä on viime vuosien aikana tipahtanut organisoidun seuratoiminnan ulkopuolelle, Puronaho varoittaa.

poikia pallokentällä
HJK:n tyttöjoukkueen harjoitukset Helsingin Käpylässä.Janne Lindroos / Yle

Raha revitään mistä saadaan

Hallit eivät myöskään ole seuroille riskittömiä sijoituksia. Rahoitusta on haalittava useista puroista, ja miljoonaluokan pankkilainat on maksettava takaisin 10–15 vuodessa. Käyttöasteen on oltava riittävä ja rahankeruun kekseliästä.

– Hyvin mielenkiintoisia tapoja on nähty. Jossain on myyty hallin tekonurmea tai valaisimia kuntalaisille, tai sitten on kaupattu hallin nimeä yrityksille, Palloliiton Auvinen sanoo.

Palloliitto on laskenut, että tekonurmikenttään tarvitaan vähintään 350 jäsenen seura, ylipainehalliin 500:n.

– Riittävän iso seura pystyy vastaamaan investoinnin kuolettamisesta ja käyttötaloudesta. Silloin ei ole pelkoa, että nämä kaatuvat kunnan tai jonkun kolmannen osapuolen syliin, Auvinen sanoo.

GrIFK pohti myös joukkorahoituksen keräämistä, mutta ainakin toistaiseksi sitä ei ole toteutettu. Hanke on Palloliiton tietojen mukaan ensimmäinen, jossa uutta tapaa on edes suunniteltu.

Hannukselan mukaan Kauniainen on tukenut hallihanketta erittäin hyvin. Mutta jos seura olisi jäänyt odottamaan hallin mahtumista kokonaisuudessaan kaupungin budjettiin, se olisi saanut odottaa ehkä vuosia.

– Kauniainen on suhteellisen rahoitusvahva kaupunki, ja silti trendi täällä on sama että rahaa tällaisiin hankkeisiin ei ole. On löydettävä uudenlaisia vaihtoehtoja.

Korjaus 30.7. klo 19.20: Jalkapallon harrastajamäärä korjattu yli 130 000:sta yli 140 000:een.