Analyysi: Pitäisikö Juha Sipilän käydä joskus rockfestareilla?

Kesän festivaaleilla näkyvät suomalaiset, jotka ovat yksi maailman onnellisimmista kansoista, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää.

festivaalit
Yleisöä festareilla.
Berislav Jurišić / Yle

Ruisrock oli täyttä rakkautta! Ilosaarirock oli kesän paras viikonloppu! Näin hehkuttivat suomalaiset festarikävijät isoimpien kesäfestivaalien jälkeen. Sosiaalinen media oli täynnä kuvia kesästä nauttivista iloisista ihmisistä.

Rockfestivaalien meininki on kymmenen viime vuoden aikana muuttunut huimasti. Takana ovat ajat, kun ihmiset menivät vetämään kännit kesätapahtumaan. Niistä eivät jääneet muistoksi kuunnellut bändit, vaan kuitit festarikaljoista ja paluutaksista.

Nykyisin festareilla juodaan fiinisti viiniä tai skumppaa ja syödään maukasta lähituotettua ruokaa. Festivaalit ovat elämys, jossa kohtaavat parhaat kaverit, hyvät palvelut ja kaikkia yhdistävä suomalainen musiikki. Ihmiset eivät rähinöi tai riitele.

Rockfestareiden kävijöillä hyvä maine

Helsingissä järjestettävä metallimusiikkiin erikoistunut Tuska on ollut jo vuosia Suomen rauhallisimpia festareita. Mustiin pukeutuneet rockfanit rettelöivät vain heiluttamalla tukkaansa. Joensuun Ilosaarirock oli tänä vuonna kesän hiljaisin viikonloppu Pohjois-Karjalassa. Poliisin mukaan kaupunki oli suorastaan kuollut.

Jo vuosia sitten Seinäjoen taksikuskit kertoivat, että Provinssirockin (nyk. Provinssi) nuoret kävijät ovat mitä parhaimpia asiakkaita. Asiallisia ja kohteliaita. Toisin on ollut Tangomarkkinoiden aikaan, jolloin kaatokännissä oleva vanhempi väki haastaa riitaa puolison ja kuskin kanssa.

Pahimmat örveltäjät löytyvät nykyisin festareiden vip-karsinoista, joissa paikalliset yritysjohtajat tulevat elvistellen vetämään perseet olalle. He ovat ikävä kaiku menneisyydestä.

Onnellinen kansa

Suomen kesä on lyhyt, ja siksi suomalaiset ottavat ilon irti muutamista viikonlopuista festivaaleilla. Tämä kesä on ollut ennätyksellisen vilkas, sillä yleisöä on riittänyt festareille ennätysmäärin. Ja se näkyy. Iloisia ihmisiä nauttimassa kesästä ja toisistaan. Tämä on se Suomi, jonka kerrotaan olevan yksi maailman onnellisimmista maista.

Huomaavatko päättäjät tämän? Vanhanaikaiset kaljakarsinat eivät kerro tästä. Alkoholilainsäädäntö raahaa pitkällä perässä verrattuna muuhun Eurooppaan. Muutosta ei ole tapahtunut, vaikka festarikansa käyttäytyy hyvin.

Poliitikkoja näkyy välillä rockfestareilla, jotka ovat oman vaalipiirin alueella. Suhdetoimintaa on hyvä pitää yllä kesäillassa.

Mutta missä on pääministeri Juha Sipilä (kesk.)? Eikö hänen olisi hyvä käydä tutustumassa hyvin voivaan livemusiikkibisnekseen ja tapaamassa suosittuja suomalaisartisteja? Yrittämistä parhaimmillaan, jos mikä.

Ilmeisesti hän on kesän aikana vieraillut vain hengellisissä tapahtumissa. Rockfestareilta voisi kuitenkin löytyä mallia myös henkiseen johtamiseen, joka on pääministeriltä jäänyt vähälle. Suomalaisten onnellisuus on voimavara, jota ei pitäisi jättää käyttämättä. Ja se löytyy juuri kesäfestareilta.

Poliitikoilla olisi tuhannen taalan paikka tehdä kenttätyötä huimassa suosiossa olevien festivaalien yhteydessä. Valmiina paikalla olisivat kymmenettuhannet festivaalikävijät.

Toinen asia on se, jaksaako festarikansa kuunnella poliittista löpinää. Heillä on kiire olla onnellisia.