Yli kymmenen miljoonan euron remontti, jota kukaan ei huomaa – Alvar Aallon kolossi vuosien jälkeen taas käyttöön

Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäki kuuluu kesäasussaan koko maailman komeimpiin. Alvar Aallon suunnittelemat punatiilirakennukset ovat tehneet siitä myös maailmankuulun. Kampuksen keskeisin rakennus on otettu vuosien remontin jälkeen taas käyttöön.

rakennussuojelu
Jyväskylän yliopiston päärakennus.
Isto Janhunen / Yle

Jyväskylän yliopiston historia näkyy kouriintuntuvasti Seminaarinmäen kampuksella – vanhimmat rakennukset, Konstantin Kiseleffin suunnittelemat "opin kasarmit", ovat peräisin 1880-luvulta.

Kuuluisa Kampus on kuitenkin Alvar Aallon arkkitehtuurin vuoksi. Aalto suunnitteli kampusalueelle lukuisia rakennuksia (siirryt toiseen palveluun) (Jyväskylän yliopisto), jotka valmistuivat 1950-1970-luvuilla.

Kampuksen keskiössä on C-rakennuksena tunnettu Capitolium, yliopiston päärakennus. Vuonna 1955 valmistunut C on kampuksen tunnetuin yksittäinen rakennus.

Vuosien remontti

Vuoden 2013 lopulla päärakennus meni remonttiin. Syynä olivat sisäilmaongelmat ja tekninen vanhentuminen.

Ensimmäisen vuoden aikana remontissa ei tapahtunut juuri mitään. Vahvasti suojellussa rakennuksessa vaurioituneidenkin rakenteiden purku- ja korjaustyöt vaativat luvat.

– Hanketta ei ole voitu vielä käynnistää, kertoi Suomen yliopistokiinteistöjen toimitusjohtaja Mauno Sievänen vielä lähes vuosi remontin lähtölaukauksen jälkeen.

Se on ollut pienten käsien hommaa.

Juhani Koponen

Nyt, neljä vuotta myöhemmin, remontti on saatu valmiiksi, ja rakennus on otettu käyttöön. Ensimmäiset työntekijät muuttivat sisään eilen.

Päärakennuksesta on korjattu vaurioita sekä poistettu kosteusvaurioille alttiita rakenteita. Myös vesikatto on osittain uusittu, ikkunoita korjattu ja ilmanvaihto uusittu.

Ilmanvaihdon rakentaminen ahtaisiin ullakkotiloihin teettikin töitä, vaikka kaikki mallinnettiin etukäteen tietokoneella.

– Se on ollut pienten käsien hommaa, voi sanoa, että siellä ei ole ollut senttiäkään liikaa tilaa, sanoo rakennuttajakonsultti Juhani Koponen WSPgroupista.

Jyväskylän yliopiston päärakennuksen aula, näkymä pääsisäänkäynnille.
Isto Janhunen / Yle

Marmoria, tiiltä ja betonia

Tarkasti suojellun rakennuksen remontin pirut piilevät yksityiskohdissa. Esimerkiksi ensimmäisen kerroksen kuluneen marmorilattian uusiminen oikean marmorin löytämisestä lopulliseen ladontaan kesti toista vuotta.

– Jokainen vanha pala mitattiin millin tarkkuudella ja tehtiin mittapiirros. Arkkitehti piirsi jokaiselle yli 900 laatalle oman kuvan, ja louhimo teki uuden, tismalleen vanhan kaltaisen laatan, kertoo Koponen.

Yliopiston varastosta löytyi vielä samaa laattaa.

Juhani Koponen

Samanlainen urakka toistui tiililaattalattian korjauksessa. Siinä tiilet nostettiin yksi kerrallaan pois, puhdistettiin, ja ladottiin takaisin uusitun lattiarakenteen päälle - numeroituina, samoille paikoille kuin mistä ne oli nostettu.

–Joitakin tiiliä meni rikki, mutta yliopiston varastosta löytyi vielä samaa laattaa. Niillä saatiin rikkoutuneet korvattua, kertoo Koponen.

Hallinnon aulan mosaiikkibetonilattiaa ei voitu säästää, vaan sen tilalle tehtiin uusi.

– Kuosi, värit ja kaikki edustavat vanhaa mallia niin tarkasti kuin vain voi. Ensin tehtiin mallit, ja niitä verrattiin vanhoihin. Sen jälkeen ne hyväksytettiin, ja vasta sitten vanha lattia purettiin, sanoo Koponen.

Jyväskylän yliopiston päärakennus, juhlasalliin johtavat portaat.
Isto Janhunen / Yle

Rakennussuojelu ja käytettävyys

50-luvulla rakennttu talo ei ole rakenneratkaisuiltaan eikä käytettävyydeltään nykyaikaa. Mutta suojeltu on suojeltu, ja remontissa oli edettävä sen mukaan.

Tavoitteena oli lopputulos, jossa käytettävyys ja rakennussuojelu saataisiin yhdistettyä.

– Halusimme varmistaa, että arkkitehtoniset arvot säilyvät, mutta rakennus vastaa yliopiston toimintaa. Mitä ja kuinka paljon voidaan uusia, korjata tai säästää, nämä kysymykset ovat olleet jatkuvassa keskustelussa, sanoo Suomen yliopistokiinteistöjen johtaja Aki Havia.

Satunnainen kävijä tuskin huomaa, että täällä on ylipäätään tehty yhtään mitään.

Juhani Koponen

Yksityiskohdista yliopistokiinteistöt ja museoviranomaiset ovat päättäneet paikan päällä, keskellä remonttia. Lopullisten ratkaisujen löytäminen muun muassa lattiarakenteisiin ja ilmanvaihtoon teettivät työtä.

– Remonttia on tehty reippaasti yli kymmenellä miljoonalla eurolla, mutta satunnainen kävijä tuskin huomaa, että täällä on ylipäätään tehty yhtään mitään, sanoo Koponen.

Tutkimatta remonttiin

Remontti aloitettiin tutkimatta rakennusta kovin tarkasti. Syynä tutkimattomuuteenkin on suojelu.

– Ei sitä voi tutkia ennen korjaustöitä. Korjaustyön aikana tulee esiin asioita, joihin on tartuttava, sanoo Koponen.

Yllätyksiä matkalla tulikin – muitakin kuin se, että budjetti nousi kahdeksasta miljoonasta eurosta pitkälle toiselle kymmenelle miljoonalle. Alun perin piti tehdä sisäilmakorjauksia, mutta työt paljastuivat paljon laajemmiksi.

– Rakenteista löytyi puutteita, vaivoja ja vikoja, jotka on pitänyt korjata. Ne ovat sellaisia asioita, jotka eivät paljastu rakenteita avaamatta, sanoo Koponen.

Isoin yllätyksenä tullut asia olivat lattiarakenteet. Niihin ei alkuperäisissä suunnitelmissa aiottu koskea lainkaan.

– Nythän ne on kauttaaltaan uusittu. Tästä tuli rakenteiltaan terve talo seuraavaksi 50 vuodeksi, Koponen sanoo.

Jyväskylän yliopiston päärakennuksen aulaa.
Isto Janhunen / Yle