Hassisen koneen basisti meinasi kuolla päihteisiin – auttaa nyt muita raitistumisessa: "Joillekin riittää jo se, että nolaa itsensä kunnolla"

Huikean rockuran jälkeen Jussi Kinnusen elämän suunta vaihtui alamäeksi päihteiden vuoksi. Nykyään Kinnunen auttaa päihdekoukkuun joutuneita.

päihderiippuvuus
Jussi Kinnunen
Jussi KinnunenHannu Kinnunen / Yle

Tänä päivänä Jussi Kinnunen viettää tervettä elämää, pyörittää omaa yritystä ja tarjoaa apua päihdekierteeseen joutuneille. Kinnunen on kuitenkin nähnyt myös toisenlaista elämää: menestystä Suomi-rockin huipulla ja vajoamisen pohjalle päihdehelvetin seurauksena.

Uran alku oli komea: Hassisen kone voitti rockin Suomen mestaruuden 1980 ja nousi saman tien huipulle.

Basisti Jussi Kinnunen muistelee Hassisen koneen lyhyttä ja intensiivistä uraa tiukkana työputkena.

– Töitä tehtiin tiukalla moraalilla. Kaikki keikat tehtiin selvin päin, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.

Jälkikäteen ajatellen päihdekierteen siemen oli kuitenkin jo kylvetty otolliseen maaperään.

– Sieltä se kuitenkin lähti, se sellainen rankempi meno. Päihdeputket syvenivät ja pitenivät pikkuhiljaa.

Kunnes Kinnunen päätyi sairaalaan, eikä tiennyt, jääkö henkiin.

– Se oli suuri helpotus, kun ymmärsin, että millään muulla ei oikeastaan ole merkitystä, kuin sillä, että pysyisin selvin päin. Päihteiden käyttö oli synonyymi kuolemalle ja siltä pohjalta oli oikeastaan helppoa lähteä tekemään työtä oman toipumisen eteen.

Nyt Kinnunen toimii päihdeterapeuttina.

Päihderiippuvaisen pitää haluta parantua – vai pitääkö?

Kinnunen on monessa mielessä hieman eri mieltä perinteisten päihderiippuvuuteen liittyvistä uskomuksista. Usein esimerkiksi sanotaan, että päihderiippuvaisen pitää itse haluta parantua.

Kinnunen on toista mieltä.

– En tunne ketään, joka olisi halunnut päästä itse päihteistä eroon, jos olisi ollut tarjolla vaihtoehto, että voi käyttää päihteitä turvallisesti koko loppuiän.

Kinnusen mielestä kyse ei ole pelkästä päihteettömyydestä, vaan sitä, että saa viettää elämää, joka on kokonaan vapaa riippuvuuksista.

– Raittius sellaisena kuin minä sen ymmärrän sisältää henkisen vapauden. Silloin kemiallista riippuvuutta ei vaihdeta muuhun riippuvuuteen, vaikkapa seksiriippuvuuteen tai työnarkomaniaan, vaan riippuvuusproblematiikkaa hoidetaan kokonaisvaltaisesti.

"Joillekin riittää jo se, että nolaa itsensä kunnolla"

Päihdeterapeutti Kinnunen ei myöskään usko, että päihteistä irtautuminen vaatisi jonkin rajun pysähdykset tai uskoon tulon.

– Tämäkin on myytti. Joillain – kuten itselläni – se vaatii, että tulee tosiaan seinä vastaan. On myös niitä, joiden ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin asti.

Kaikkien ei siis tarvitse päätyä teho-osastolle kamppailemaan hengestään tai rypeä muuten pohjamudissa. Raitistumispolkuja on monenlaisia, hän sanoo.

– Joillekin voi riittää jo sekin, että nolaa itsensä ulkona ollessaan kunnolla ja saa siitä kipinän muutokseen.

Pitkän kesäloman jälkeen saattaa jäädä putki päälle

Kinnunen muistuttaa myös siitä, että suuri osa päihdeongelmaisista viettää ulospäin hyvin tavallisen oloista elämää.

– Suomessa ajatellaan usein, että ei voi olla päihderiippuvainen, jos on työpaikka. Mitä huuhaata! 99 prosenttia hoidossa olleista päihderiippuvaisista tulee työelämästä.

Sanotaan, että kesälomien jälkeen monella suomalaisella jää niin sanotusti putki päälle. Kinnusen mukaan kesän jäljiltä päihdeongelmaisten hoidossa on pieni piikki – ja nimenomaan niiden osalta, joilla on pitkät kesälomat.

Päihteiden käyttö oli synonyymi kuolemalle.

Jussi Kinnunen

– Kesän jälkeen on ehkä pieni piikki, mutta kokemukseni mukaan kyse ei ole mistään merkittävästä asiasta. Voidaan pikemminkin ajatella, että on vaikka tiettyjä ammattikuntia, joilla on pitkät kesälomat. Tämä saattaa aiheuttaa joillekin ongelmia.

Kinnusen mukaan näihin tapauksiin ei liity sen enempää dramatiikkaa, kuin muihinkaan.

– Näiden hoitaminen alkaa ihan samalla tavalla, kuin muissakin tapauksissa. Apua voi löytää esimerkiksi erilaisista katkaisupaikoista.

Muistot jäivät, himosta pääsi eroon

Tänä päivänä Jussi Kinnunen analysoi suhdettaan päihteisiin kokemusten ja tiedon pohjalta. 20 vuotta on kulunut, ja Kinnunen kokee olevansa vapautunut päihteistä.

– Sellaista päihteiden himoa ei ole tullut.

Kinnunen muistaa eläneensä siinä harhaluulossa, että päihteiden käyttö pysyisi kohtuuden rajoissa.

– Sitä aina haaveili kohtuukäytöstä ja ajatteli, että sopivassa tilassa pystyy lopettamaan, mutta eihän se niin mene. Ei sitä ymmärtänyt sairastuneensa päihderiippuvuuteen.

– Minun osaltani päihteiden käyttö huipentui vuoteen 1997, jolloin sitten lopetin. Viimeinen silaus oli se, kun paikat räjähtivät oikein kunnolla ja olin sairaalassa, enkä tiennyt jäänkö henkiin vai en.

Kinnunen ei kaunistele päihdekierteensä loppua ja siitä seurannutta olotilaa.

– Luulin haluavani kuolla, koska elämä oli melkoista helvettiä. Vakuutuin kuitenkin siitä, että haluan päästä niistä pahoista olotiloista ja päihteiden orjan asemasta.

Kinnunen ei romantisoi entistä elämäänsä, eikä kaipaa sitä.

En ottaisi muruakaan takaisin entisestä elämästä.

Jussi Kinnunen

– En ottaisi muruakaan takaisin entisestä elämästä. Kaikkein karmeimmat ja hävettävimmät jutut tuntuvat hirveiltä, kun ne on pakko käydä läpi, jotta pääsisi menneisyyden painolastista.

Vaikeatkin muistot ovat kuitenkin tärkeitä, jotta osaisi arvostaa nykyhetkeä.

– Pahimmistakin kokemuksista tulee omalla kieroutuneella laillaan sellaisia kultahippuja, koska ne mahdollistavat tämän uuden elämän. Ilman niitä en olisi tässä.

"Ei etsitä syyllisiä tai syyttömiä"

Lopuksi Kinnunen vielä muistuttaa, ettei avun tarvitsijan tarvitse pelätä moraalisaarnaa tai tuomiota.

– Tässä tilanteessa ei etsitä syyllisiä tai syyttömiä, vaan loppujen lopuksi kyseessä on sairaus.

Myös läheisiä on Kinnusen mukaan hyvä kuunnella.

– He huolestuvat yleensä paljon aikaisemmin, kuin huolen kohde. Läheisten huolestuminen kannattaa ottaa vakavasti, vaikka se saattaisikin tuntua turhanpäiväiseltä marinalta.

Lue myös: Unohda sankaritarinat täysraitistumisesta – onnistunut alkoholisti voi olla myös tissutteluun siirtynyt perheenäiti