Hanna menetti miehensä ja putosi surun suohon vuosiksi – nyt hän auttaa muita äkillisesti omaisensa menettäneitä

Iiläisen Hanna Ikosen mies kuoli äkillisesti. Toipuminen menetyksestä kesti pitkään, mutta kokemus teki hänestä vahvan.

surutyö
Hanna Ikonen katsoo ylös taivaalle. Edessä viherkasveja.
Hanna Ikonen käsitteli kirjoittamalla puolisonsa kuolemaa. Marko Siekkinen / Yle

"Olin polvillani hangessa keskellä yötä. Huusin taivaalle itkunsekaista huutoa niin paljon kuin minusta vain lähti. Se oli täynnä tuskaa."

Näin Hanna Ikonen muistelee tunteneensa miehensä kuoleman jälkeen kirjassaan Pieni pala taivasta.

Sanat, joita itkun seasta erotin, olivat: "Miksi isi jätit minut? Tule takaisin!"

Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna päätyi kirjoittamaan kokemuksistaan esiinnyttyään ensin Ylen SuomiLOVE -ohjelmassa. Jouluaattona esitetystä jaksosta kumpusi paljon yhteydenottoja, joissa Hannaa kiiteltiin vertaistukena toimimisesta. Kirja syntyi niiden rohkaisemana.

Kirjoittaminen oli Hannan tapa yrittää käsitellä puolisonsa Kimmon kuolemaa.

– Purin surua kirjoittamalla, hän kertoo.

Oikeasti hän olisi kertomansa mukaan tarvinnut ammattiapua surunsa käsittelyyn.

Syksyllä Hannan puolison kuolemasta tulee kuluneeksi seitsemän vuotta. Nyt hän tietää olevansa asian kanssa sinut ja haluaa auttaa muita vastaavaan tilanteeseen joutuneita.

Ventovierailta luottamusta

Kirjan julkaisun jälkeen Hanna Ikosen sähköpostiin on alkanut tulla yhteydenottoja naisilta, joita hänen tarinansa on koskettanut. Moni heistä toivoo vertaistukea vaikeassa elämäntilanteessaan.

Yhteydenottojen taustalla on kuoleman lisäksi esimerkiksi avioeroja, väkivaltaa ja alkoholiongelmia.

Äiti meni menojaan ja eli omaa elämäänsä, piti hauskaa.

Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna on ollut yhteydenottojen määrästä hieman hämillään, mutta myös kiitollinen. Ne osoittavat valtavaa luottamusta, jota ventovieraat ihmiset häntä kohtaan tuntevat.

– Nämä sähköpostit ovat sellaisia, että en tule koskaan näyttämään näitä kenellekään, Hanna sanoo ja pitelee samalla tietokonettaan.

Viestit ovat myös paljastaneet, kuinka yksin monet ihmiset ovat hädän ja surun keskellä, Hanna sanoo. Niin hän oli itsekin.

Pakomatkalla omasta elämästä

Hanna oli päätynyt itkemään pahaa oloaan Olhavan hautausmaan parkkipaikalle keskellä yötä talvella. Tuo kerta oli yksi niistä, jolloin hän oli jälleen paennut ahdistavaksi käynyttä kotiaan ja poikaansa Henryä, jolle ei halunnut näyttää ylitsepääsemätöntä surua.

Hanna Ikonen ja vieressä keltaisia kukkia.
Hanna Ikonen ja hänen Henry-poikansa etääntyivät toisistaan surun keskellä.Marko Siekkinen / Yle

Hanna jäi leskeksi 35-vuotiaana. Hänen miehenä kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 37-vuotiaana. Heidän 15-vuotias poikansa Henry oli kotona sairauskohtauksen sattuessa.

Isän ja puolison menetys oli äidille ja pojalle niin kova koettelemus, että siitä toipuminen kesti pitkään, Hannan mukaan kolmisen vuotta. Henry menetti samalla parhaan kaverinsa ja rakkaan harrastuksen jokkisautojen parissa.

Kyllä asiat täytyy kohdata ja käsitellä, että voi jatkaa matkaansa eteenpäin.

Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna ja Henry eivät pystyneet puhumaan tapahtuneesta, eivätkä käsittelemään suruaan. He etääntyivät toisistaan vuosiksi. Henryn koettelemuksesta puhuminen tuntuu Hannasta edelleen vaikealta, vaikka äidin ja pojan välit ovat nykyään kunnossa.

Tyhjästä kodista bilettämään

Hanna työskenteli tuolloin sosiaali- ja terveysalalla auttamistyössä ja osasi hakea apua Henrylle, muttei itselleen. Hän näytteli vahvaa ja vakuutteli selviävänsä, vaikka paha olo velloi hänen sisällään.

– Pystyin esittämään, että kaikki on hyvin, ja sitten kohtasin surun ja pahan olon yksin.

Hanna kertoo kuulleensa tuolloin ihastelua siitä, kuinka hyvin hän oli selvinnyt menetyksestään. Tueksi tarkoitetut sanat tuntuivat kuitenkin pahalta.

– Kuulin kommentteja, ettei se kauan surrut, mutta kyllä minä surin, Hanna sanoo kyynelten virratessa poskille.

Menin eteenpäin ylienergisenä ja aivan eri ihmisenä kuin oikeasti olin.

Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna kertoo päässeensä pahasta olostaan eroon vasta sen jälkeen, kun uskalsi kunnolla kohdata itsensä, kotinsa ja tapahtuneen. Sitä ennen väliin mahtui kausi, jolloin hän pakeni tyhjää kotia baareihin ja uusien ystävien luo. Ne eivät kuitenkaan tuoneet helpotusta oloon. Päinvastoin, kotona muutoin viihtyvä Hanna kertoo.

Surutyön ammattilaisille on kysyntää

Surun alkaessa helpottaa Hanna vaihtoi työtä ja opiskeli ensiapukouluttajaksi. Uusi ammatti kertoo osaltaan Hannan tarpeesta auttaa muita. Nyt hän opiskelee jälleen lisää ja suunnittelee omien sururyhmien perustamista.

– Varsinkin täällä pohjoisessa niitä on vähän tarjolla, mutta kysyntää näyttäisi olevan, Hanna perustelee ja lisää, että toimisi itse sekä vertaistukena että ryhmien vetäjänä.

Hiukan romuttunut jokkisauto autonrengaiden vieressä. Taustalla mäntymetsää.
Henry-poika jatkoi harrastustaan isänsä kuoleman jälkeen.Marko Siekkinen / Yle

Hanna näkee, että erilaisille surutyön ammattilaisille olisi tarvetta muutenkin. Oman puolisonsa kuoleman jälkeen hoidettavana oli paljon asioita, joihin olisi kaivannut ulkopuolista apua. Läheisen kuoleman jälkeen moni asia voi tulla yllätyksenä ja vaikeuttaa arjesta selviämistä.

Jos olisin ollut viisas ja voinut toimia oikein, olisin hakenut itselleni ammattiapua. Voi olla, että näiltä tunteilta ja sydämen viilloilta olisi vältytty.

Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna muistelee järkyttyneensä mennessään ensimmäistä kertaa puolisonsa kuoleman jälkeen nostoautomaatille. Automaattiin oli ilmestynyt teksti, että hänen tulisi ottaa yhteyttä pankkiin. Puolisoilla oli ollut yhteinen tili, joka oli laitettu kiinni.

– Tosi moneen paikkaan piti jaksaa ottaa yhteyttä, ja ne kaikki koskivat sitä menetystä. Se oli hirveän raskasta.

Kuoleman ja rahan yhdistäminen vaikeaa  

Myös rahasta puhuminen läheisen kuoleman jälkeen voi tuntua vaikealta, Hanna sanoo. Hautajaismenot ovat yllättävän suuria, eikä hautaustoimistojen kilpailuttaminen ole ensimmäisenä mielessä, vaikka se kannattaisikin.

– Itse uskalsin pyytää halvinta mahdollista arkkua, mutta ymmärrän että moni ei, vaikka rahasta olisikin tiukkaa.

Pelkäsin ja pakenin kuitenkin itseäni ja itseni kohtaamista.

Hanna Ikonen: Pieni pala taivasta

Hanna laskee Kimmon hautajaiskuluihin menneen noin 6 000 euroa, vaikka kyläläiset järjestivät muistotilaisuuden talkoovoimin. Monille tuhansiin euroihoin nousevat maksut ovat liikaa.

– Näissäkin käytännön asioissa voisin olla apuna, Hanna pohtii.

Keltaisia kukkia ja taustalla kirjailija Hanna Ikonen.
Hanna haluaa auttaa muita äkillisen surun kohdanneita. Marko Siekkinen / Yle

Kun Hannalta kysyy, mitä hän itse saa ventovieraiden auttamisesta, vastaus on selvä.

– Itselleni valtavan hyvän mielen.