Vattumato ulostaa marjaan ja muuttaa makua – villivadelman virukset uhkaavat myös puutarhavattua

Kotivadelmia vaivaavat monet taudit ja tuholaiset. Harrastelijapuutarhurin kannattaa hävittää läheiset luonnonvadelmat, jotta oma kasvusto välttyy ongelmilta.

kotipuutarhat
Vadelman poimintaa.
Vadelmia poimiessa toukkia voi tipahtaa esimerkiksi oksistosta tai muista marjoista vadelmien sekaan.YLE

Moni vadelmanpoimija on joskus poiminut marjan, jonka sisältä kurkistaa mato. Kyseessä on Suomessa yleinen kiusankappale, jonka pilaamat marjat saavat harmaaruskean kovettuneen reunuksen.

Pahiten tuhoa vadelmalle aiheuttava tuholainen on vattukuoriainen (siirryt toiseen palveluun) (Puutarha.net), joka munii kukkapohjuksiin. Munasta kehittyytoukka, joka tunnetaan kansankielellä paremmin vattumatona.

Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton erityisasiantuntija Tuija Tanskan mukaan toukkaiset vadelmat eivät ole ihmiselle myrkyllisiä, vaan kyseessä on enemmänkin ulkonäköhaitta. Hän ei kehota syömään toukkaisia marjoja, mutta vaarallista toukkaisen vatun syöminen vahingossa ei ole.

– Kyllä sitä ihan hyvin voi syödä, ei se ole mitenkään vaarallista ihmiselle, hän sanoo.

Vadelma
Heli Pirisen mukaan Kainuussa raakileet ovat puolessa välissä paisumisessa, minkä jälkeen ne alkavat kypsymään.Kaisu Nevasalmi / Yle

Kainuun ammattiopiston luonnonvara-ala yksikön opettaja Heli Pirinen ei suosittele toukkaisen vatun syömistä, mutta myöntää, että niitä tulee vahingossakin syötyä.

– Sanoisin, että siellä tulee elintarvikehygienia vastaan, koska kyllähän hyönteinen ulostaa marjan sisälle samalla, kun se syö siellä. Eli siellä on myös toukan lisäksi erilaisia jätöksiä, hän sanoo.

Hillon säilyvyyteen vaikuttaa myös se, jos siellä on ollut jo jotakin epäpuhtauksia.

Heli Pirinen

Toukkien uloste näkyy Pirisen mukaan tummina pieninä palloina tai vastaavana epäpuhtautena.

Toukkaiset marjat käyttöön

Terve marja on tasaisesti kehittynyt ja lajikkeelle tyypillinen, eikä siinä näy vioituksia. Sen väri vaihtelee punaisen sävyistä jopa keltaisiin. Vadelmia poimiessa toukkia tulee usein mukaan ja tipahtaa ensimerkiksi oksistosta tai muista marjoista vadelmien sekaan.

Vattuhilloa kattilassa keitettäessä hilloaineksen pintaan nousee pieniä valkoisia toukkia.

Järkevä pakastaja valitsee neliskanttisia rasioita. Pakkauksen koko on mieluiten sellainen, että rasia tulee käytettyä yhdellä kerralla.
Kun vadelmat levittää laakealle alustalle ja käyttää hetken pakkasessa, toukat nousevat pinnalle ja ne on helppoa nyppiä pois.Riia Hantula / Yle

Heli Pirisellä on vinkki toukkien erotteluun ennen pakastamista: kun vadelmat levittää laakealle alustalle ja käyttää hetken pakkasessa, toukat nousevat pinnalle, ja ne on helppoa nyppiä pois. Vastaavan vaikutuksen saa pitämällä marjoja pöydällä jonkin aikaa, mutta lyhyt pakastimessa käyttö nopeuttaa hänen mukaansa puhdistustyötä.

Harvassa paikassa on niin kaukana luonnonvattukasvustot, etteivät tuholaiset hakeutuisi myös viljellylle vadelmalle.

Tuija Tanska

Vattukuoriaisen toukat voi laittaa kompostiin, koska ne kuolevat massan kuumuessa, eivätkä pääse uudelleen karikkeeseen talvehtimaan.

Molemmat asiantuntijat arvelevat, että vattukuoriaisten toukkien vioittamia marjoja voi käyttää esimerkiksi mehuun.

Kuvassa vadelmaa syövä ampiainen.
Virukset siirtyvät luonnonvadelmista viljeltyihin lajikkeisiin kirvojen ja muiden imevien hyönteisten välityksellä.Anssi Leppänen / Yle

Vioittuneiden marjojen maku on Pirisen mukaan happamampi ja kirpeämpi, eivätkä ne ole yhtä maukkaita ja hapokkaita kuin puhtaat ja laadukkaat marjat. Vioitukset vaikuttavat myös esimerkiksi mehun tai hillon säilyvyyteen.

– Hillon säilyvyyteen vaikuttaa myös se, jos siellä on ollut jo jotakin epäpuhtauksia.

Luonnonvadelmat ongelmana

Luonnonvadelmat ovat kotiviljelijän vitsaus. Heli Pirisen mukaan lähes kaikki Suomen luonnonvadelmakannat ovat virusten saastuttamia (siirryt toiseen palveluun) (Viherpiha). Mikäli vattumaan lähistöllä kasvaa luonnonvadelmaa, siirtyvät virukset viljeltyihin lajikkeisiin kirvojen ja muiden imevien hyönteisten välityksellä.

Hän suositteleekin poistamaan lähistöltä kaikki luonnonvadelmakasvustot, vaikka se tuntuisikin rankalta. Omalta pihalta vadelmat voi toki hävittää, mutta muualta hävittämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, koska se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin (siirryt toiseen palveluun) (Ympäristö.fi).

Virusten lisäksi luonnonkasvustoissa viihtyvät tuholaiset, joista osa talvehtii Pirisen mukaan luonnonkasvustojen juurella karikkeessa.

– Ne siirtyvät helposti siitä läheltä myös istutettavalle viljelmälle, hän sanoo.

Kuvassa vadelma.
Kotipuutarhan lähellä kasvista luonnonvadelmista voi siirtyä tuholaisia ja viruksia istutettuun vadelmakasvustoon. Anssi Leppänen / Yle

Myös Tuija Tanskan mukaan lähellä kasvavat luonnonvadelmat tuovat tuholaisia kotiviljelijöiden kasvustoille. Koska vadelmaa kasvaa Suomessa villinä, myös tuholaisia esiintyy kaikkialla, eikä niiltä voi välttyä.

– Harvassa paikassa on niin kaukana luonnonvattukasvustot, etteivät tuholaiset hakeutuisi myös viljellylle vadelmalle, hän selittää.

Kotipuutarhurin konstit torjuntaan

Kotipuutarhurille Pirinen ja Tanska suosittelevat tuholaisten torjuntaan valkoista liima-ansaa, jota ammattilaiset käyttävät tuholaisten seurantaan. Pirisen mukaan etenkin aikuinen vattukuoriainen hakeutuu valkoiseen päin, jolloin se tarttuu kiinni ansaan eikä pääse munimaan kasvustoon.

Torjunnan voi aloittaa ensin miedommilla keinoilla ennen vahvempiin aineisiin siirtymistä. Pirinen sanoo, että alkuun voi kokeilla nokkossekoitteita tai mäntysuopaseosta, jolla on helppoa torjua vattukirvoja. Se syntyy lisäämällä litraan vettä desi mäntysuopaa, jota ruiskutetaan kirvan saastuttamaan kohtaan. Myös kotipuutarhassa voi tarvittaessa turvautua kemiallisiin torjunta-aineisiin.

– Monet tuholaisista talvehtivat luonnonvadelmakasvustoissa ja tavallaan jatkavat kasvuaan, vaikka ne olisi pystytty hävittämään viljelmältä, Tanska sanoo.

Kuvassa käsi, jossa on vadelmia.
Pirisen mukaan tuholaisten torjunta pitäisi tehdä silloin kun aikuinen tulee munimaan.Kia-Frega Tyynismaa / Yle

Kotipuutarhurin tulee seurata keväisin kasvustoja, jotta tietää kun kuoriaiset alkavat liikkumaan. Luonnonvarakeskus pitää lisäksi seurantasivustoa (siirryt toiseen palveluun) (Kasper), jolta voi käydä katsomassa miten tuholaisia on liikkeellä.

– Torjunnat pitäisi tehdä siinä vaiheessa kun aikuinen tulee munimaan, eikä sitten kun se on jo muninut. Muniin ja toukkiin ei päästä käsiksi, kun ne ovat marjan kukkapohjuksessa, Pirinen sanoo.

Myös Kainuussa tuholaisten määrä vaihtelee vuosittain. Pirisen mukaan Kainuun alueella ammattiviljelmille aiheuttavat eniten harmia vattukärsäkäs sekä -kuoriainen.

Harmaahome iskee myös vattuun

Yleisin vadelmaa kiusaava tauti on Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liiton erityisasiantuntija Tuija Tanskan mukaan mansikallakin esiintyvä harmaahome (siirryt toiseen palveluun) (Viherpiha), joka pilaa kasvin marjoja. Kyseessä on yleinen tauti, joka vaivaa kaikkia viljelykasveja.

Pakastettuja vadelmia kupissa
Terve marja on tasaisesti kehittynyt ja lajikkeelle tyypillinen.Heli Mansikka / Yle

Harmaahomeitiöitä on Pirisen mukaan joka puolella ilmassa ja maassa. Ilmankosteuden ollessa korkea ja lämpötilan yli 20 astetta ne alkavat muodostamaan rihmastoa minkä tahansa kasvin tai marjan pinnalle. Rihmaston kehittyessä marja ruskistuu ja kuivettuu, minkä jälkeen harmaan pölyävän homeen kautta uudet itiöt saastuttavat lähellä olevia marjoja. Itiön on helppo kasvattaa rihmastoa kypsyvän marjan sisälle, koska ne ovat pehmeäpintaisia.

Kannattaa tehdä työtä aika raa'alla kädellä, että ei kuitenkaan päästetä ihan villisti kasvamaan penkkirivistön alalle leviävää versostoa.

Heli Pirinen

Pirinen ei suosittele syömään harmaahomeen pilaamaa marjaa, koska siinä oleva mikrobisto voi aiheuttaa erilaisia oireita.

Raivaamista raa'alla kädellä

Vadelmilla esiintyviä sienitauteja ehkäistään pitämällä kasvusto avoimena ja ilmavana. Koska vatun versoja tulee yleensä paljon, täytyy kasvustoa harventaa keväällä hyvin, jotta versoille riittää kasvutilaa ja ilmavirta pääsee kulkemaan läpi kasvustosta. Nykyisen kaltaisena sateisena vuotena reheväkasvuinen vadelmakasvusto on Tanskan mukaan alttiimpi sienitaudeille.

Tiheän kasvuston sisässä kosteus ja lämpötila nousevat, joten harmaahomeen ehkäisemiseksi vadelma tulee istuttaa harvaan.

– Kannattaa tehdä työtä aika raa'alla kädellä, että ei kuitenkaan päästetä ihan villisti kasvamaan penkkirivistön alalle leviävää versostoa, Pirinen muistuttaa.

Lähikuva vadelmasta
Kainuussa marjojen kypsyminen on viivästynyt kaksi viikkoa.Heli Pirinen

Tauteja voi ehkäistä hänen mukaansa kestävyysruiskutuksilla, joilla vahvistetaan kasvin puolustuskykyä kasvattamalla lähinnä lehden pinnan paksuutta esimerkiksi maidolla ruiskuttamalla. Näin esimerkiksi härmäsieni ei pääse itämään lehden pinnalla ja lehtisolukon välissä.

Koska marjovasta kasvustosta lähtee ravinteita, voi ravinteita lisätä niin syksyllä kuin keväälläkin.

Myöhäinen hyvä vattukesä

Tänä kesänä vadelmasato saadaan Tanskan mukaan tavallista myöhemmin kylmän ja sateisen vuoden seurauksena. Etelä-Suomessa satokausi alkaa keskimääräisesti heinäkuun loppupuolella. Nyt sato menee selkeästi elokuun puolelle. Satoa saadaan näiltä näkymin syksyyn asti niin pitkään kuin olosuhteet ovat suotuisat eikä kylmä yllätä.

Hänen tietojensa mukaan tänä vuonna ei ole ollut kylmyydestä johtuen suurempia tuholaisongelmia. Esimerkiksi kasvin nesteitä imeviä tuholaisia on yleensä enemmän lämpimässä olosuhteissa.

– Yleensä hellejaksot suosii sitä, että ne pääsevät valtaan kasvustossa, mutta nyt, kun on ollut kylmää ja viileää, on ollut helpompi vuosi kaiken kaikkiaan, Tanska sanoo.

Vadelmia kuksassa.
Vadelmasato on kypsymässä tänä kesänä tavallista myöhemmin.Heli Pirinen

Pirisen mukaan nyt voisi olla Kainuun osalta odotettavissa hyvä vadelmavuosi, sillä luonnonvadelmissa on paljon raakileita ja toistaiseksi niissä ei ole näkynyt tuholaisten vioituksia. Satomäärien kuitenkin ollessa todella isoja, vadelma ei välttämättä jaksa kasvattaa kaikkia marjoja loppuun asti, tai marjat voivat jäädä pieniksi.

Kainuussa marjojen kypsyminen on viivästynyt kaksi viikkoa, ja Pirinen arvelee, että marjoja päästään poimimaan elo-syyskuun vaihteessa. Raakileet ovat puolessa välissä paisumisessa, minkä jälkeen ne alkavat kypsymään. Luonto voi ottaa aikataulua kiinni, mikäli lämmintä säätä ja vettä riittää. Kainuussa vadelmat kypsyvät yleensä pari viikkoa myöhemmin kuin Etelä-Suomessa.

Lue lisää:

Mätänevätkö mustikat jo metsään? Selvitimme, milloin marjametsään kannattaa lähteä

Vadelma vaalii vatsaa