”Olisin jäänyt tänne vaikka viimeisenä mohikaanina” – Suomalainen kenkäsuunnittelija sisuuntui Kreikan talouskriisissä

Seitsemän kriisivuoden jälkeen kenkäalan vaikeudet tuntuvat vain lisääntyvän, sanoo perheyritystä Pohjois-Kreikassa pyörittävä Sari Silvasti-Kontos.

yrittäjyys
Sari Silvasti-Kontos
Sari Silvasti-Kontos on tehnyt kenkäalalla töitä nelisenkymmentä vuotta.Sofia Papastrati

*LARISSA. *Sari Silvasti-Kontosin hermokeskuksessa, kotona keittiön pöydällä, ovat liput ja laput sekaisin.

Silvasti-Kontos, 58, on viihtynyt aamut keittiömiljöössä niiden 33 vuoden ajan, jotka hän on asunut Kreikassa. Keittiössä hän ideoi ja panee asiat järjestykseen.

Silvasti-Kontosin suunnittelemana tuotantoon on lähtenyt karkeasti arvioiden 3 500 miesten kenkämallia.

Hän ei mieti kauan vastausta kysymykseen, mikä kenkäbisneksessä viehättää.

– Se että ala muuttuu kaiken aikaa. Koskaan ei voi sanoa, että on valmis. Jos vähäksikin aikaa hellittää, muut menevät vasemmalta ja oikealta ohi, hän kuvailee.

Kreikassa haasteellista on myös pysyä realistina. Kengän täytyy mennä kaupaksi, Silvasti-Kontos pelkistää.

*Kun Silvasti-Kontos tekee keittiöstään lähtöä *perheen kenkätehtaalle, päivän järjestys on selvä.

Vielä nuorena suunnitelmat olivat auki.

Kesänä ennen ylioppilaskirjoituksia Silvasti-Kontos osui töihin isoon kenkäkauppaketjuun Helsingissä.

Pari vuotta myöhemmin 19-vuotias nuori nainen päätti lähteä Leicesteriin Englantiin opiskelemaan tuon ajan tunnetussa kenkäkoulussa.

– Kun muut lähtivät interrailille katsomaan maailmaa, kenkäkoulu oli minulle sama, Silvasti-Kontos kertoo.

Lisäkoulutusta kenkien suunnittelusta hän haki Milanon Ars Sutoria-instituutista.

– Milanosta minä, fanaattinen Italia-fani, löysin samassa koulussa opiskelleen kreikkalaisen miehen, jonka isällä sattui olemaan kenkätehdas Pohjois-Kreikassa.

Silvasti-Kontos on pohinut, olisiko muuttanut Kreikkaan, jos siellä ei olisi ollut työpaikkaa valmiina. Sen verran luterliaisena hän ajattelutapansa pitää, että uuteen maahan ei olisi voinut lähteä "vain istuskelemaan".

Sari Silvasti-Kontos
Sari Silvasti-Kontosin ensimmäinen kenkäalan työpaikka oli Tampereella.Sari Silvasti-Kontos

Sarin miehen Giannis Kontosin suvussa kulkeva miestenkenkätehdas sijaitsee hieman Larissan ulkopuolella.

Tehtaan pihalta perheen koirat johdattavat tulijat peremmälle nahan ja liiman tuoksuun.

Täällä tehdään niin omia kenkämallistoja kuin keskusliikkeille meneviä piensarjamallistoja.

Kenkien neulokset tulevat alihankkijoilta, pohjat ja nahat pääasiassa ulkomailta. Muutoin kengät valmistetaan itse.

Silvasti-Kontos käynnistää nahkojen printtauskoneen lämpenemään. Kone on ainutlaatuinen Kreikassa ja mahdollistaa Silvasti-Kontosin suunnittelemien kenkien erottumisen massasta.

 Giannis Sagris on työskennellyt kauan leikkurina tehtaassa.
Giannis Sagris on työskennellyt kauan leikkurina tehtaassa.Sofia Papastrati

Toinen tuotantoa helpottava hankinta on uuni. Ennen kenkien tuli olla päiviä lestillä pysyäkseen kuosissa, nyt ne saavat muotonsa uunissa kolmessa minuutissa.

Kengän nahkojen leikkaamisesta vastuussa oleva Giannis Sagrisia ei säästele kehuja puhuessaan esimiehestään.

– Sari ei ole pelkkä kenkien suunnittelija vaan hän ratkoo yhtä lailla teknisiä pulmia kuin keittää asiakkaille kahvit. Vähän sellainen joka paikan höylä.

Esimies itse taas väittää, että kreikkalaisen työntekijän kädet toimivat usein nopeammin kuin suomalaisen.

Neuloksen kärkikovike on silitettävänä.
Kengän neuloksen kärkikovike on silitettävänä.Sofia Papastrati

Kreikkalaisten asiakkaiden ja työntekijöiden luottamus on pitänyt ansaita.

Silvasti-Kontos kertoo menneensä tehtaalle aina ensimmäisenä ja lähteneensä viimeisenä.

– Ihmiset alkoivat ajatella, että kai se siellä oikeasti jotain tekeekin. Ehkä tuota pitää uskoa.

1980–1990-luvuilla naiset eivät vielä Larissassa juuri käyneet töissä. He kyllä opiskelivat, mutta vain voidakseen naimisiinmenon jälkeen sanoa käyneensä yliopiston.

Asukasluvultaan Turun kokoinen Larissa on yhä kuin suuri kylä. Kaikki tuntevat toisensa ja kaikki on lähellä.

Naisten nimissä olevia yrityksiä on paljon.

– Naisia ei vain tavoita liikkeestään. He saattavat vain tulla noutamaan kassan ennen sulkemista. Sellainen ei ole mielestäni yrittäjä, Silvasti-Kontos näpäyttää.

Silvasti-Kontosin edesmennyt appi jos kuka huomasi, että miniässä on ainesta yrittäjyyteen. Appiukko aisti, että tämä halusi tehdä tuotantopuolen lisäksi myös jotain aivan omaa.

Syntyi kenkätuontiyritys, joka auttoi Silvasti-Kontosia Kreikkaan juurtumisessa.

Firma on hänen vastuullaan, mutta kotimaisilla ja ulkomaisilla kenkämessuilla kierretään yhdessä miehen kanssa. Maailman trendeissä on oltava vahvasti mukana.

Nikos Katzigiannis on vastuussa pinkomosta, josta neulokset lähtevät uuniin.
Nikos Katzigiannis on vastuussa pinkomosta, josta neulokset lähtevät uuniin.Sofia Papastrati

Silvasti-Kontosin perheyrityksen kaltaisia pieniä firmoja oli aiemmin kenkäalallakin paljon.

Kaikki mullistui, kun Kreikka suistui talouskriisin syövereihin.

Firma toisensa jälkeen kaatui; ovensa sulki jopa 300 000 yritystä.

Silvasti-Kontosin perheessä kriisi näkyi aluksi rajuna pudotuksena tuotannossa.

Kertaakaan tilanne ei silti ollut niin paha, että ruokaa ei olisi löytynyt pöytään.

Larissassa hankittiin ennen kriisiä eniten Porsche Cayenneja koko Euroopassa. Nyt kalliita autoja lojuu teiden varsilla, kun niitä ei ole varaa pitää rekisterissä.

Yksi suurimmista yrityksiä horjuttaneista seikoista on kiristynyt verotus.

Kriisi toi mukanaan muun muassa pakollisen solidaarisuusveron: ne joilla on työtä, tukevat näin niitä, joilla ei sitä ole.

– Meille solidaarisuusvero tuli välillä tuhannen euron köntteinä tipotellen, välillä maksettiin kymmenenkin tuhatta kerralla. Ja kaikki firman säästöistä, Silvasti-Kontos muistelee.

– Tällä hetkellä verot ja liikevaihtoon perustuva sairausvakuutus- ja eläkesumma ovat yhteensä 80 prosenttia tuloista. Jos tulee isoja tappioita, joudumme laittamaan rahaa omasta pussista.

– Ei tämä voi näin jatkua, ei kuluja kengän hintaankaan voi laittaa, Silvasti-Kontos huokaa ja heilauttaa kättään.

Kreikkalaiset ovat välillä jo turtia ongelmiin.

Tehtaalla on seitsemän vakituista työntekijää.
Tehtaalla on seitsemän vakituista työntekijää. Loput ovat alihankkijoita.Sofia Papastrati

Jatkuvasti ilmestyvät uudet leikkaukset ja lisämaksut syövät Silvasti-Kontosin uskoa Kreikan päättäjiin ja samalla myös maan velkojiin.

– Välillä tulee tunne, että tämä on tosi paha, mutta kyllä ne jotain vielä pahempaa keksivät huomenna, Silvasti-Kontos sanoo.

Joskus hän kertoo pillastuvansa suomalaisten yrittäjien haastatteluista ja ajattelevansa: Ei voi olla totta, tuostako se nyt valittaa. Meillä noita tulee joka päivä.

Kriisin hyvä puoli on Silvasti-Kontosin mielestä se, että jäljelle jääneet yritykset ovat ryhtyneet yhteistyöhön.

Toisen etu on myös oma etu.

– Jos meitä ei jää kuin nyrkillinen jäljelle, ei myöskään materiaaleja tuovien edustavien kannata tehdä töitä. Se on sitten siinä, Silvasti-Kontos sanoo.

Hän kertoo, että maanviljelystä vauraassa Larissassa hankittiin ennen kriisiä eniten Porsche Cayenneja koko Euroopassa. Nyt kalliita autoja lojuu teiden varsilla, koska niitä ei ole varaa pitää rekisterissä.

Tällaisille autonomistajille Sarilta ei liikene myötätuntoa.

Seitsemän kriisivuoden jälkeen Kreikassa on yhä EU:n korkein työttömyysaste, reilut 20 prosenttia.

Työnantajilla on varaa valita. Jos työehdot eivät kelpaa yhdelle, tilalle on tulossa sata uutta käsiparia.

Silvasti-Kontos kertaa syitä siihen, miksi hänen perheensä tehdas on yhä pystyssä.

Isoja lainoja ei ole, mutta tärkeintä on kuitenkin ollut kustannusten karsiminen.

– Kenkäala on niin sesonkivoittoinen, että emme pysty pitämään kaikkia työntekijöitä koko vuotta vaan palkkaamme osan kausittain, Silvasti-Kontos selittää.

 Sarin ja Giannisin suomalaiskreikkalainen liitto toimii bisneksissä hyvin.
Sari Silvasti-Kontosin ja Giannis Kontosin suomalaiskreikkalainen liitto toimii bisneksissä hyvin. Toinen jarruttelee jos toinen on liian spontaani.Sofia Papastrati

Kukaan ei ole silti firmasta poiskaan lähtenyt.

– Työntekijämme saattavat ajatella, että muualla asiat ovat vielä huonommin. Ja jos ongelmia tulee, niistä kyllä puhutaan avoimesti ja hyvissä ajoin, Sari sanoo.

*Kreikkalaisten kuluttajien *ostoskäyttäytyminen on Silvasti-Kontosin mukaan muuttunut.

Kun hänen suunnittelemiensa kenkien pohjassa piti ennen lukea Made in Europe että kauppa kävi, nyt tuotteisiin liitetään Kreikan lippu.

Tiedostaville asiakkaille syntyi halu ylläpitää paikallista tuotantoa, niin että raha jää Kreikkaan.

Todella kalliiden kenkien käyttäjät eivät ole siirtyneet halpoihin tuontikenkiin, mutta nyt he saattavat ostaa Silvasti-Kontosin 120-130 euron kenkiä.

Ehkä voimakkaimmin talouskriisi on vaikuttanut huokeita tuotteita tekeviin yrityksiin. Niiden asiakkaat saattavat lakata ostamasta edes halpaa.

Kenkien valmistusta kreikkalaisessa kenkätehtaassa.
Ennen kenkäalalla oli kaksi isoa sesonkia. Nyt täytyy myös välissä tehdä jotain.Sofia Papastrati

Talouskriisin alkuvuosien jälkeen Silvasti-Kontosin perheyrityksellä meni pitkään paremmin.

Liikevaihto oli vuonna 2016 jopa suurempi kuin ennen kriisiä.

Jos päätät hukkua, niin sittenhän hukut.

– Kakku on nyt huomattavasti pienempi, mutta jäljelle jääneet saavat siitä isomman palan kuin ennen, Silvasti-Kontos kiteyttää.

Mukana on ollut myös suomalaista sisua.

– Jos päätät hukkua, niin sittenhän hukut. Niin kauan kuin yrität pitää pään vedenpinnan yläpuolella on toivoa, Silvasti-Kontos muotoilee.

Alkaako tilanne Kreikassa siis viimein helpottaa?

Ei suinkaan, hän puuskahtaa.

– Epävarmuus on nyt vasta alkanut.

Silvasti-Kontos arvelee, että kuluvasta vuodesta on muodostumassa pahin kriisivuosi etenkin vaate-ja kenkäalalla.

Takana on surkea talvi ja jo edellisiä tuotteita myymättä. Kesäkään ei näytä hyvältä. Sama kuvio toistunee ensi vuonna.

Sarin kenkäsuunnitelmat syntyvät keittiössä.
Sari Silvasti-Kontosin kenkäsuunnitelmat syntyvät keittiössä.Sofia Papastrati

Iloinen Silvasti-Kontos on siitä, että perheen lapset ovat opiskelleet muille aloille; arkkitehdiksi ja hammaslääkäriksi.

Iloa ei toisaalta tuota kreikkalaisten nuorten massatyöttömyys ja joukkopako ulkomaille.

Se koskettaa Saria ja samanikäisiä konkreettisesti. Maahan ei jää eläkkeiden maksajia.

– Jos koko eläkettä on eläkeuudistuksen jälkeen edes tiedossa, Silvasti-Kontos tuskailee.

Karoliina Kontos
Karoliina Kontos kertoo olevansa ylpeä siitä, että hänen äitinsä liiketoimet ovat yhä pystyssä.Sofia Papastrati

Silti Suomeen muutto ei ole käynyt mielessä.

Omaa tuontiyritystä voi aina jatkaa, ja hätätapauksessa tehdaskin pyörisi pelkästään perheen voimin.

Monet kreikansuomalaiset perheet ovat joutuneet vaikeuksissa lähtemään.

Mutta Silvasti-Kontos vakuuttaa: Olisin jäänyt perheestämme tänne vaikka viimeisenä mohikaanina.

– Tunnen jo yhteenkuuluvuutta tähän maahan. Koen, että hädässä olevaa on autettava, ei vain ajateltava omaa etuaan.

Sari Silvasti-Kontos
Sari Silvasti-KontosSofia Papastrati

Huolet Silvasti-Kontos jättää viikonloppuisin Larissan, kun hän hurauttaa perheen kesäkeitaaseen. Mökillä odottaa hiljaisuus sekä tuhannen neliömetrin puutarha pensaineen ja hedelmäpuineen.

Alkuvuosina omaa rauhaa joutui hakemaan kauempaa, 150 kilometrin päästä Thessalonikista. Siellä Silvasti-Kontos kävi kahvilla, jos halusi ettei koko Larissa seurannut suomalaisen tekemisiä.

1980-luvulla ulkomaalainen asukas oli Larissassa harvinaisuus, eikä kaupungissa vieläkään tiettävästi asu Silvasti-Kontosin lisäksi muita suomalaisia.

Kotiutumista helpotti aikoinaan tietoinen päätös sopeutua paikallisiin tapoihin. Se pitää yhä.

– Olen huomannut, että on turha yrittää muuttaa asioita, joita monta miljoonaa tekee samalla tavalla ja minä olen vain yksi.