Missä puuvillapaitasi on tehty? Edes vaatemerkki ei aina osaa vastata

Ainoastaan kotimaiset vaatemerkit pystyivät ilmoittamaan Ylelle yksittäisen puuvillapaitansa tuotantopaikkoja. Laki ei velvoita yrityksiä käyttämään edes made in -merkintää.

vaatetusteollisuus
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Yle kysyi viideltä vaatemerkiltä yksittäisessä paidassa käytetyn puuvillan alkuperää, kankaankutojaa ja ompelimoa. Mukana olivat ruotsalainen H&M, espanjalainen Zara, saksalainen Boss sekä suomalaiset Makia ja S-ryhmän House-merkki.

H&M on julkistanut listan tavarantoimittajista (siirryt toiseen palveluun) verkkosivuillaan, mutta yritys tietää alle puolet käyttämänsä puuvillan alkuperätiloista. Niinpä kysytyn tuotteen alkuperä jäi mysteeriksi. Brändin tavoitteena on pystyä jäljittämään kaikkien tuotteidensa puuvilla vuoteen 2020 mennessä.

Zaran vastaus osoitti, että yritys ei tiedä tai halua kertoa alkuperästä yksityiskohtaisesti. Brändi ilmoitti lyhyesti, että kysyttyä tietoa ei ole saatavilla. Inditex-konserniin kuuluvan Zaran alihankkijoilla on lähes 7000 tehdasta. Yritys liitti vastaukseensa linkin konsernin vastuullisuudesta kertovaan sivustoon (siirryt toiseen palveluun).

Saksalainen Boss ei runsaan kahden viikon aikana reagoinut tiedusteluun kuin ilmoittamalla, että kysymys on välitetty asiakaspalveluun.

Kotimaiset merkit pystyivät vastaamaan tiedusteluihin paremmin. Makian t-paidan puuvillan keruu, kankaan kutominen ja vaatteen ompelu tapahtuvat Turkissa.

Prismoissa ja muissa S-ryhmän liikkeissä myytävän House-merkin t-paidan puuvilla tulee Australiasta tai Yhdysvalloista. Paidassa on myös viisi prosenttia elastaanilankaa Vietnamista. Neulos kudotaan ja vaate ommellaan Bangladeshissa.

Ensi keväänä Housen paita valmistetaan intialaisesta luomupuuvillasta, bangladeshilainen tavarantoimittaja pysyy edelleen samana.

Brändi huolehtii vain suunnittelusta ja markkinoinnista

Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n määritelmän mukaan läpinäkyvyys tarkoittaa vaatealalla esimerkiksi sitä, että yritys tietää tuotteidensa tuotantoketjun raaka-aineiden hankintaan asti ja kertoo siitä kuluttajille oma-aloitteisesti. Liiton toimitusjohtaja Anna-Kaisa Auvisen mielestä brändien vastaukset antavat oikean kuvan suomalaisten vaateyritysten läpinäkyvyydestä.

– Kotimaiset yritykset tuntevat omaa alihankintaketjuaan todella hyvin ensimmäiselle tasolle eli ompelupaikkaan. Usein ompelupaikka voi olla myös sopimuskumppanina raaka-aineiden hankinnassa, Auvinen kertoo.

Yleensä vaatebrändi hoitaa itse ainoastaan tuotteiden suunnittelun, viestinnän ja markkinoinnin. Kaikki muu järjestetään välikäsien avulla ja alihankintaketjut levittyvät ympäri maailmaa.

– Pienet yritykset, joiden mallistoissa on vähemmän tuotteita, tuntevat tuotantopaikkansa aika hyvin. Isot yritykset pystyvät puolestaan panostamaan vastuullisuustyöhön enemmän ja tuntevat omaa ketjuaan sitä kautta, Auvinen kertoo.

Asiakkaita vaatekaupassa.
Yle

Onko pitkä tuotantoketju vastuunpakoilua?

Suurin osa yrityksistä on perillä siitä, mitä alihankkijoita käyttää tuotannossaan, mutta alihankkijoiden ostamien raaka-aineiden alkuperä on brändeille vaikeampi kysymys. Puuvillan alkuperän tietäminen voi olla yrityksille hankalaa myös siksi, että eri tiloilta tulevat raakapuuvillaerät yhdistetään usein puuvillatukuissa ennen langan kehruuta.

Vaatemerkeillä on erilaisia vaihtoehtoja materiaalihankintojen toteuttamiseen. Brändillä voi olla omaa ostohenkilökuntaa, joka kiertää tekstiilimessuilla etsimässä uusia materiaaleja. Toisaalta yritys voi antaa kaiken hankinnan ja tuotannon toisen firman järjestettäväksi ja ikään kuin pestä itse kätensä asiasta.

Kotimaisen Formal Friday -miestenvaatemerkin hankinnat sujuvat ilman välikäsiä. Yrityksen toimitusjohtaja Toni Tervilä ei kuitenkaan tuomitse tuotantoketjunsa järjestämisen ulkoistavia brändejä vastuunpakoilijoiksi.

– Siinä ei ole periaatteessa mitään pahaa, kunhan voi itse olla varma siitä, mitä ketjussa tapahtuu. Brändi on kuitenkin lopulta vastuussa kuluttajille. Jos homma ei toimikaan, asiakkaat suuttuvat brändille, eivät välikäsille, Tervilä sanoo.

Suurin valta on asiakkailla

Formal Friday osallistui viime talvena Bomler-startupin pilottihankkeeseen (siirryt toiseen palveluun) näyttämällä silloisessa pop up -myymälässään karttoja vaatteidensa tuotantoketjuista.

– Asiakkaat olivat tosi tyytyväisiä: kerrankin pääsi näkemään, mistä materiaalit tulevat ja miten ne liikkuvat, Tervilä sanoo.

Formal Fridayn liikkeeseen tulee päivittäin asiakkaita, jotka kyselevät vaatteiden alkuperästä ja joita tuotantoketjut kiinnostavat. Anna-Kaisa Auvisen mukaan uteliaisuus ei kuitenkaan välttämättä näy kulutuskäyttäytymisessä.

– Yrityksiltä kyllä kysytään alkuperästä koko ajan enemmän, mutta ostopäätökseen saattavat lopulta vaikuttaa muut asiat, Auvinen sanoo.

Suomen Tekstiili & Muoti ry:n kokoamien tilastojen mukaan keskivertosuomalainen kuluttaa vaatteisiin ja jalkineisiin noin 860 euroa vuodessa. Se on 90 euroa yksittäistä EU-kansalaista enemmän.

Moni kuluttaja tukeutuu vaateostoksilla tuotteiden made in -merkintään. Se kertoo kuitenkin vain vaatteen ompelupaikan, ei aiempia vaiheita. Euroopan parlamentissa merkintään on ehdotettu uudistuksia, jotka tekisivät alkuperästä kertomisen pakolliseksi.

Sääntely muuttuu kuitenkin hitaasti. Tervilän mielestä kuluttajilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan enemmän.

– Jos kuluttajat vaativat läpinäkyvyyttä ja tietoa, brändien ja firmojen on pakko alkaa avaamaan sitä, hän sanoo.

Aiheesta lisää:

Puuvillaa pakkotyöllä

Mietityttääkö puuvillapaidan alkuperä? Neljä vinkkiä vastuullisempiin vaateostoksiin

"Kotimaista käytetään, jos vain pystytään" – vaatteiden alkuperä on ostajalle entistä tärkeämpää

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Vaateteollisuus vastuullisuutta kohti