Hyönteiset liikkeellä jopa 4 viikkoa myöhässä – "Jos on lämpimiä öitä, niin autot kuorruttuvat oikein hyvin"

Kesä on hyvin poikkeuksellinen: esimerkiksi perhosten lentoajat ovat viikkoja myöhässä. Joillain alueilla lajit kuoriutuvat nyt yhtä aikaa.

hyönteiset
Iso kasa nokkosperhosen toukkia lehdellä.
Näistä toukista kehittyy aikanaan nokkosperhosia. Kuvan toukat ovat hieman eri-ikäisiä. Minna Mustonen / Yle

– Tämä on poikkeuksellinen kesä kyllä. Ei tähän aikaan enää pitäisi olla tällaisia massoja liikkeellä, sanoo Kainuun ELY-keskuksen ympäristöasiantuntija, hyönteistutkija Reima Leinonen.

Hän hiippailee Rokualla haavi kourassa katsomassa mustapäälasisiiven kuoriutumista. Yleensä laji tulee haavan sisältä kesäkuussa. Nyt odotettavissa on yhä uusia yksilöitä.

Tämä kuvastaa Leinosen mukaan hyönteiskesän poikkeuksellisuutta: lajien lentoajat ovat kolmesta neljään viikkoa myöhässä koko maassa. Nyt lentää sekaisin niin loppukevään, alkukesän kuin loppukesänkin lajeja.

Menossa on lämpenemisen tuoma kirivaihe. Kylmän alkukevään piilossa olleet hyönteiset ovat esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla kuoriutuneet tai kuoriutumassa yhtä aikaa.

– Vielä pari viikkoa sitten eivät auton ikkunat tahraantuneet ajaessa hyönteisistä niin kuin nyt. Käytännössä lähes kaikki ovat kuoriutuneet lähes yhtä aikaa, ihmettelee biologi Harri Hongell Kokkolasta.

Hongell pitää vuotta aivan poikkeuksellisena:

– Koko sinä aikana, kun olen seurannut kevään ja kesän edistymistä, ei tällaista vuotta ole ollut. Outo ja poikkeuksellinen kesä!

Myös hyönteistutkija Reima Leinonen sanoo, että hyönteisiä voi näkyä pian runsaasti:

– Jos vain on lämpimiä öitä, niin kyllä on valtavasti hyönteismassaa liikkeellä ja autot kuorruttuvat oikein hyvin.

Koko sinä aikana, kun olen seurannut kevään ja kesän edistymistä, ei tällaista vuotta ole ollut. Outo ja poikkeuksellinen kesä!

Biologi Harri Hongell

Perhoslajeista esimerkiksi kakskuumittari lensivät tänä kesänä vielä heinäkuun alussa, kun ne normaalisti lopettavat toukokuun lopussa.

Samaan aikaan sen kanssa lentää jo haapakäärömittari, jonka lentoaika normaalisti ulottuu heinäkuulta syyskuun alkuun. Soilla taas lentää yleensä tähän aikaan viimeisiä rippeitä rämeokamittareista, mutta nyt niillä on täysi lento menossa.

Kanervamittari (Chlorissa viridata)
Kanervamittari.Timo Leponiemi / Yle

– Sitä lajia lentää tällä hetkellä paljon primakuntoisia yksilöitä: kertoo siitä että kesä on todellakin myöhässä lajiston suhteen ja paljon, sanoo Reima Leinonen.

Tutkijalle hyönteisten aikataulujen viivästyminen aiheuttaa uusia haasteita. Hän joutuu pohtimaan, ovatko yksilöt ykkös- vai kakkospolvea. Samaan aikaan voi nimittäin olla lennossa kuluneita ykköspolven kulkijoita ja etelästä vaeltaneita kakkospolven yksilöitä, jotka myös ovat kuluneita kuljettuaan pidemmän matkaa.

– Tutkijan kannalta on aika veikeää saada tämä kesä puikkoihin: mikä tarkoittaa mitäkin, sanoo Leinonen.

Vaikutukset jäävät nähtäväksi

Lentoaikojen viivästyminen on koko maan ilmiö, mutta eri puolilla Suomea on Leinosen mukaan todella voimakkaita runsauden vaihteluita. Joillain alueilla lajit ovat joutuneet pulaan ravinnon puutteessa. Leinonen uskoo suurimman osan pystyvän silti petraamaan niin, että tilanne normalisoituu ensi kesäksi.

– Totta kai myöhäisellä, kylmällä kesällä on vaikutuksensa, mutta ei se maailmaa kaada.

Vaikutukset seuraavaan vuoteen riippuvat siitä, miten hyönteiset pystyvät kehittämään seuraavan sukupolven siihen vaiheeseen, että se on normaalissa talvehtimisvaiheessa.

– Jos ne ehtivät, kaikki on hyvin. Silloin mitään kummallista ei ole tapahtunut eivätkä kannat romahda. Mutta jos esimerkiksi jokin perhoslaji ei ehdi koteloon, niin se on sen osalta siinä.

Leinonen muistuttaa, että yleensä aina muutama yksilö ehtii talvehtimisasteeseen, jossa lepovaihe vietetään.

Runsauden painopiste siirtyy kohti pohjoista

Etelässä on ollut lämpimiäkin kelejä, ja osan lajeista kehitys on edennyt normaalisti. Levinneisyydeltään pohjoispainotteiset lajit ovat kärsineet Leinosen mukaan enemmän.

Etelän ja pohjoisen rajan piirtäminen hyönteisesiintymien perusteella taas on monipiippuinen juttu. Leinosen käyttämän niin sanotun Bombolandian (tulee sanasta bombus eli kimalaisten suku) raja kulkee Kajaani–Oulu-akselilla.

Siitä pohjoiseen on kimalaisten valtakuntaa ja siitä etelään runsastuvat myös muut mesipistiäiset eli erakkoampiaiset ja -mehiläiset.

Kimalainen kukassa.
Kimalainen.Anssi Leppänen / Yle

Kainuussa kulkee myös monen eteläisen lajin pohjoisraja ja pohjoisen lajin eteläraja. Nämä rajat ovat siirtyneet hiljalleen: etelästä muuttaa koko ajan valtavia määriä kohti pohjoista. 25 vuoden aikana esimerkiksi Kainuussa on havaittu 280 uutta perhoslajia.

Kun ilmasto lämpenee, eteläiset lajit pystyvät Leinosen mukaan elämään yhä pohjoisemmassa. Samaan aikaan pohjoiset lajit alkavat vetäytyä etelästä liian lämmön tieltä, ja runsauden painopiste siirtyy pohjoiseen.

– Meillä on jo nyt myös lajeja, jotka elävät vain pohjoisimmilla tuntureilla – ei niillä hirveän paljon vaihtoehtoja ole, jos lämpeneminen jatkuu, sanoo hyönteistutkija Reima Leinonen.