Lopettavia kebab-pizzerioita voi ostaa netin kirpputorilta – "Yhdelläkään ei ollut omaa pääomaa"

Maahanmuuttajat perustavat innolla ravintola-alan yrityksiä, enemmän kuin muut suomalaiset. Samaan aikaan alan vaihtuuvus on kovaa.

ravintolat
Kebab-pizzeriayrittäjä Ibrahim Çölgeçen aloittaa iltaan asti kestävän työpäivänsä aamupäivällä. Ensin kupponen kahvia.
Kebab-pizzeriayrittäjä Ibrahim Çölgeçen aloittaa iltaan asti kestävän työpäivänsä aamupäivällä. Ensin kupponen kahvia.Tuomo Björksten/Yle

Tällaista on kebab-pizzeria-alan arki Suomessa: maahanmuuttaja ostaa ravintolan maamieheltään, kopioi kilpailijalta ruokalistan ja ryhtyy myymään pizzaa halvalla.

– En minä halua myydä jotain viiden kuuden euron pizzoja, puuskahtaa Ibrahim Çölgeçen.

Hän aloittelee työpäiväänsä lounasaikaan Pakilan Pizzassa Helsingissä, jossa hän on tehnyt töitä jo pienestä pojasta alkaen. Hän peri ravintolan isältään, joka perusti sen parikymmentä vuotta sitten.

– Minimi on, että kahdeksasta kuukaudesta kahteen vuoteen pitäisi antaa aikaa ja mahdollisuus yritykselle, Çölgeçen sanoo.

Kaikki eivät kestä niin pitkään.

Vuokrat maksamatta

Juhani Meskus hävisi parikymmentätuhatta euroa.

Hän osti vuosituhannen alkupuolella liikekiinteistön, joka seisoo liikenneympyrässä Kemissä. Ihan asiallinen toimitila, keskeisellä paikalla. Isot ikkunat, sisällä tilaa 97 neliötä. Meskus kehuu, että paikka on aivan hiljattain kunnostettu. Seinillä on kukkatapetit. Pöydät ja tuolit kiiltävät tammen väreissä.

Pitkään meni hyvin. Meskus vuokrasi tilaansa pankille ja apteekille.

Kolme vuotta sitten hän otti vuokralaiseksi pizzerian. Se oli iso virhe, hän kokee.

Näiden kolmen vuoden aikana liiketilassa on toiminut kolme eri ravintolayrittäjää, kaksi ulkomaalaistaustaista ja yksi suomalainen. Yksi turkkilainen porukka lähti kahden kuukauden jälkeen, mutta hoiti kaikki velvoitteensa asiallisesti, siivosi jopa jälkensä viimeisen päälle. Kahdesta muusta yrittäjästä on tullut tappiota, kun vuokria on jätetty maksamatta, Meskus kertoo.

– Yhdelläkään aloittajalla ei ole ollut omaa pääomaa. Se on tehnyt yrittämisen mahdottomaksi, hän sanoo.

Omalla pääomalla tarkoitetaan yrityksen käytössä olevaa varallisuutta, joka ei ole velkaa, vaan yrityksen ikiomaa rahaa.

Juhani Meskus myy Kemissä ravintolatilaa, jossa toimi aikaisemmin kolme huonosti menestynyttä kebab-pizzeriaa.
Juhani Meskus myy Kemissä ravintolatilaa, jossa toimi aikaisemmin kolme huonosti menestynyttä kebab-pizzeriaa.Jutta Huovinen/Yle

Juhani Meskuksen tapaus ei ole ainutlaatuinen. Ylen selvitysten perusteella on tavallinen tarina, että ulkomaalaistaustaisissa ravintoloissa vaihtuvuus on kovaa.

Netin kirpputorilla Tori.fi-palvelussa on parhaillaan myytävänä tai vuokrattavana yli 30 ulkomaalaistaustaista pizzeriaa tai kebab-ravintolaa. Sen lisäksi netissä on paljon ilmoituksia, joissa myydään koko kebab-pizzerian kalustoa. Määrä on huomattava, sillä samaan aikaan suomalaisten hallussa olevia pizzerioita on myynnissä vain muutama koko maassa.

Halvimmillaan pizzeria irtoaa 10 000–15 000 eurolla.

Kaikilla myyjillä eivät ole raha-asiat kunnossa.

Grafiikka
Lainauksia kebab-pizzerioiden myynti-ilmoituksista.Yle Uutifgrafiikka

Alipalkkausta ja laiminlyöntejä

Yle soitti useille pizzerioiden myyjille ja kysyi, miksi he haluavat luopua yrityksistään. Kukaan ei halunnut puhua asiasta omalla nimellään tässä jutussa. He pelkäsivät, että nimen julkaiseminen vaikeuttaa työllistymistä myöhemmin. Jotkut säikähtivät toimittajan puhelua: Yksi puhelimeen vastannut väitti, että yritys on jo myyty, vaikka ilmoitus oli ollut verkossa vasta muutaman päivän. Toinen vetosi kiireeseen.

Sitten puhelimeen vastaa Oulusta mies, josta käytetään tässä jutussa nimeä Deniz. Hän haluaisi vuokrata ravintolan liiketoiminnan jollekin muulle.

Mies ei ole vielä lopettanut ravintolaansa, mutta haluaisi tehdä niin, koska kilpailu on liian kovaa ja viranomaiset ovat kuulemma hänen kimpussaan koko ajan.

– Haluaisin vain rauhassa yrittää, mutta viranomaiset häiritsevät.

Deniz on yrittäjänä kebab-pizzeriassa, jossa on ollut tällä vuosikymmenellä ainakin kolme eri omistajaa. Kaikilla heillä on sama sukunimi. Ravintolassa on ollut töissä omistajien sukulaisia.

Aluehallintovirasto teki ravintolaan kesäkuun lopussa tänä vuonna tarkastuskäynnin. Käynnistä laaditussa raportissa todetaan, että ravintola on maksanut työntekijöille pienempää palkkaa kuin mitä työehtosopimus vaatisi.

Tarkastuksessa kävi ilmi myös, että Deniz ei ollut järjestänyt työntekijöilleen työterveyshuoltoa, mikä on yksi työnantajan velvoitteista Suomessa. Denizillä on nyt aikaa syyskuun loppuun asti hoitaa asia.

Mies itse väittää, että puheet alipalkkauksesta ovat vain viranomaisten panettelua.

Asia ei ole uusi, sillä jo vuonna 2010, jolloin ravintolassa oli toinen yrittäjä, työntekijöille maksettiin aluehallintoviraston mukaan liian vähän palkanlisiä.

Lakimies Ritva Leppikangas Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta kertoo, että alipalkan maksaminen ei ole varsinaisesti laitonta. Työntekijä joutuu siksi itse tai ammattiliiton avustuksella riitauttamaan palkkansa. Ylellä ei ole tietoa, onko yksikään työntekijä tehnyt näin Denizin ravintolan tapauksessa.

Juhani Meskus ravintolassaan.
Juhani Meskus ravintolassaan.Jutta Huovinen/Yle

Pakkoyrittämistä

Yksi kebab-pizzeriaa Tori.fi:ssä myyvä yrittäjä on Ugur. Se ei ole hänen oikea nimensä. Ugur kertoo, että on työskennellyt omassa ravintolassaan yksin tai välillä tyttöystävän kanssa.

– En jaksa yksin.

Ugurin haaveena on oma yökerho, mutta siihen tarvittaisiin rahaa, jota hänellä ei ole.

– Ei maahanmuuttajalla ole Suomessa mitään muuta työllistymisvaihtoehtoa kuin ruoka, Ugur hymähtää.

Kebab- ja pizzeriayrittäjien vaihtuvuutta selittää "pakkoyrittäminen". Se tarkoittaa, että kun hieman huonosti kieltä osaava maahanmuuttaja tulee Suomeen, ravintolayrittäjäksi on helppo ryhtyä. Kaikilla ei ole alan vaatimaa kärsivällisyyttä tai välttämättä edes intohimoa. Joillekin se voi olla huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Sama vaihtoehtojen vähyys koskee välillä myös Suomessa syntyneitä työikäisiä.

– Ravintola-alalla yrittämisen aloittamisen ja lopettamisen kynnys on matala. Ei se koske pelkästään maahanmuuttajia, sanoo konsultti Pekka Lith, joka on tutkinut ravintola-alaa muun muassa Mara ry:n laskuun. Matkailu- ja ravintolapalvelut Mara ry on alan työnantajien järjestö.

Yksikään tähän juttuun haastatelluista menestyvistä pizzayrittäjistä ei usko, että hintoja polkemalla voisi tehdä kunnon tulosta. Yrittäjien mukaan joissakin halpisravintoloissa saatetaan tarjoilla asiakkaalle lähinnä tukusta ostettuja valmiita kebabeja, joita lämmitetään vähän mikrossa.

– Heidän suunnitelmansa voi olla ihan väärä. Ei hinnalla voi leikkiä. Kun teet hyvän ruoan ja palvelun täydellisesti, kyllä minun mielestäni homman pitäisi toimia, Pakilan Pizzan Çölgeçen sanoo.

Ibrahim Çölgeçenin työpäivät pizzeriayrittäjänä venyvät helposti kellon ympäri.
Ibrahim Çölgeçenin työpäivät pizzeriayrittäjänä Pakilan Pizzassa Helsingissä venyvät helposti kellon ympäri.Tuomo Björksten/Yle

Turkkilaiset ja aasialaiset ravintola-alan kuninkaita

Maahanmuuttajat ovat huomattavasti muita suomalaisia innokkaampia perustamaan ja laajentamaan yrityksiä majoitus- ja ravintola-alalla. Esimerkiksi vuonna 2014 henkilöstön määrä ja liikevaihto maahanmuuttajien yrityksissä kasvoi yli 40 prosenttia, kun muualla ei ollut käytännössä ollenkaan kasvua. Vaikka saatavilla ei ole tätä tuoreempia tilastoja, Lithin näkemys on, että samantyyppinen kehitys jatkuu vuosia.

Pekka Lith laski viime vuonna Tilastokeskuksen aineistojen pohjalta, että Turkista ja Aasian maista tulevien maahanmuuttajien hallussa on 70 prosenttia kaikista etnisistä ravintoloista, vaikka kaikista maahanmuuttajien perustamista yrityksistä heillä on neljännes.

On heitä, joilla on kiinnostusta yrittäjyyttä kohtaan, mutta se ei ole sama porukka, joka osaa olla yrittäjä. Aalto-yliopistossa tutkittiin pari vuotta sitten, että noin puolet Suomen turvapaikanhakijoista on kiinnostunut yrityksen perustamisesta Suomeen. Silti vain 10–20 prosentilla olisi kykyä perustaa yritys ja viedä sitä eteenpäin.

– Itselläni työpäivät ovat joskus 14–15-tuntisia. Kiireisintä on perjantaisin, Ibrahim Çölgeçen kertoo.

– Joskus on tarkoitus olla vapaapäivä, mutta joutuukin tulemaan tänne. Kun on yrittäjä, on enemmän työntekoa kuin työntekijällä.

Muhis Ahmed leikkaa kurkkuja Pakilan Pizzan takahuoneessa.
Muhis Ahmed leikkaa kurkkuja Pakilan Pizzan takahuoneessa.Tuomo Björksten/Yle

Oulussa ravintolaa pyörittävä Deniz uskoo, että "ravintolamaailma on romahtanut" eivätkä ihmiset syö enää ulkona yhtä paljon kuin ennen. Tämän päivän terveysruokatrenditkin ovat rasvaisia pizzoja vastaan, Deniz uskoo. Tilastot eivät tätä väitettä tue. Mara ry:n tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) nousussa on kaikesta huolimatta nyt take away, hampurilaiset, pizza ja nopea syöminen.

Ihmiset todella syövät ulkona. Sen näkee kotimaisten ja isojen kansainvälisten pikaruokaketjujen menestyksestä.

Kukaan yrittäjäksi haluava ei ole vielä osoittanut kiinnostusta Denizin ravintolaa kohtaan. Niinpä se on toistaiseksi Denizin ristinä ja auki tänäänkin. Aamusta iltakymmeneen.