Toimittajalta: Kahden todellisuuden maa – miksi Turkin turvallisuus koetaan niin eri tavoin?

Se, keiden kanssa on tekemisissä voi vaikuttaa ulkomaalaisten näkemyksiin valtavan maan tilanteesta, kirjoittaa Ylen Turkin avustaja Sanna Raita-aho.

Turkki
Kleopatra-ranta Alanyassa Turkissa.
Kleopatra-ranta Alanyassa Turkissa.Victor Utyupin / AOP

Miksi joku haluaa lomailla Turkissa? Pitäisikö maata boikotoida?

Nämä kaksi kysymystä nousivat eilen pinnalle, kun Yle julkaisi uutisen Alanyassa asunnon omistavista ja lomailevista suomalaisista.

Sosiaalisessa mediassa on väläytelty, että Turkkiin matkustamista tulisi boikotoida maan poliittisen tilanteen takia. Esimerkiksi Saksa on kehottanut kansalaisiaan olemaan matkustamatta Turkkiin, koska Turkin ja Saksan kaksoiskansalaisia on pidätetty maassa.

Toisten mielestä lomailu Turkissa on taas osoitus tuesta Turkin hallinnolle ja silmien sulkemista maan ihmisoikeusrikkomuksilta. Siksi matkailijoiden kommentit Turkissa matkustelusta tuntuivat joistakin sosiaalisessa mediassa liian ruusuisilta.

Turkissa lomailevat perustelevat lomailuaan usein sillä, että rahat menevät paikallisten taskuun, eivät maan hallitukselle. Lomailuboikotti koetaan ennen kaikkea paikallisten rankaisuna. Kun loma-asuntoon on investoitu ja Alanya pysynyt pääosin rauhallisena, halutaan Turkissa lomailua jatkaa.

Alanya on säästynyt suurimmaksi osaksi Turkin myllerryksiltä, joitain (Turkin mittakaavassa) pieniä mellakoita lukuunottamatta. Lähin iso levottomuus oli läheiseen Antalyan kaupunkiin tehty raketti-isku.

Suomalaiset matkailevat muissakin maissa, joissa tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia

Toinen laajempi kysymys onkin, miten paljon erilaisista matkustusboikoteista on hyötyä poliittisen tilanteen parantamisessa? Voiko tai saako lomastaan nauttia, vaikka maassa tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia? Turkin lisäksi suomalaiset matkailevat myös muissa maissa, joissa tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia - kuten Venäjällä ja Thaimaassa.

Yksiselitteistä vastausta lomailuboikotin hyötyyn ei ole. Se riippuu muun muassa siitä, kuka matkailukohteet omistaa ja mitä lomallaan tekee.

Esimerkiksi Burmassa matkailuboikotti koettiin hyödyllisenä (siirryt toiseen palveluun), sillä suurin osa maan hotelleista oli maan hallituksen ostamia. Samalla esimerkiksi joihinkin villieläinkohteisiin matkustamisen välttämistä on suositeltu (siirryt toiseen palveluun), koska eläimiä kohdellaan huonosti.

Turkin matkailusektorin rakenteesta en vastaavaa tutkimusta pikaisella haulla löytänyt. Maan hotellit ovat pääosin yksityisyrittäjien omistamia. Toisaalta maassa on paljon korruptiota, ja esimerkiksi rakennuslupiin vaikuttavat aina hallinnon päätökset. Siksi lomailuboikotin näkemyksiä on vaikea arvioida. Vastuu päätöksestä jää matkailijalle.

Entä millaista kuvaa Turkissa asuvat tai lomailevat ulkomaalaiset maasta ulkomaailmaan välittävät? Suomalainen matkailija saattaa vakuutella kaiken olevan hyvin, kun Istanbulin suomalaisen näkökanta voi olla hyvin erilainen (siirryt toiseen palveluun).

Voiko tai saako lomastaan nauttia, vaikka maassa tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia?

Syyt erilaisiin näkemyksiin johtuvat monista asioissa. Ensinnäkin, suuressa Turkissa elämä todella on erilaista eri osissa maassa.

Istanbul on maan suurin kaupunki. Rantalomakohteet ovat Turkin mittakaavassa pikkukyliä, joten ei ole ihme, että levottomuudet eivät näy niissä. Istanbulissa ja Ankarassa asuvat ovat taas kokeneet niin terrori-iskut kuin viime vuoden sotilasvallankaappauksen.

Sosiaalisessa mediassa suomalaisten Turkki-ryhmissä käydäänkin toisinaan kärkästäkin väittelyä:

– Kun seuraa vaikka Alanya-palstoja, niin kyllähän on ilmeistä että Turkin turvallisuustilanteesta on suomalaistenkin keskuudessa eriäviä mielipiteitä, tiivistää eräs turkkilaisessa suurkaupungissa asuva suomalainen.

Turkissa oleskelevat suomalaiset – joko vakituisesti asuvat, loma-asunnon omistavat tai maassa lomailevat – suhtautuvat eri tavoin Turkissa elämiseen. Usein jakolinjat ovat tässäkin näkyvimpiä rantalomakohteissa ja Turkin suurkaupungeissa elävien välillä.

Toiset kritisoivat sosiaalisessa mediassa ihmisiä Turkin tilanteen paisuttelusta ja väittävät, että media luo tahallaan negatiivisia mielikuvia Turkista. Kärkkäimmissä kommenteissa ongelmista keskustelevia syytetään jopa paniikin lietsomisesta.

Toiset taas syyttävät tätä joukkoa ruusunpunaisten lasien käytöstä ja silmien sulkemisesta Turkin ongelmista, jotta he voisivat nauttia lomastaan. Käsky olla puhumatta Turkin tilanteesta on luonnollisesti ärsyttänyt niitä, jotka haluaisivat keskustella politiikasta tai turvallisuustilanteen heikkemisestä toisten suomalaisten kanssa.

Jakolinjat eivät toki ole aina näin selviä tai jyrkkiä, eivätkä kaikki suomalaiset osallistu väittelyihin. Osa tiedostaa ongelmat, mutta haluaa silti lomailla Turkissa. Vakituisesti asuvilla syynä voi taas olla avioliitto tai työ Turkissa.

Sekin, millaisten turkkilaisten kanssa on tekemisissä, voi vaikuttaa ulkomaalaisten näkemyksiin.

Turkki on jakautunut maa, jossa ihmisten mielipiteet politiikasta eroavat valtavasti. Eri kantoja edustavilta voi saada hyvinkin erilaisia kommentteja maan tilanteesta, toisinaan jopa aivan eri todellisuudesta olevia. Ulkomaalainen pystyy muodostamaan mielipiteen politiikasta vain puhumalla mahdollisimman laajasti monien erilaisten turkkilaisten kanssa.

Joskus mielipiteeseen vaikuttaa myös se, mistä saa elannon. Rantalomakohteissa turismista ollaan erittäin riippuvaisia, jolloin tarve korostaa kohteen turvallisuutta voi olla suuri.

Siksi myös käsitykset turvallisuudesta voivat olla täysin erilaiset. Turkin ongelmien vähättelystä tuskin on mitään hyötyä turvallisuudestaan murehteville. Jos ihmiset haluavat keskustella Turkin turvallisuudesta, se pitäisi heille sallia.

Maassa voi myös asua, vaikka ei sulkisi silmiään sen ongelmilta.