Kylmyys on säästänyt lappilaiset perunat taudeilta – liika kosteus ehtii silti vielä pilata sadon

Elokuun säitä jännitetään erityisesti Lapin puikulaviljelmillä, sillä pohjoinen lajike on erityisen herkkä taudeille.

peruna
Kasteluautomaatti suihkuttaa vettä perunapellolle
Laura Valta / Yle

Kylmä alkukesä on viivästyttänyt lukuisten viljelykasvien kasvua eikä peruna tee poikkeusta. Merilappilaisten viljelijöiden mukaan kylmyydestä on kuitenkin ollut hyötyäkin: sekä varhaisten että myöhäisempien lajikkeiden perunaviljelmät ovat pysyneet terveinä.

Toisaalta syksyllä nostettava sato ehtii vielä pilaantuakin, jos säät huononevat tai taudit iskevät.

Myöhäinen istutus on tehnyt aikataulut arvaamattomiksi, sillä kasvit ovat myös ottaneet menetettyä aikaa kiinni lämpimien säiden alettua.

– Sato näyttää nyt hyvältä. Kasvustot ovat terveitä ja hyvässä kasvuvauhdissa, kuvailee simolainen perunanviljelijä Mikko Sankala.

"Jännittää mitä sieltä tulee"

Viljelijät eivät uskalla ennustaa sadon määrää vielä tässä vaiheessa kautta, sillä mitä tahansa voi vielä tapahtua.

– Kesäkuun 21. päivä vasta viimeiset saatiin maahan. Pikkusen jännittää, että mitä sieltä tulee, vai tuleeko mitään, huokaa tervolalainen perunanviljelijä Juha Jankkila.

– Jos hallaa ei tule, voi tulla normaalisato, arvioi puolestaan Sankala.

Jankkila toivoisi säiden haltijalta kuukaudeksi riittävää lämpöä ja 15-20 millimetriä vettä viikossa. Se takaisi sadon kypsymisen, mutta ei vielä tarjoaisi taudeille otollisia olosuhteita.

– Jos nyt on lämpimiä ja kosteita öitä, niin se on paha yhdistelmä, Jankkila tietää.

Perunanviljeljä Juha Jankkila
Laura Valta / Yle

Puikulan viljelijät vähentyneet – oikukkaat kesät ehkä yksi syyllinen

Lapin puikulaa viljelevien määrä on vähentynyt selvästi takavuosista. Eniten puikulaa tuotetaan Tervolassa ja Simossa.

Jankkila uskoo, että syynä on paitsi viljelijöiden eläköityminen, myös Lapin hankalat viljelyolosuhteet. Lapin puikula on perunalajikkeista herkin taudeille ja oikutteleville säille.

– Nämä meidän kasvukaudet on niin erilaisia jokainen. Ei tiedä koskaan mitä tulee.

Jankkilalla on yli 50 hehtaaria perunapeltoja, joten hän tietää mistä puhuu. Säät sanelevat vuosittaisen sadon määrän, joten peltoa on oltava paljon pärjätäkseen.

– Vaikea arvata paljonko sitä vuodessa tulee, se vaihtelee valtavasti. Puolen miljoonan ja miljoonan kilon välillä, Jankkila ynnää.