Peiponen: Matkustin Jäämeren rataa pitkin - pähkähullussa ratahankkeessa lukee Made by China

Satoja sateisia kilometrejä Jäämeren ratahankkeen perässä - hullunhommaa, mietin. Lopulta kirkastui, niin sää ja mies Varangin vuonnolla: arktisessa pohjoisessa on Suomen - ja Kiinan tulevaisuus.

Yle Blogit
Pasi Peiponen
Jyrki Lyytikkä / Yle

Junan kuulutus vuonna jonain: “Tervetuloa Jäämeren pikajunaan täältä Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Kiskot ovat kiinalaiset, konnari ja kuski ovat norjalaisia ja itse tämä juna - rautaporo on suomalainen.

Nauttikaa maisemista matkalla Jäämeren rantaan.”

Unelma, josta nyt ollaan tekemässä totta - päästä junalla Suomen Lapista Norjan Jäämeren rantaan. Utopia, maailman logistiikkaketjun uudelleen järjestämisestä?

Norja vetää nyt tätä joukkoa. Perässä hiihtää hyvänä kakkosena Kiinan kommunistinen kansantasavalta. Kiitos Kiinan - sen globaalin Silkkitie-hankkeen ja väyläideologian, tämä pähkähullu ratahanke saattaa toteutua. Tämä kungfutselainen viisaus valtion edusta selvisi reissussa.

Seurasin Jäämeren radan suunniteltua reittiä Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen. Rataahan on haaveiltu ja toivottu viimeiset pitkät vuosikymmenet. Satoja kilometrejä autossa, poroja, tuntureita, poroja, tuntureita…

Kuningas, Harald V kurlaa jo kurkkua avajaispuhetta varten.

Norjassa oli myös sikakallista ruokaa ja olutta, huikeita vuoriston kaltaisia tunturimaisemia ja kasvavaa epäuskoa - miten ihmeessä tänne rakennetaan rautatie!

Fjellene er ikke et problem - tunturit eivät ole ongelma, vastattiiin meikäläiselle Norjassa.

Häh? Mistä toimittajan monttu auki -ilme kertoo?

Norjalla on tietenkin rahaa - Kiinalla on vielä enemmän. Suomessa ja Norjassa tapaamani ratahankkeen tietäjät löivät rumpua: Kiina ja Aasia tulevat, rahoittavat, rakentavat ja kuljettavat tavaraa Jäämeren radalla.

Ovat käyneet jo paikan päällä, katsastamassa paikkoja, eikä tieto ole poromiesten tietotoimistosta.

Kiina totisesti haluaa päästä rahtilaivoillaan Koillisväylän kautta nopeammin Pohjois-Norjaan, sieltä rautatietä pitkin Suomeen ja Euroopan markkinoille.

Hyvin aukaisevat latua myös hiihtäjäkansa norjalaiset. Kuten yksi hankkeen norjalainen haastateltava toisti painokkaasti, ei enää sanoja vaan tekoja Jäämeren radan puolesta.

Norjalaiset varmaan veistävät jo ratapölkkyjä. Dynamiitteja lastataan jo tuntureita varten. Kuningas, Harald V kurlaa jo kurkkua avajaispuhetta varten. Tuntureiden kuningaskunta haluaa Jäämeren radan, mutta miksi?

Jäämeren rata on vain houkutin. Norjan todellinen intressi on Kirkkoniemen satamassa. Norja haluaa kasvattaa Kirkkoniemen satamasta radan avulla pohjoisen Jäämeren ja arktisen alueen pääsataman. Satama on meidän, meri sen edessä on meidän, me näytämme arktista suuntaa, tiivistettynä norjalaisten viesti.

Entäpä Suomi? Reissussa tapaamani ihmiset jakaantuivat kuin poronsarvet. Paatsjoen paliskunnan poroisäntä murahti syvältä: täysin hullu ajatus, toivottavasti rataa ei tule. Menee elinkeino jos rata tulee. Laidunalueet supistuvat ja porojen liikkuminen pienenee. Piskuisessa kolttasaamelaisten Sevettijärvellä, pienen lomapaikan pitäjä taasen hehkutti taasen radan puolesta - rata tarvitaan, tulee työtä ja turisteja. Sevettijärvelle rautatiepysäkki, ajatelkaapa...

Alkaneella Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella Suomi varmaankin edistää Jäämeren ratahanketta. Saadaksemme lisää Norjan lohta suomalaismarkettien kalatiskeille? Tuskinpa.

Taustalla on kotomaan kaivosteollisuus, metsäteollisuus ja kaikki pajat ja suuremmat verstaat jotka näkevät hyötyvänsä jotenkin Jäämeren radasta.

Onko Suomella silti riittävästi raskasta kuljetettavaa, jotta rata kannattaa rakentaa? Muutama Lapin kaivos tai sellutehdas ei siihen riitä. Tulevaisuutta ei kenkään tiedä, syytä silti ankarasti arvioida tätä. Virhelaskelmat tulevat kalliiksi.

Suomi haluaa myös portiksi ja kauttakulkumaaksi. Liikenne- ja viestintäministeriö visioi Suomesta johtavaa porttia ja kauttakulkumaata Euroopan ja Aasian välille. Helsinki-Tallina -tunneli ja Jäämeren rata - molemmat hankkeet samaa isoa visiota miten Suomi asemoidaan tulevaisuudessa.

Tosiasia kuitenkin on, Suomelle jää rakennettavaksi Jäämeren radasta pisin osuus, arviolta nelisenstaa kilometriä rautatietä, tulipa rata Inarinjärven kumpaa puolta tahansa. Vuonna 2013 ratahankkeen kokonaispotiksi arvioitiin reilut kolme miljardia. Luku tarkentuu kun ratalinjaukset saadaan valmiiksi tulevaisuudessa.

Lopullista laskua voi vain arvailla. Rahoitukseen voi saada tukea EU:lta tukea noin kolmasosan verran.

Jos olisin herrantekele, tänne tulisin - Arktisen rannalle

Rovaniemen markkinoilla myydään osuuksia rataan varmaan huutokaupalla ja kaksin rukkaskäsin. Suomi haluaa aivan varmasti ulkopuolisia rahoittajia radalle pienentämään kustannuksia.

Vuorossa on silti varoituksen sana. Tiellä ja raiteilla liikkuu poroja. Ja yksi huutava ääni tunturilla. Vastassa ovat myös alkuperäiskansat, saamelaiset ja poroelinkeinon säilyminen Suomessa ja Norjassa.

Saamelaiskäräjät ja Pohjoismainen saamelaisneuvosto eivät ole mikä tahansa vastustaja, vaan voimakas vallankäyttäjä ja ärhäkkä sellainen.

Tuoreessa väitöskirjassa talvelta 2017, turkulainen merikuljetusalan tutkija Tuomas Kiiski varoittaa ratahankkeesta. Toiveet radasta lasketaan aivan liiaksi Koillisväylän varaan. Riskejä on liian paljon, varoittaa tohtori.Kuljetuskustannukset vaikeissa olosuhteissa, niiden kalleus ja nopeus, ilmastonmuutoksen muutokset Koillisväylällä.

Entäpä Venäjä? Se hallinnoi niin kutsuttua Pohjoisreittiä, Koillisväylän Venäjän puoleista osaa. Jos arvaamaton Venäjä - syystä tai toisesta eripurasta - nostaakin väylämaksut pilviin, siinä on pasmat ja kiskot rullalla, muillakin kuin Jäämeren konnareille.

Riskejä on valtavasti.Jäämeren ratahanke onkin täysin pähkähullu ja hullunrohkea hanke. Silti ratahanketta ajetaan nyt kuin ajoporoa eteenpäin, varoituksista huolimatta.

Valaistuin Jäämeren rannalla. Olin lopultakin Varangin vuonolla satojen sateisten, uuvuttavien kilometrien jälkeen. Kuvasin niin kaukana kaikesta että hirvitti. Norjan perimmäisessä, itäisessä nurkkauksessa. Jäämeri oli edessäni, jossain tuolla Pohjoisnapa. Rannaton tunne, arktinen ja jylhä vapaus ja avaruus. Mystinen kokemus, jota ei voi sen enempää selittää. Tyhjyys ja tila, loppumattomasti tilaa.

Jos olisin herrantekele, ison nuijan käyttäjä - tänne sen sijaan tulisin, arktiselle rannalle. Tänne tekisin pesän, investoisin ja kehittäisin. Täällä on tulevaisuus, tavalla tai toisella - myös Suomella ja Kiinalla.

Kumpi ehtii ensin, lilliputti vai jättiläinen? Heräsin. Käännyin ja starttasin auton kohti Suomea.

Entä aikataulu tälle jättiläishankkeelle, jos Jäämeren rata toteutuu? Kyseessä ei ole mikään luotijunan aikataulu. Ensimmäinen juna Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen kulkisi arviolta vuonna 2035.

Niinpä. Ken elää, se näkee tämän arktisen ihmejunan.

A-studion toimittaja Pasi Peiponen seuraa blogissaan ilmiöitä ja ihmisiä Kehä III:n ulkopuolelta.