Aurinko helli poskipäitä, kun lähdimme kuvaaja Marjut Suomen kanssa elokuun ensimmäisellä viikolla testaamaan Pyhäjärven pyöräilyreitistöä. Kolme päivää pyörän selässä pitkin Pyhäjärven rantoja sytytti kipinän lähimatkailuun.

Pyhäjärven pyöräilyreitillä voi kulkea viittä eri kierrosta. Reitistöstä julkaistiin kesän alussa kartta, josta otetaan jo toista painosta. Reitit löytyvät myös netistä (siirryt toiseen palveluun) ja maastoon ne on merkitty tarroin ja kilvin.

Reiteistä lyhyin, 30 kilometrin Maisemareitti, kulkee Tampereen, Pirkkalan ja Nokian maisemissa. Se on helppo aloitus, jos et ole koskaan polkenut viittä kilometriä pidempää matkaa. Tällä reitillä ihastuttavat mm. Arboretumin upea ruusuloisto sekä Pirkkalan rantamaisemat.

Maisemareitti on perinteikäs. Tampereen kaupunki viitoitti sen jo vuosia sitten. Reitti soveltuu hyvin päiväretkeksi perheen kanssa. On uimarantoja ja palveluita, mutta myös yllätyksiä kuten Rajasalmen sillan sykähdyttävä kesäpaikka venerannassa kulahtaneine istuimineen.

Rautakausi ja sammaleläin

Me jatkoimme tällä kertaa pidemmälle – Rajasalmen ohi kohti Anian rantatietä. Sen varrella on montakin kiinnostavaa pientä pysähdyspaikkaa, kuten Reipin museoalue.

Pysähdyimme sanalle Tursiannotkon kaivauksilla (siirryt toiseen palveluun), missä asiastaan innostunut maakuntamuseon edustaja kertoi kaivauksilla elettävän parhaimmillaan kaikista kiinnostavinta kaivausaikaa. Rautakauden todisteet avautuvat kerros kerrokselta.

Pirkkalan ja Lempäälän välillä on yllättävän paljon pyöräteitä ja uimarantoja löytyi aina kun niille oli tarvetta. Lempoisten uimarannalla piti piipahtaa bajamajassa ja samalla bongattiin tämä erikoinen möllykkä.

Aluksi tätä sammaleläintä luultiin harvinaisemmaksikin vieraslajiksi, mutta sitten kävikin ilmi, ettei siitä oltu huudeltu aiemmin. Hyvä, että nyt huomattiin huudellakin.

Kylpylämatka menneeseen

Huudella pitäisi ehkä Lempäälästäkin, se on hieno kesäpitäjä täynnä elämyksiä. Yksi pyöräretken kohokohdista oli käärehoidot Lempäälän luontaiskylpylässä. Paikka itsessään tihkuu rappioromantiikkaa, mitä omistaja itse kutsui askeettisuudeksi. Iso majatalo puretaan syksymmällä rannasta, mikä siistinee ympäristöä ja avaa enemmän maisemaa Pyhäjärvelle.

Kylpylää on pyöritetty jo 91 vuotta samalla paikalla ja perinteistä pidetään kiinni. Kylpylä ja lepokotimainen yksinkertainen yösija veivät aikamatkalle menneeseen. Sinne jäivät myös 50 kilometrin polkaisun aikaansaamat kolotukset.

Kumi tyhjänä kaatosateessa

Mikään retki ei ole täydellinen, jos säästyy kommelluksilta. Vesilahdella pellon laidalla kaatosateessa kyllä muutaman sekunnin mietimme, olisiko helpompiakin tapoja liikkua. Kuuden kilometrin päässä Lempäälästä puhkesi nimittäin työkaverin polkupyörästä kumi.

Onneksi paikalle osunut pyöräilevä rouva oli enkeli sadeasussa. Hän soitti paikalle miehensä, joka pääsi peräkärryllä kuljettamaan molempien pyörät takaisin Lempäälään. Onneksi pyörähuolto oli auki ja alle saatiin ehjä rengas. Mieli kirkkaana kohti uusia seikkailuita!

Vesilahtelainen vieraanvaraisuus

Jokainen, joka kuuli pyöräilystämme Vesilahdelle, mainitsi siellä sijaitsevan mainion pizzerian. Kuuluisa vesilahtelainen pizza jäi maistamatta, ravintolan kesäaikataulun mukaan emme olleet oikeaan aikaan paikalla. Oikeassa paikassa olimme kyllä, nimittäin paikallinen kyläkahvila tarjosi ruoan lisäksi myös kohtaamisia ihmisten kanssa. Todella moni tuli sanalle, monet tsemppasivat pyöräilijöitä.

Tiitus the Taikuri hämmensi korttitempuillaan ja Jorma tuli erikseen mainostamaan kuinka hieno paikka Vesilahti on, tonttejakin kuulemma olisi. Ja virallinen Vesilahden kylähullu Inka Valtamo toi meille Vesilahden kunnanavaimet, niillä pääsee kuulemma mihin vaan. Ei jää muutto ainakaan ihmisistä kiinni.

Kosteutta varpaan välissä

Suomen kesä on vähäluminen, mutta sateinen. Sade kasteli aluksi, keskellä ja lopuksi, mutta välillä ehti onneksi kuivahtaakin. Varpaat olivat liisteriä, sillä lenkkareihin ei tämä retkipyöräilijä tajunnut ottaa suojia mukaan.

Kahdeksan tuntia märin jaloin oli epämiellyttävää, mutta varpaat eivät irronneet, vaikka sitä aloin jo epäillä.

Liikennettä tiellä ja järvessä

Rekat suhahtelivat ohitse Lempäälän ja Vesilahden välillä, mutta kun pysyi tarkasti tien reunassa, selvisi kunniallisesti eteenpäin. Laukon kartanon tilukset tarkistettiin tien poskesta, ensi kerralla on syytä piipahtaa historiallisessa kartanossa.

Tästähän pääsisi väsynyt polkija vaikka takaisiin laivalla Laukontorille, jos aikataulut osuu yksiin.

Reitille vielä hinkua?

Vaikka Pyhäjärvireitin (siirryt toiseen palveluun) kyltit pistettiin tänä kesänä ojennukseen, ihan koko matkaa emme pysyneet reitillä. Nokialla eksyimme ja johkaannuimme Nokian keskustaan, kun kylttejä ei missään näkynyt.

Vihnusjärven ohi ajettuamme emme uskaltaneetkaan lähteä enää kylttien perässä, ja menetimme mahdollisesti Pitkänniemen hienon puistoalueen ja ihan rantaviivaa pitkin jatkuneen reitin. Nälkä jo vaivasi, ja meitä odotettiin saapuvaksi toimitukseen.

Pyöräretkemme tuotti sisältöjä radioon, televisioon ja nettiin. Matkalta jäi nälkä käydä iltalenkillä tarkistamassa Nokian rantareitit. Ja kai sitä täytyy alkaa suunnitella ensi kesän #ylepyörällä -retkeä, ehkä pitkin Roineen tai Vanajaveden rantoja.