Kylätaloista on tullut suosittuja kokoontumispaikkoja

Vanhoja kouluja, seurantaloja ja muita alkuperäisestä käytöstään poistettuja rakennuksia muutetaan tiuhaan tahtiin kylätaloiksi.

vapaaehtoistyö
vanhan myllyn alimmat seinähirret
Jämäkät ovat vanhan myllyn hirret. Alimmainen hirsikerta kuitenkin vaihdettiin, jotta valmistuva kylätalo seisoisi tukevalla pohjalla.Jorma Korhonen / Yle

Lapissakin kylätaloista on tullut suosittuja kokoontumispaikkoja. Ja monessa käytössä ne ovatkin: synttäreissä, häissä, valmistumisjuhlissa, hirvipeijaisissa ja muistotilaisuuksissakin.

Luusuan kylässä Kemijärvellä onnisti niin, että siellä vanha sähkömylly tontteineen saatiin lahjoituksena yksityisiltä ihmisiltä. Mylly on aikoinaan siirretty Kulmungista sen nykyiselle paikalleen, missä sillä jauhettiin viljaa vielä 1970-luvun lopulla.

Kylätalona rakennus voi ottaa suojiinsa noin 80 henkilöä.

Hyvin säilynyt

Luusuan alueen kyläseuran puheenjohtaja Asko Severinkangas ehdotti, josko mylly remontoitaisiin kylätaloksi. Ei muuta kun toimeksi ja nyt siellä jo kovasti talkoillaan.

– Rakennus on ihan hyvin säilynyt vaikka onkin viime vuosisadan alulta. Kengittäähän tämä piti, mutta siitä selvittiin alimman hirsikerran vaihtamisella, hän kertoilee.

Työ etenee pikkuhiljaa ja talkoita tehdään sen kun jaksetaan. Ilman mitään painetta ja pakkoa.

Kylällä innostuttu

Luusuan kylä Kemijärvellä on varsin virkeä kylä. Kyläläiset puhaltavat yhteen hiileen ja ovat innostuneet kylätalonkin rakentamisesta.

– Ihan mukavasti on porukkaa saatu erilaisiin projekteihin, kyläpäällikkö kiittelee. Hänen mukaansa kylästä löytyy monenlaisia osaajia, että hommat kyllä hoituvat.

Ja uskoa pitää, että siellä työmaalla juttukin lentää ja monenlaiset tarinat ja muistelukset tulevat kerrotuiksi.

Luusua on ja pysyy

Eila ja Seppo Pakkanen maalasivat tai paremminkin valkolakkasivat sisäkaton lautoja. Ihan mielellään sanoivat olevansa kylän töissä, vaikka Severinjärven rannalla omassa vapaa-ajan talossakin olisi tekemistä. Pakkaset asuvat Oulussa, mutta viettävät paljon aikaa Eilan synnyinsijoilla Luusuassa. Siitä on tullut Sepollekin toinen koti.

Eila ja Seppo Pakkanen
Eila ja Seppo Pakkanen asuvat Oulussa, mutta pariskunnan mieli vetää usein Luusuan kylälle Kemijärvelle. Siellä Severinjärven rannalla on Eilan synnyin- ja lapsuukoti. Pakkaset talkoilevat mielellään kylän yhteiseksi hyväksi.Jorma Korhonen / Yle

– Aina tänne on mukava tulla. Kyllä kait minulla on täällä enemmän kavereita kuin Oulussa, hän pohtii. Ja Eila lisää:

– Minä olen joskus lähtenyt Luusuasta, mutta Luusua ei lähde minusta.

Palasi takaisin kotiin

Rauno Alaluusua oli 40 työvuottaan poissa synnyinsijoiltaan Luusuasta, mutta palasi sinne eläkeläisenä. Tuli pois Kemistä ja pois Ranualta, jonne työ ympäristökeskuksen työpäällikkönä hänet aikoinaan johdatti.

– Kun lähdin, niin Simojoella tulvatkin loppuivat, hän naurahtaa.

Rauno Alaluusua ja Asko Severinkangas
Rauno Alaluusua (edessä) oli työnsä vuoksi 40 vuotta poissa kotikylästään Luusuasta. Hän kiittelee vieressään istuvaa kyläseuran puheenjohtajaa Asko Severinkangasta siitä, että vanhaa myllyä ruvettiin remontoimaan kylätaloksi.Jorma Korhonen / Yle

Kylätalotyömaalla Raunolla on tärkeä tehtävä olla kahvinkeittäjänä.

– Ihan loistava ajatus tämä kylätalo. Luulen, että tällä tulee olemaan kovasti käyttöä, hän pohtii.

Kiitos kaupungille

Kyläseuran puheenjohtaja Asko Severinkangas kiittää Kemijärven kaupungin elinkeino-osastoa hyvästä tuesta ja innostamisesta kylätalon rakentamisessa.

Luusuan kylätalo maksaa noin 80 000 euroa, mikä pääosin katetaan tällaisiin hankkeisiin saatavalla leader-rahoituksella. Kylän oma osuus siitä hoituu joko rahalla tai talkootyöllä – Luusuassa talkoillen.

Luusuan kylätalo on yksi Kemijärven kylien kehittämis- ja investointihankkeista. Tällaisilla pienillä kyläkohtaisilla täsmätoimilla uskotaan saatavan paljon aikaiseksi ihmisten viihtyvyyden lisäämiseksi.

Kemijärven kaupungin alueella on 28 kylää, joista kauimmaiset ovat viidenkymmenen kilometrin päässä kaupungin keskustasta.