Koe uusi yle.fi

Irja Askolan seuraaja valitaan pian – Miksi piispanvaalista pitäisi kiinnostua?

Helsingin piispanvaalin ensimmäiseen kierrokseen on aikaa alle viikko. Mutta miten piispa oikeastaan valitaan ja miksi kaupunkilaisia pitäisi kiinnostaa se, kuka piispanpallilla istuu?

Piispanvaalit
Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo tavoittelevat Helsingin piispan paikkaa.
Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo tavoittelevat Helsingin piispan paikkaa.Aarne Ormio, Marko Rantanen / Kirkon kuvapankki

Kenen piispaa tässä valitaan?

Helsingin hiippakuntaan kuuluu yhteensä 33 seurakuntaa Helsingistä, Vantaalta ja itäiseltä Uudeltamaalta. Jäseniä näissä seurakunnissa on yhteensä liki puoli miljoonaa, tarkemmin sanottuna 496 000 viime vuoden lopussa. Espoolaisilla on oma hiippakuntansa ja piispansa.

Ketkä tehtävään ovat ehdolla?

Piispaksi pyrkivät Helsingin Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo (siirryt toiseen palveluun), Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa (siirryt toiseen palveluun) sekä Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka (siirryt toiseen palveluun).

Yle Uutisten analyysin mukaan teologisia eroja liberaalien ehdokkaiden ajattelusta on vaikea löytää, mutta ehdokkaiden taustat ja persoonat kyllä eroavat toisistaan.

Kuka piispan valitsee?

Helsingin piispanvaalissa on tällä kertaa 1786 äänioikeutettua, joista puolet on pappeja ja puolet niin sanottuja maallikoita. Hiippakunnassa on 893 pappia ja lehtoria. Lisäksi äänioikeus on automaattisesti hiippakunnasta kirkolliskokoukseen valituilla ja hiippakuntavaltuuston jäsenillä.

Alueen seurakunnat valitsevat loput äänioikeutetut jäsentensä keskuudesta, kukin suhteessa omaan jäsenlukuunsa. Käytännössä maallikkovalitsijat ovat usein seurakuntien luottamushenkilöitä ja muita seurakunta-aktiiveja.

– Seurakunnan käytännön elämä ja viikkotoiminta on jollakin tavalla tuttua näille ihmisille. Heihin kuuluu hyvin monenlaisia ihmisiä. Kirkolliskokouksessa avautuu näkymä siihen, että Helsingin hiippakunnan edustajat edustavat liberaalimpaa ja moniulotteisempaa kirkko- ja seurakuntanäkemystä kuin muiden hiippakuntien edustajat, kertoo Helsingin tuomiokapitulin hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen.

Vaalissa äänestävien pappien keski-ikä on lähellä 60 vuotta. Nuorin heistä on 27- ja vanhin 92-vuotias. Maallikkovalitsijoiden iästä tuomiokapitulilla ei ole tietoa, mutta joidenkin arvioiden mukaan he saattavat olla jopa pappeja iäkkäämpiä.

Miksi kaikilla seurakuntalaisilla ei ole äänioikeutta?

Vaalitapa määritellään kirkkolaissa ja siitä on päättänyt kirkolliskokous. Alkujaan piispaa äänestivät vain papit. Tämän vastapainoksi tuli Liimataisen mukaan seurakuntien äänivalta.

– Nyt on askel askeleelta menty siihen suuntaan, että kyseessä on seurakuntalaisten äänivalta, jota valitut edustajat käyttävät. Tällainen kehitystrendi siellä on, ja jos tätä polkua mennään eteenpäin, on seuraava askel, että seurakuntalaisten äänivalta tulee toisella tavalla mitoitetuksi, hän toteaa.

Koska vaali käydään, ja nouseeko piipusta lopuksi savua?

Piispanvaalin ensimmäinen kierros käydään ensi keskiviikkona 16.8. Jos kukaan ehdokkaista ei saa jo tuolloin yli puolta kaikista annetuista äänistä, järjestetään vaalin toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä syyskuun ensimmäisenä päivänä.

Vaaliliput on postitettu äänioikeutetuille. He lähettävät ne joko ennakkoon postitse tai vievät ne vaalipäivänä oman rovastikuntansa vaalikokoukseen.

Äänet lasketaan alustavasti kuudessa rovastikunnassa. Tulokset ilmoitetaan tuomiokapitulille, joka puolestaan kertoo niistä heti Twitterissä ja Facebookissa. Alustava kokonaistulos selvinnee kello neljään mennessä.

Kuinka pitkälle vaalien lopputulosta voidaan ennakoida?

Jotakin ehdokkaiden suosiosta voidaan päätellä heidän kannattajajoukkonsa suuruudesta. Hiippakuntadekaani Liimataisen mukaan yhtenä signaalina voidaan pitää sitä, että merkittävä osa Helsingin hiippakunnan kirkkoherroista on jo antanut nimensä Laajasalon tukijoukkoihin.

– Kirkkoherrat johtavat seurakuntiensa luottamuselimiä. Kirkkoherrojen vaikutusvalta näiden äänestäjien äänenkäyttöön on kyllä varsin suora.

Hän ei pidäkään mahdottomana, että vaali ratkeaa jo ensimmäisellä kierroksella, mutta korostaa, että kaikki on mahdollista.

Koska uusi piispa aloittaa?

Nykyinen piispa Irja Askola jää eläkkeelle lokakuun lopussa ja uuden piispan on määrä aloittaa tehtävässään heti marraskuun alussa. Hiippakunta ei siis ole päivääkään piispaa vailla.

Mitä valittu piispa lopulta tekee?

Piispa on hiippakuntansa hengellinen ja hallinnollinen johtaja, jonka tehtävät ovat moninaiset. Hän on näkyvä kärkihahmo, joka tavallaan antaa alueensa kirkolle kasvot.

Kaikki ehdokkaat pitävät yhtenä piispan tärkeimmistä tehtävistä kirkon ykseyden vaalimista, seurakuntien kokoamista yhdeksi kristilliseksi kirkoksi ja erimielistenkin yhteiselon mahdollistamista.

Piispa tuo esiin Jeesuksen sanomaa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin ja edistää kirkon tehtävän toteutumista. Hän pitää huolta kontakteista muun muassa mediaan, julkishallintoon ja politiikkaan, organisaatioihin sekä järjestöihin.

– Järjestöjen kautta tulee paljon kysymyksiä ja piispaa pyydetään ottamaan kantaa. Mielikuva siitä, että kirkkoa oltaisiin sysäämässä ulkokehälle ja keskustelun ulkopuolelle, ei meidän kokemuksemme mukaan pidä paikkaansa. Piispaa kyllä kutsutaan osallistumaan, pyyntöjä tulee valtavasti, toteaa Liimatainen.

Piispa tukee, rohkaisee ja valvoo seurakuntia sekä pappeja työssään. Yksi hyvin konkreettinen tehtävä tähän liittyen on uusien pappien vihkiminen. Hän myös osallistuu tuomiokapitulin päätöksentekoon ja pitää seurakunnissa piispantarkastuksia.

Lisäksi Helsingin piispa on yhdeksän vertaisensa kanssa osa piispojen kollegiota.

Millaista on piispan valta?

Seurakunnat ovat itsenäisiä päättäessään toiminnastaan ja taloudestaan.

– Piispan valta on vaikutusvaltaa, arvovaltaa – arvojen valtaa, kuvailee hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen.

– Hän voi persoonansa ja kannanottojensa kautta peilata omaa vakaumustaan ja omia mielipiteitään. Enää piispa ei ole sellainen auktoriteetti, jota pitäisi kauheasti totella. Hän on enemmänkin näkyvä toimija, joka voi herättää kysymyksiä, keskustelua ja kannanottojen tilaa.

Liimataisen mukaan esimerkiksi Irja Askolan henkilökohtainen panos siihen, kuinka alueen seurakunnat ymmärtävät perustehtävänsä tässä ajassa, on ollut suuri.

– Sitä Irja Askola on kyllä sanoittanut selkeästi ja siihen kuuluvat ihmisarvon kunnioittaminen, erilaisten ihmisten kohtaamispaikkana toimiminen, tämä erimielisyyden etiikka. Nämä ovat mielestäni konkretisoituneet seurakuntien toiminnassa ja sellaista valtaa piispalla on, hän toteaa.

Onko Helsingin piispalla jonkinlainen erityisasema?

Helsingissä kirkko on jo maantieteellisesti lähellä muita suuria toimijoita ja instituutioita.

– Nimenomaan Helsingissä piispa tavoittaa esimerkiksi median kautta paljon myös seurakuntaan kuulumattomia ihmisiä, sanoo piispan työtä aitiopaikalta seurannut Irja Askolan erityisavustaja Kaisa Kariranta.

Hänen mukaansa ihmiset ovat täällä eräänlaisia kirkollisia edelläkävijöitä.

– Helsingin alueella näkyy jo se, mikä tulee myöhemmin muualle. Esimerkiksi ensimmäinen kantelu samaan sukupuolta olevien vihmisestä tehtiin juuri täällä. Ilmapiiri on sellainen, että kirkon on otettava se huomioon, Kariranta huomauttaa.

– Täällä on alhaisimmat kirkkoonkuulumisen prosentit ja myös maahanmuuttajia on eniten. Sillä on merkitystä, kuka tätä kehitystä vetää, hän jatkaa.

Juttua varten on lisäksi haastateltu Helsingin hiippakunnan lakimiesasessoria Ritva Saariota.