Hyppää sisältöön

Analyysi: Velaksi eläminen ei lopu

Talous kasvaa kohisten, mutta velkaantuminen sen kun jatkuu. Velan oton nollatasoa saati lyhentämistä ei ole näköpiirissä, arvioi politikan ja talouden toimittaja Minna Pantzar

Valtiovarainministeri Petteri Orpo esittelee vuoden 2018 budjettiehdotuksensa. Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Talouspolitiikassa tiukka linja tulee jatkumaan parantuneista talousnäkymistä huolimatta, kertoi valtiovarainministeri Petteri Orpo maanantaina. Suhdannepöllyssä oleville uhattiin olla tiukkana.

Ensi vuoden budjetin menopuoli 55 miljardia on 300 miljoonaa euroa tätä vuotta pienempi, joten siltä osin Orpon sana piti.

Mutta miten niin tiukkaa talouspolitiikkaa jatketaan? Eihän se mitään tiukkaa ole ollut.

Taloutta on elvytetty velalla jo vuosikaudet. Taantumassa se oli paikallaan, mutta talouskäänteestä on jo aikaa ja nyt väkevästä talouskasvusta huolimatta lisävelanotto jatkuu.

Koska tulot eivät vieläkään kaikkiin menoihin riitä, uutta velkaa otetaan ensi vuonna 3,4 miljardia euroa.

Jos velanottoa ei voi katkaista nousuaikana, niin milloin sitten?

Jonkinlaista suhdannepölyä ilmassa on leijunut ilmeisesti jo pitkään. Esimerkiksi tämän kevään ensimmäisessä lisätalousarviossa (siirryt toiseen palveluun), jossa kerrottiin verotulojen kasvavan puoli miljardia arvioitua enemmän, nettolainanoton vähentämiseen ohjattiin alle 180 miljoonaa. Yli 300 miljoonaa jaettiin lukuisiin muihin hankkeisiin.

Velanoton suunta alaspäin

Ensi vuoden nettolainanotto 3,4 miljardia on sentään suuntana alaspäin. Esimerkiksi viime vuonna lisävelkaa otettiin 5,4 miljardia ja tänä vuonna saman verran.

Suomi on myös saanut ja saa lainaa ennätysalhaisella korolla. Vuosittaiset korkokulut ovat laskeneet, vaikka velan määrä (siirryt toiseen palveluun)on kymmenessä vuodessa noussut 55 miljardista 108 miljardiin ja kasvaa ensi vuonna 111 miljardiin. Asukasta kohti velkaa on noin 20 000 euroa.

Mutta matalista koroista huolimatta lainat eivät ole ilmaisia. Esimerkiksi viime vuonna budjetista ohjattiin veroeuroja korkojen maksuun noin 1,4 miljardia, tänä vuonna 1,3 miljardia ja ensi vuonna 1,2 miljardia. Siis joka vuosi.

Esimerkiksi kuluvan vuoden korkomeno on samansuuruinen summa rahaa kuin mitä käytetään lapsilisien maksuun.

Hyvä on myös muistaa, että puroista se virtakin syntyy. Vuodesta 2007 alkaen eli kymmenessä vuodessa valtionlainan korkoihin (siirryt toiseen palveluun) on kulunut noin 20 miljardia euroa.

Jotta raha riittää tulevaisuudessakin korkojen ja velkavuoren kanssa elämiseen, talouskasvun pitäisi jatkua pitkään varsin hyvänä.

Velkasuhde kääntyy laskuun

Valtion ja kuntien velkaantuminen on heikentänyt myös Suomen velkasuhdetta. Euromaiden julkisen velan suhteessa bruttokansantuotteeseen pitäisi pysyä alle 60 prosentissa.

Nyt talouden kasvu on kuitenkin kiihtynyt ja lähentelee loppuvuonna ehkä kolmea prosenttia. Sen luulisi tarkoittavan, että bruttokansantuotteen kasvu alentaisi samalla velkasuhdettakin.

Kyllä se auttaakin, mutta vain vähän.

Vaikka talouskasvu olisi ensi ja seuraavanakin vuonna ennusteita kovempaa velkasuhde olisi Euro ja talous -julkaisun vaihtoehtoislaskelman mukaan edelleen vuonna 2019 noin 66 prosentin tasolla.

Jos hallitus aikoo tavoitteidensa mukaisesti taittaa velkasuhteen vuoteen 2019 mennessä ja lopettaa konkreettisesti lisävelanoton kokonaan joskus 2020-luvun alkupuolella, tarvitaan edelleen niitä moninaisia rakenteellisia toimia, jotta maali savutettaisiin.

Esterata jatkuu

Budjetti-infossa puhunut valtiovarainministeri Orpo sanoi, että maaliin saavuttamiseen tarvitaan kolmen esteen eli vajeen ylitys. Ne ovat kestävyys-, osaamis- ja työllisyysvaje eli ikääntyvät pitäisi hoitaa, työ ja tekijät saada kohtaamaan ja saada työllisyysaste reilusti lähemmäs Ruotsin ja Tanskan tasoja.

Sote- ja maakuntauudistuksen ollessa yhä pahasti kesken ensi vuoden budjetissa paukkuja laitetaan työttömyyden vähentämiseen ja työllisyysasteen nostamiseen.

Työvoimapalveluja siis kehitetään niin nuorille kuin vanhemmillekin työttömille. Lisätoimia voi olla luvassa vielä budjettiriihessä.

Etuuksien leikkaukset ja tietysti työllisyyden parantaminen ovat jo kääntäneet työttömyysturvamenot laskuun.

Tammi-toukokuussa työttömyysturvamenoihin oli Kelan mukaan kulunut kaksi miljardia euroa, mikä on peräti seitsemän prosenttia matalampi taso kuin viime vuonna samaan aikaan ja ensi vuonna lasku jatkuu. Kuntien ja valtion taloudessa sekin merkitsee isoja säästöjä.

Paljonko verot alenevat palkansaajilla?

Orpo ei vielä paljastanut kuinka suuri tuloveronalennus palkansaajille on tulossa. Sitä tarvitaan paikkaamaan kilpailukykysopimuksen maksujen korotuksia.

Ilman veroalea ostovoima heikkenisi. Veronmaksajain keskusliiton mukaan tuloveron kevennystarve olisi noin 400 miljoonaa euroa.

Tulossa se veroale kuitenkin on, sillä Orpo vakuuttaa yhä, että kenenkään verotus ei saa kiristyä eikä veroaste nousta.

Yritystukien vuoro?

Entäpä joko vihdoin kajotaan miljardeja vieviin yritystukiin?

Viimeksi keväällä työ- ja elinkeinoministeriö (siirryt toiseen palveluun)arvioi, että valtaosa yhteensä noin neljän miljardin euron yritystuista on tehottomia ja säilyttäviä eikä siis tehokkuutta parantavia ja uutta luovia.

Puoliväliriihessä yritystuista karsiminen sysättiin tulevaan budjettiriiheen.

Orpon mukaan niiden tarkastelua ei ole tyystin unohdettu, mutta siltä vaikuttaa, että suuria tukien sisäisiä siirtoja "tehottomista" tuista "tehokkaisiin" on edelleen turha odottaa.

Yritysten tukia on hankala poistaa, koska tuen häviäminen voi lyhyellä aikavälillä lisätä esimerkiksi työttömyyttä. Uuden työn ja tehokkuuden syntymiseen menee puolestaan helposti pitkään.

Tarkemmin verokohdista päätetään vasta hallituspuolueiden budjettiriihessä elokuun lopulla.

Lue myös: