Koe uusi yle.fi

Kuhmosta New Yorkin kautta kamarimusiikin huipulle – kattila oli klarinetistin ensimmäinen soitin

Klarinetti päätyi Lauri Sallisen soittimeksi vahingossa. Sattumaa oli sekin, että hän havaitsi tanssijoiden käyttävän samoja lihaksia kuin puhallinsoittajat.

muusikot
Lauri Sallinen soittaa klarinettia Kärenjärven rannalla Kuhmossa
Lauri Sallinen on yksi Suomen kysytyimmistä klarinetisteista. Video: Kimmo Hiltunen

Kuhmo

Lauri Sallinen nostaa mustan klarinetin huulilleen Lammasjärven äärellä Kuhmossa. Uhmaava myrsky häämöttää horisontissa, mutta rannalla on hiljaista. Hiljaisuus inspiroi soittajaa.

– Taiteilijana etsin hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Silloin on aikaa etsiä itsestään ajatuksia, haaveita ja ideoita, Sallinen sanoo.

Sallinen puhaltaa soittimeensa ja improvisoi melodian. Rento soittaminen rauhoittaa mieltä ja näyttää kesäisen järvimaiseman erilaisesta kulmasta. Kuhmosta kotoisin olevan kamarimuusikon matka on ollut mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Ensimmäinen soitin oli kattila

35-vuotias Sallinen ei muista tarkkaan, kuinka palo musiikkia kohtaan syntyi, mutta asiaan liittyy paljon varhaisia muistoja.

– Tulee mieleen sellainen kuva, jossa siskon ja naapurin tyttöjen kanssa kaivoimme kaapista kaikki kattilat ja kattilan kannet ja soitimme niillä. En ole varma, oliko äiti siitä kovinkaan mielissään, mutta olihan se hauskaa, Sallinen naurahtaa.

Sallinen muistaa, että niin laulaminen kuin soittaminenkin ovat olleet hänelle läheisiä jo lapsuudessa.

– Musiikki on tullut kotoa ja ollut minulle aina erittäin luontevaa, hän muistelee.

Lauri Sallinen soittaa klarinettia Kärenjärven rannalla.
Ensimmäinen esiintyminen Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleilla oli Salliselle monisyinen kokemus. Kimmo Hiltunen / Yle

Musiikin, etenkin kamarimusiikin rooli on tärkeä Kuhmossa, sillä kaupungissa järjestetään yksi Suomen suurimmista kamarimusiikkifestivaaleista: Kuhmon Kamarimusiikki. Sallinen muistaa lapsuudestaan vierailuja festivaaleilla, mutta varhaisimmissa muistoissa musiikki ei suinkaan ole pääroolissa.

– Muistan sellaisen valokuvan mielessäni, että syön jäätelöä Kontion koulun kuuluisan lettukahvion edessä. Jonkun lastenkonsertin väliaika oli varmaan menossa. Olin varmaan ekaluokkalainen, Sallinen toteaa hymyillen.

Olen saanut täältä esikuvan ja idean siitä, millaista on olla hyvä muusikko ja millaisella intohimolla tähän suhtaudutaan.

Lauri Sallinen

Muutaman vuoden kuluttua tästä alkoi Sallisen matka kohti nykyistä ammattia. Noin kahdeksan vuoden iässä hän aloitti opinnot Kuhmon musiikkiopistossa. Kattilan kansi vaihtui soittimeen, joka on pysynyt matkassa tähän päivään asti.

– Minulla oli jokin innostus puhallinsoittimiin. En tiedä, mistä se oikein lähti, sillä meidän perheessämme kukaan ei soittanut niitä.

Kliseinen ajatus kertoo, että soitin valitsee soittajansa. Sallisen tapauksessa valintaan ei liittynyt suurta draamaa, vaan syy oman soittimen valintaa oli hyvin arkinen.

– Puhallinsoittimien valikoima ei ollut Kuhmossa järin laaja. Klarinetti oli yksi vaihtoehto, ja aloin soittaa sitä. En minä sitä koskaan lopettanutkaan, Sallinen sanoo ja repeää nauruun.

Kamarimusiikin Kuhmo

Ala-asteen Sallinen vietti musiikkiluokalla. Soittaminen oli Kuhmossa erityisen suosittu harrastus. Sallinen uskoo, että sen suosio perustuu Kuhmon lähihistoriaan.

– Oli kamarimusiikkifestivaalien perustajan Seppo Kimasen vallankumouksellinen idea tuoda maailman parasta musiikkia ja soittajia Kuhmoon, joka siihen aikaan oli vielä enemmän erämainen pitäjä, Sallinen kertaa.

Tapahtuman ideana on ollut luonnon ja musiikin vaikutusten yhdistäminen. Sen merkitys on jäänyt paikkakunnalla lapsuuttaan viettäneelle Salliselle hyvin mieleen.

– Kyllähän lapsen mieleen jää, miten taiteilija tulee lavalle, ja minkä näköisiä tätejä ja setiä siellä on.

Klarinetti
Klarinetti päätyi Sallisen soittimeksi jo kahdeksanvuotiaana.Kimmo Hiltunen / Yle

Hetken miettimisen jälkeen löytyy vielä suurempikin merkitys.

– Olen saanut täältä esikuvan ja idean siitä, millaista on olla hyvä muusikko ja millaisella intohimolla tähän suhtaudutaan, Sallinen jatkaa.

Suunta kohti suurempia kuvioita

Jo viimeisinä vuosinaan Kuhmossa Lauri Sallinen alkoi ottaa musiikin vähän vakavammin. Myös opettaja kannusti hakeutumaan suurempiin kuvioihin. Selkeää haavetta muusikkiurasta ei kuitenkaan vielä ollut.

– Minä olen sellainen ihmistyyppi, joka ei kanna huolta tulevasta. Teen innolla sitä, mitä teen, ja kaikki johtaa sitten siitä eteenpäin, Sallinen kertoo.

Peruskoulun jälkeen Sallinen kävi lukion Kuopiossa ja pääsi sen jälkeen Helsingin Sibelius-Akatemiaan ensimmäisellä yrittämällä. Uusi ympäristö toi elämään yllätyksiä.

– Minä tulin kamarimusiikkiympäristöstä. Se, miten musiikkia soitettiin Kuhmossa, oli minulle johtoajatus siitä, miten piti soittaa. Moni opiskelukaveri Helsingissä oli kasvanut orkesterikaupungeissa, joissa soittotapa ja soittamisen idea oli hieman erilainen, Sallinen muistelee.

Lauri Sallinen nojaa puuhun Kuhmotalon vieressä.
Peruskoulussa Sallisella ei vielä ollut haavetta musiikkiurasta.Kimmo Hiltunen / Yle

Sallisen vielä opiskellessa Sibelius-Akatemiassa hän kuuli houkuttelevasta tarjouksesta.

– Vladimir Mendelssohn oli tullut Kuhmon kamarimusiikkifestivaalien taiteelliseksi johtajaksi, ja hänen ideansa oli järjestää koesoitto nuorille kamarimuusikoille, Sallinen kertoo.

Hän osallistui koesoittoon ja pääsi muutaman muun nuoren muusikon kanssa keikalle festivaaleille. Kyseessä oli Sallisen ensimmäinen kerta festivaalien lavan puolella. Kokemus oli erikoinen.

– Se oli monisyinen kokemus. Toisaalta kaikki oli todella tuttua: tiesin, miten täällä toimitaan, olin osallistunut monta kertaa festivaalien musiikkikursseille ja nähnyt tätä festaria eri puolilta, hän sanoo.

Klarinetti oli yksi vaihtoehto, ja aloin soittaa sitä. En minä sitä koskaan lopettanutkaan.

Lauri Sallinen

Lapsena käydyt vierailut palasivat mieleen lavalle mentäessä.

– Lapsena katsoin ylöspäin niitä ihmisiä, jotka täällä esiintyivät, ja yhtäkkiä olin itse lavalla soittamassa samojen ihmisten kanssa. Olihan se aika hämmentävääkin ja kova juttu, Sallinen naurahtaa.

Maailman paras soittaja opettajana

Palataan hetkeksi takaisin Lauri Sallisen inspiraation lähteisiin: toisiin ihmisiin ja heidän tekemisiinsä. Tähän löytyi oiva lähde vuonna 2010, kun hän viimeisteli opintojaan Sibelius-Akatemiassa ja päätti hakea koulupaikkaa New Yorkissa sijaitsevasta Manhattan School of Musicista, koska siellä opetti yksi instrumentin suurimmista taitajista.

– Kun olin jo valmistumassa, pyrin kylmän viileästi Manhattan School of Musiciin ja menin sinne opiskelemaan. Siellä opetti Charles Neidich, joka on mielestäni maailman paras klarinettiopettaja, Sallinen sanoo.

Lauri Sallinen nojaa puuhun Kuhmotalon pihalla Kuhmossa.
Lauri Sallisen monipuolisesta tuotannosta hyvä esimerkki on elokuun lopulla ensi-esityksensä saava Solitude, joka yhdistää musiikkia ja nykytanssia.Kimmo Hiltunen / Yle

Sallisen tapaan myös Neidich aloitti klarinetinsoiton jo kahdeksanvuotiaana. Miehen opit olivat tulleet Salliselle tutuiksi kurssien kautta jo ennen valtameren ylittämistä. Kynnys ulkomaille lähtemiseen oli matala – olihan hän lapsena asunut Japanissa vanhempiensa töiden vuoksi.

– Tietty kansainvälisyys on ollut itselleni luonnollista, vaikka pidänkin itseäni kuhmolaisena.

New Yorkissa opiskeleminen oli muusikolle tärkeä virstanpylväs.

– Se oli kurinalaisen opiskelun vuosi. Päätin, että kun niin kauas lähden, keskityn opiskelemiseen täydellisesti.

Paluu menneisyyteen

Palattuaan Suomeen New Yorkista Sallinen soitti muutaman vuoden kuukausipalkkaisesti orkestereissa. Mielessä oli kuitenkin omia projekteja, ja Sallinen siirtyi freelanceriksi. Hän on soittanut norjalaisessa ja muutamassa suomalaisessakin nykymusiikkiyhtyeessä.

– Olen huomannut, että työt eivät lopu tekemällä koskaan. Minulle on ollut luonnollista kehitellä uusia juttuja, Sallinen toteaa.

Lauri Sallinen soittaa klarinettia.
Sallinen valmisti tunnin mittaisen esityksen, jossa hän esiintyy yksin.Kimmo Hiltunen / Yle

Uusia juttuja Sallinen onkin tehnyt. Yksi esimerkki on hänen musiikkia ja nykytanssia yhdistelevä teoksensa Solitude. Ajatus teoksesta oli pyörinyt Sallisen mielessä jo pitkään.

– Olen päätynyt erilaisten sattumusten kautta tekemään töitä tanssitaiteilijoiden ja koreografien kanssa. Olen huomannut, että kun liikkuu tanssijan tavoin, joutuu käyttämään samoja lihaksia kuin puhallinsoittimen äänen muodostamiseen, hän toteaa.

Teen innolla sitä, mitä teen, ja kaikki johtaa sitten siitä eteenpäin.

Lauri Sallinen

Sitä kautta hän innostui esitystaiteesta ja asioista, joita musiikkialalla ei hänen mukaansa oikein mietitäkään: miten ollaan lavalla, millaisia esiintymisen ja olemisen tapoja löytyy ja kuinka kohdata yleisö.

– Solitude on tunnin mittainen esitys, jossa olen ainoa esiintyjä, Sallinen kertoo.

Valmis teos saa ensi-iltansa Helsingin juhlaviikoilla elokuun lopussa.

Mitä tulevaisuus tuo?

Toinen tuore projekti Lauri Sallisella on hänet kotikonnuille tuonut Sadan vuoden soitto, joka on osa Suomen itsenäisyyden juhlintaa Kainuussa. Konserttikiertueeseen kuuluu 80 mieslaulajaa, 60 lapsilaulajaa sekä orkesteri. Juhlakokoonpano pyysi Salliselta sävellyksen esitykseen.

– Sävellykseni Satain vuotten laulut on kymmenen minuuttia kestävä teos, joka sävelletty isolle puhallinorkesterille sekä mies- ja lapsikuorolle, Sallinen toteaa.

Lähtökohtana teoksessa ovat vanhat suomalaiset kansakoululaulut.

– Ajattelin, että suomalainen lauluperinne on minulle luonnollisin tapa juhlistaa Suomen itsenäisyyden juhlaa.

Lauri Sallinen ja klarinetti
Tulevaisuudessa Sallinen haluaa jatkaa nyt avatulla tiellä. Kimmo Hiltunen / Yle

Sallinen harmittelee, miten nykyään on vaikea laulaa yhdessä ihmisten kanssa, koska ihmiset eivät enää osaa samoja teoksia. Hänen sävellyksessään ideana on korostaa vanhoja lauluja.

– Kappale on kunnianosoitus vanhalle perinteellemme. Olen itse saanut sen äidinmaidosta ja lapsena opetellut laulukirjoista näitä lauluja.

Sävellys on kollaasi noin viidestäkymmenestä eri laulusta, jotka Sallinen on koonnut. Sävellysprosessi eteni pikku hiljaa ja vei fyysisesti työpöydän ääressä noin kuukauden. Tulevaisuudessa Lauri Sallinen haluaa jatkaa sillä tiellä, minkä hän on tähän mennessä itselleen avannut. Monia projekteja on jo takana päin, mutta monia uusia vielä tulossa.

Solitude-teos on hänen mukaansa ensimmäinen askel ainutlaatuiseen tekemiseen.

– Kuka tietää, kuinka pitkään sillä polulla mennään, Sallinen kertoo.

Lue myös:

80 miestä, 60 lasta ja orkesteri – Kainuun jättikuoro esittää yli sadan vuoden laulut