Koe uusi yle.fi

Viinatehtailijan ihosta paloi 70 prosenttia pontikkaonnettomuudessa, uusi etanoli-idea syntyi toipilaana – nyt unelma on kariutumassa

Viimeiset 15 vuotta Aate Laukkanen on ajanut biopolttoainetehdasta Suomeen.

biopolttoaineet
Aate Laukkanen Myllykosken paperitehtaan portilla
Suomen Bioetanolin toimitusjohtaja Aate Laukkanen. Taustalla Myllykosken suljettu paperitehdas.Ville Pisto / Yle

Vanha paperitehdas lepää Kymijoen rannassa Myllykoskella. Vesikuurot ovat päivän mittaan kastelleet tehtaan punatiiliset piiput tummiksi. Parkkipaikalla voi kuulla, kuinka vesipisarat tippuvat puista asfalttiin.

Aate Laukkanen astuu ulos Volvosta ja tervehtii. Hän on saapunut Myllykoskelle kotitilaltaan Punkaharjulta. Auton ikkunasta kurkistaa Tuikka-koira.

– Olemme aika sopuisa matkapari. Tuikka katselee moottoripyöriä ja etenkin täällä kaupungissa toisia koiria, sanoo Suomen Bioetanoli Oy:n toimitusjohtaja Aate Laukkanen.

Sitten hän vilkaisee edessä kohoavaa UPM:n suljettua paperitehdasta ja huokaa. Hänelle tehdasalue edustaa yhtä aikaa suurta toivoa ja mittavaa pettymysten sarjaa.

Viimeiset 15 vuotta Aate Laukkanen on yrittänyt saada liikenteen biopolttoainetta valmistavan tehtaan Suomeen. Valtio on linjannut, että vuonna 2020 uusiutuvan energian osuus liikenteessä pitäisi olla 20 prosenttia. Silti Laukkasen ponnistelut ovat kerta toisensa jälkeen valuneet hiekkaan.

Samalla maatilan isännästä itseoppineeksi pontikkatehtailijaksi ponnistaneen miehen tie teollisuuden raskaaseen sarjaan on käynyt yhä epätodennäköisemmäksi.

Aate Laukkanen ja Tuikka-koira
Punkaharjulta Savonllista Myllykoskelle Kouvolaan Aate Laukkasen matkakaverina oli kuusivuotias Tuikka-koira.Ville Pisto / Yle

Tänä kesänä kiinalainen rahoittaja vetäytyi Myllykosken bioetanolitehdashankkeesta. Heinäkuun lopussa mittava 30 miljoonan euron valtion energiatuki meni katkolle.

– Kyllähän se todella paljon harmittaa. Myllykoskella on loistavaa infrastruktuuria, jota olisi voitu käyttää uusien työpaikkojen luomiseksi. Samalla kauppatasetta olisi voitu korjata miljoonilla, sanoo Aate Laukkanen.

Iltalehden (siirryt toiseen palveluun) kirjoituksen mukaan tehdashanke kariutui Aate Laukkasen ahneuteen.

– Kiinalainen konsortio ei saanut 60 miljoonan rahoituksesta kuin 30 miljoonaa kasaan. Mielestäni en ollut liian ahne, koska rahoja ei edes saatu kasaan.

Tänään hän on saapunut Myllykoskelle kertomaan epäonnisesta tehdashankkeesta. Ensin on kuitenkin sukellettava 1990-luvulle, Laukkasen sanoin viinamaailmaan. Idea bioetanolitehtaasta syntyi pontikan valmistuksesta.

Vähällä oli, ettei se sama asia vienyt Aate Laukkasen henkeä.

Vaarallinen ongelma

Oli vuosi 1997. Laukkasen mielessä pyöri ongelma. Hän oli perustanut Kiteen Pontikan paria vuotta aiemmin. Nimestään huolimatta yritys pyöri hänen kotikulmillaan Punkaharjulla.

Vaikka tuotanto oli pystyssä, oli aloittelevalla viinamiehellä puutteita valmistusprosessissa.

– Alkoholi tuli liian lämpöisenä, mikä ei ollut hyvä, koska jotain ainesosaa siitä silloin lähti pois. Paransimme jäähdytysastetta tekemällä lauhdutinosan tiiviimmäksi, sanoo Aate Laukkanen.

Samalla, kun viina viileni, syntyi uusi pulma.

Kotiin tultuamme löysimme Aaten tuvasta alushousisillaan. Iho oli isoilla rakkuloilla. Yritin auttaa ja kastelin pyyhkeitä hänelle.

Pirjo Laukkanen

– Laitteistosta tuli liian tiivis. Se nosti paineen tislausastiassa ylös.

Laitteisto ei kestänyt. Tulikuuma vesihöyry purkautui hetkessä varoventtiilistä. Kaikeksi epäonneksi Aate Laukkanen sattui olemaan juuri venttiilin kohdalla.

– Käänsin heti pääni poispäin, ja näin samalla tien ulos. Koko tila oli täynnä kattilasta purkautuvaa höyryä.

Kiehuvan sumun keskelle jäi kapea reitti, jonka läpi erottui uloskäynti. Laukkanen lähti juoksemaan. Hän pelastautui ulos ja sai soitettua hätänumeroon. Vesihöyry oli kuitenkin ehtinyt tehdä tuhonsa.

70 prosenttia Laukkasen ihosta paloi.

Vaimo auttoi palanutta miestä

Onnettomuuden seuraukset olivat järkyttävät. Vuosina 1994–2006 Laukkasen kanssa naimisissa ollut Pirjo Laukkanen oli tapahtumahetkellä uimassa perheen kahden pienen lapsen kanssa.

– Kotiin tultuamme löysimme Aaten tuvasta alushousisillaan. Hän oli pistänyt päälleen kylmentäviä pyyhkeitä. Iho oli isoilla rakkuloilla. Yritin auttaa ja kastelin pyyhkeitä hänelle, sanoo Pirjo Laukkanen.

Ambulanssi vei Laukkasen Savonlinnaan, josta hänet lennätettiin tehohoitoon Kuopioon.

– Hän oli hyvin huonossa kunnossa palatessaan sairaalasta. Jumppari kävi meillä kotona, että Aate pystyisi jälleen liikkumaan, sanoo Pirjo Laukkanen.

Toipumisessa kesti yhteensä kuusi vuotta. Ensimmäisen vuoden Laukkanen virui sängyssä. Hän opetteli kävelemään uudestaan.

Se ei lannistanut miestä. Ideat kihisivät hänen päässään.

Arvet Aate Laukkasen ihossa.
Kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneen onnettomuuden jäljet näkyvät edelleen Aate Laukkasen iholla. Ville Pisto / Yle

Sidottuna turpeeseen ja velkaan

Toipilasaikana virisi ajatus biopolttoainetehtaasta. Aate Laukkanen ymmärsi, että bioetanolin tekeminen ei juuri eronnut pontikan valmistuksesta. Siinä laitteet vain olivat pontikkapannua isommat.

– Juomaviinoilla ei pystytä tekemään paljoa työpaikkoja eikä sillä kauppatasetta korjata. Liikenteen puolella asia oli eri. Sitten huomasin, että ruotsalaisilla on jo biopolttoainetehdas. Lähdin ottamaan siitä mallia, sanoo Aate Laukkanen.

Ruotsi toistuu jatkuvasti Laukkasen puheessa. Se ei johdu vain siitä, että hän haluaa Suomen toimivan länsinaapurinsa tavoin biopolttoaineissa. Ruotsi on Laukkaselle tärkeä maa. Hän asui siellä vuoden 1990-luvun alussa. Leipä tuli rakennusmiehen työstä.

Olin koko nuoruuteni sidottuna velkaan ja turpeeseen. Kun se alkoi helpottaa, halusin nähdä jotain muuta. Halusin nähdä, mikä suomalaisia oikein vetää Ruotsiin.

Aate Laukkanen

– Olin koko nuoruuteni sidottuna velkaan ja turpeeseen. Kun se alkoi helpottaa, halusin nähdä jotain muuta. Halusin nähdä, mikä suomalaisia oikein vetää Ruotsiin. Sinne on menty iät ja ajat. Jo hakkapeliitat olivat Kustaa Aadolfin mukana taistelemassa Lutzenissa.

Velalla ja turpeella Laukkanen tarkoittaa kotitilaansa Punkaharjulla. Sen isäntä hänestä tuli vuonna 1974, vähän yli kaksikymppisenä. Tilalla asuivat myös isä ja äiti. Heidät Laukkanen oli luvannut elättää syytinkisopimuksella.

– Minulla oli oma kenttäsaha, jolla sahasin rakennustarvikkeita. Luonnonravintolammikoissa kasvatin siian ja kuhan poikasia teollisuuden velvoitusistutuksiin. Sitten oli metsätalous ja koneurakointi traktorilla.

Pikkuhiljaa velkanaru alkoi helpottaa.

– Kun olin ollut 15 vuotta isäntänä, alkoi puseroon hiipiä mahdollisuus, että selviän maatilaveloistani.

Laukkanen halusi olla enemmän. Hän tähtäsi korkealle.

Etanoli olisi tehty ohrasta

Vuonna 2002 hän tarttui härkää sarvista. Suunnitelmana oli rakentaa bioetanolitehdas Punkaharjulle. Aivan kuten pontikka, etanoli piti tehdä viljasta, ohrasta. Itä-Suomen pellot kävivät sen kasvattamiseen paremmin kuin hyvin.

Laukkanen maksoi suunnitelmia omasta pussistaan. Sen mahdollisti Kiteen Pontikka – ja yrityksen päätuote Kiteen Kirkas. Yhteensä viinapulloja valmistui vuosittain noin 150 000. Siitä jäi jo ylimääräistä taskun pohjalle.

Alku oli lupaava. Pienessä Punkaharjun kunnassa tehdas sai kannatusta. Löytyi sopiva tontti junaradan varresta. Sitten vastaan nousi sama seinä kuin myöhemmin Myllykoskella. Raha. Sitä löytyi, muttei tarpeeksi.

Aate Laukkanen pyysi kahden miljoonan lainaa naapuripitäjältä. Savonlinnan kaupunki torppasi ajatuksen. Savonlinnan seudun kuntayhtymä oli kuitenkin jo aiemmin myöntänyt noin 3 miljoonan euron rahoituksen tehtaalle.

– Katsoimme, että olemme jo osallistuneet hankkeen riskirahoitukseen elinkeinoyhtymän kautta. Meillä ei ollut halua lisätä riskirahoitusosuuttamme, sanoo Savonlinnan kaupunginjohtaja Janne Laine.

Silti kaupunginjohtaja Laine piti Punkaharjun tehdasta kannatettavana, koska se olisi luonut uusia työpaikkoja. Tehtaalle löytyi muitakin kannattajia.

Työministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen.
Työ- ja elinkeinomisteriön neuvotteleva virkamies Pekka TiainenYle

"Me olemme takapajuisen perässähiihtäjän asemassa"

Vuonna 2004 Punkaharjun etanolitehtaan suunnitelma lepäsi ministeriössä Pekka Tiaisen pöydällä. Hän on tutkija ja virkamies, jolla on pitkä kokemus Suomen elinkeinopolitiikasta.

– Suhtautumiseni oli aluksi kohtalaisen varauksellinen. Tartuin kuitenkin papereihin, koska tiesin, että Laukkanen oli onnistunut Kiteen Kirkkaan kanssa, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen.

Monet epäilivät tehdasta kannattamattomaksi. Hanketta arvosteltiin myös siitä, että syömäkelpoista viljaa heitetään hukkaan.

Tiainen teki kannattavuuslaskelmat. Niiden mukaan tehdas voisi olla kannattava, kun huomioon otti työllistävän vaikutuksen. Tiaisen mielestä viljan käyttöä raaka-aineena puolsi se, että etanolin valmistuksesta ylijäävän valkuaisen voisi myydä rehuksi. Laitoksesta olisi hyötyä myös uuden teknologian tutkimuksessa.

Me olemme takapajuisen perässähiihtäjän asemassa. Meillä puhutaan luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Silti aika paljon asioita pyöritetään vanhalla kaavalla.

Pekka Tiainen

Tiainen sanoo, että tehdashanke ei toteutunut, koska Suomessa sen tekemiselle ei riittänyt rohkeutta.

– Ruotsi on lähtenyt paljon rohkeammin kokeiluihin. Sen vuoksi se on valovuoden edellä biopolttoaineissa. Me olemme takapajuisen perässähiihtäjän asemassa. Meillä puhutaan luovuudesta ja innovatiivisuudesta. Silti aika paljon asioita pyöritetään vanhalla kaavalla.

Myöhemmin Suomeen on rakennettu biopolttoainetta valmistavia laitoksia. Esimerkiksi energiayhtiö St1 valmistaa polttoaineisiin sekoitettavaa etanolia teollisuuden biojätteistä.

– Ohraetanolihankkeissa Aate Laukkanen oli muita edellä. Hän on tehnyt hienoa uraa uurtavaa työtä etanolihankkeissa, vaikka homma ei toteutuisikaan, sanoo Pekka Tiainen.

Se oli hetkistä parhain

Palataan Myllykoskelle. Aate Laukkanen kävelee tehtaan portilta Volvolle, ja käy tarkistamassa, että Tuikka-koira viihtyy takapenkillä. Automerkin valinta ei ole sattuma. Laukkanen pitää ruotsalaisista tuotteista.

Hän myös ymmärtää, milloin tarttua hetkeen.

Vuonna 2012 metsäjätti UPM lopetti Myllykosken paperitehtaan. Laukkanen näki tilaisuutensa koittaneen. Hän toimi rivakasti. Punkaharju saisi jäädä. Bioetanolitehdas perustettaisiin vanhan paperitehtaan tiloihin. Pääraaka-aineena olisi viljapeltojen olki.

Työ- ja elinkeinoministeriö myönsi uudesti syntyneelle hankkeelle 30 miljoonan euron energiatuen.

Aate Laukkanen katselee Myllykosken tehdasta
Aate Laukkanen kertoo, että tehdashankkeen onnistumisiin kuuluu työ- ja elinkeinomisteriön energiatuen saaminen. Ville Pisto / Yle

– Se oli yksi parhaista hetkistä. Puhelin alkoi soida kuudelta aamulla. Onnittelijoissa oli vaikutusvaltaisia ihmisiä, kansanedustajia ja muita. Puheluita tuli niin paljon, että ehdin pukemaan vaatteet vasta yhdeksän maissa, kertoo Aate Laukkanen.

Sitten korttitalo alkoi taas huojua. Olkisopimuksia syntyi verkkaisesti. Biopolttoainealan pioneeriyritys POET-DSM jätti hankkeen. Keskustelut pysähtyivät myös laitetoimittaja Andritzin kanssa.

– Me olimme projektin alkuvaiheessa mukana keskusteluissa mahdollisen laitetoimittajan ominaisuudessa. Silloin hankkeella oli muita prioriteettejä, mitä saada kuntoon, kuten raaka-aine. Emme ole millään tavalla olleet aktiivisesti hankkeessa mukana viimeiseen kahteen vuoteen, sanoo talousjohtaja Tuomo Sihvo paperi- ja selluteollisuudeen laitteita ja järjestelmiä toimittavasta Andritz Oy:stä.

Aate Laukkanen näytti jälleen seisovan tyhjän päällä. Sitten kuvaan astui perussuomalaiset.

Leena Riekkolan kiinalaiset rahoittajaystävät

Vuonna 2016 työministeri Jari Lindströmin (ps.) silloinen erityisavustaja Leena Riekkola asui Kouvolassa. Vuotta aiemmin perussuomalaiset olivat nousseet hallitukseen. Elokuussa Riekkola otti yhteyttä Aate Laukkaseen.

– Minä tunnen Kiinan Shenzenin alueen rahoittajia ystävyyskontaktin kautta. Halusin, että Kouvolaan saadaan investointi ja toimiva uusi tehdas. Se oli erittäin arvokas asia, vaikka biopolttoainehankkeen yksityiskohdista en paljoa tiennyt, kertoo Leena Riekkola.

Suunnitelma eteni. Neuvotteluja pääomayhtiö Shenzen Capital Groupin kanssa edesauttoi perussuomalaisten kansanedustaja Kaj Turunen Savonlinnasta.

Tieto julkaistiin helmikuussa. Shenzen Capital Group lupasi investoida yhteensä yli 200 miljoonaa euroa biopolttoainehankkeisiin Savonlinnassa ja Myllykoskella. Jos teknologia toimisi Suomessa, voisi sitä hyödyntää Kiinassa.

Haluan tehdä nuorille työpaikkoja. Meidän senioireiden pitäisi tehdä niitä, koska ei nuorilla ole siihen aikaa. Se on ainoa asia, joka ajaa minua eteenpäin.

Aate Laukkanen

Kulissien takana sijoittajien ääni muuttui jo maaliskuussa. Virallinen tieto saapui kesällä. Shenzen Capital vetäytyi Myllykosken tehdashankkeesta. Savonlinnassa kiinalaiset jatkavat neuvotteluja.

Leena Riekkola arvioi, että merkittävin syy hylkäämiseen oli se, että Suomen Bioetanoli on yhtiönä liian pieni.

– Myllykoski oli vähän liian pienen toimijan hanke. Jos mukana on iso energiayhtiö, niin rahoittajan on helpompi luottaa siihen. En tiedä myöskään, miten Savonlinnan käy. Lähitulevaisuuden aikana asia selvenee.

Kiinalaisrahoittaja kyseenalaisti Myllykosken tehtaan kannattavuuden. Sen mielestä oli myös epävarmaa, että saako Suomen Bioetanoli koko rahoitusta kasaan.

Kansanedustaja Kaj Turunen ei halua kommentoida Suomen Bioetanolin toimia Myllykoskella. Leena Riekkolan mukaan kiinalaisrahoituksen epäonnistuminen ei johtunut Aate Laukkasesta.

– Se ei pidä paikkaansa missään nimessä. Tämä hanke ei kaatunut Aate Laukkaseen, sanoo Riekkola.

Tehtaan kohtalo on avoinna

Aate Laukkanen syntyi vuonna 1952 Punkaharjulla. Siellä hän asuu edelleen. 65-vuotias mies ei vielä halua eläköityä.

– Haluan tehdä nuorille työpaikkoja. Meidän senioireiden pitäisi tehdä niitä, koska ei nuorilla ole siihen aikaa. Se on ainoa asia, joka ajaa minua eteenpäin, sanoo Laukkanen.

1990-luvulla Pirjo ja Aate Laukkanen työskentelivät yhdessä Kiteen Pontikassa. Pirjo Laukkanen on varatuomari, jolla on lakitoimisto Punkaharjulla.

– Aatelle innovatiivisuus on yrittäjänä määräävä luonteenpiirre. Hän keksii aina ideoita. Esimerkiksi Kiteen Pontikka tuli siitä, että asuin Kiteellä, kun aloimme seurustelemaan. Tällainen mielleyhtymä sai hänet keksimään idean, sanoo Pirjo Laukkanen.

Viime vuonna UPM päätti purkaa hankkeelle tärkeän lämpölaitoksen Myllykoskelta. Energiatuen kohtalo selviää lähitulevaisuudessa. Ilman sitä etanolitehdasta tuskin tulee. Aate Laukkasen mielestä toivoa on jäljellä, mutta kovin vähän.

– Kyllä tässä hommassa realismia pitää olla. Ilman sitä hommista ei tule hittoakaan. Haluaisin, että koko ajan mennään eteenpäin. Se taas ei tule ilman unelmia. Siinä mielessä olen unelmoija, sanoo Aate Laukkanen.

Aate Laukkanen Myllykosken tehtaan porttien lähellä
UPM lakkautti Myllykosken paperitehtaan vuonna 2012.Ville Pisto / Yle

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Kittilä

Mikä Kittilää oikein vaivaa?

Uinti

Jenna Laukkanen ui EM-hopeaa – komea parannus Suomen ennätykseen

Urheilu

Tshekki tarjoili Leijonille syksyn ensimmäisen tappion - hattutemppusankari nosti kahden maalin takaa voittoon

PyeongChang 2018

Kummola ei näe KHL:n täyskäännöksessä mitään tolkkua: ”Kuulostaa ihan kiristykseltä”