Sonisphere-festivaalissa tuhoa kylväneen myrskyn muistopäivä nosti pintaan tunteita – tällaisia tarinoita te kerroitte

Keskelle Sonisphere-festivaalia iskenyt tuhoisa myrsky jätti yleisöön lähtemättömät jäljet seitsemän vuotta sitten. Näin lukijamme kuvailivat tuntojaan.

myrskyt
YLE / Teemu Mäkinen

Yleisön kokemusten perusteella vuoden 2010 Sonispheressä uskottiin, että tuolloin vastikään menehtynyt Ronnie James Dio saapui keikalle myrskyn muodossa. Yleisö tunsi itsensä pieneksi, kun luontoäiti tarjosi tukkapöllyä ihmislapselle. Myräkän jäljiltä kuivin paikka oli kielen alla.

Myrskyn jälkeen tuli myös rakkaus. Mitä muuta tapahtui?

Tuhoisa syöksyvirtaus iski Poriin seitsemän vuotta sitten. Pahimmillaan jäljet näkyivät Kirjurinluodossa, jonne kymmenet tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet katsomaan suosikkiartistejaan. Useat loukkaantuivat, yksi kuoli. Mötley Crüe kääntyi kannoillaan, eikä edes saapunut Poriin. Muut artistit nousivat kärsineelle lavalle pitkän tauon jälkeen. Osa esiintyi lainasoittimilla, koska omat olivat tuhoutuneet.

Tekstiä lavan ilmoitustaululla
Tero Somppi

Pyysimme lukijoiltamme muistoja tuolta päivältä. Saimme paikalla olleilta useita yhteydenottoja. Tässä osa heidän kuvailemistaan tuntemuksista.

Kuivin paikka kielen alla

HANNAn mieleen jäi erityisesti seisominen kurassa rinta rinnan tuntemattomien Iron Maidenin fanien kanssa itkien ja laulaen. Fear of the dark soi sumussa myrskyn rikkomien lavan sivukankaiden lepattaessa.

Toiset kokivat taivaan revenneen täysin yllättäen, toiset näkivät jo pahat enteet.

– Vain hetki Slayerin lopetettua, näin sen pilven. Se tuli meren suunnasta, sen vauhti oli todella nopea ja muoto erikoinen. Sen reunat eivät olleet sellaiset normaalin pilven "harsomaiset" vaan pilvi oli hyvin teräväreunainen ja tiivis. Ja se tuli vauhdilla, SAKU muistelee.

Hän kertoo sateen olleen niin voimakasta hetken aikaa, ettei nähnyt edes vieressään seisoneita.

– Sitten se oli ohi. Kuivin paikka oli varmaan kielen alla, SAKU jatkaa.

Kuvia tapahtumasta hänellä ei ole. Kännykkä kuulemma valui vettä vielä viikon kotiinpaluun jälkeen.

Kuolonuhrista hän kuuli vasta seuraavana päivänä.

– Siinä tuntee itsensä kieltämättä aika pieneksi, luontoäidin tarjotessa tukkapöllyä ihmislapselle, SAKU toteaa.

Tapahtumat kuvina

_TERO _ehti ottaa kuvia lähestyvästä pilvestä. Kymmenen sekuntia myöhemmin hän kertoo seisseensä gore tex -maihareihinsa muodostuneessa lätäkössä. Ne olivat täyttyneet sateessa. Tuuli oli niin kova, että eteensä ei nähnyt ja ilma oli sakeana lentävää tavaraa.

myrskypilvi
Tero Somppi

– Syöksyvirtauksen mentyä ohi päälavasta puuttuivat kankaat ja muitakin osia, TERO muistelee.

esiintymislavalla revenneitä pressuja
Tero Somppi

"Viimeinen keikka"

Jokainen paikalla olleista muistaa päivän ikuisesti. Poimimme muistoista muutaman.

Myrsky vahvistui hetkessä aivan järkyttäväksi ja mursi olutmainoksen rakenteet, jotka tulivat suoraan päällemme. Siinä kohtaa kävi mielessä, että oliko tässä elämäni viimeinen hetki. TOMMI

Keikka alkoi vauhdikkaasti kun Dickinson juoksi lavalle, liukastui ja kaatui selälleen lyöden takaraivonsa lavaan.

Keikka oli unohtamaton, kun illan hämärtyessä usva nousi aavemaisesti luodolle ja Maiden veti mahtavan keikan usvan ja valojen seasta. MIKKO

Kun tämä kaikki tapahtui aikana ennen älykännyköitä, tiesimme konserttialueella varsin vähän mitä oli tapahtunut. Hienointa oli kun Bruce ennen "These colours don't run" mainitsi että kaikkien vastoinkäymisten jälkeen täällä olemme yhdessä emmekä luovuta! Silloin olimme todellakin Maidenin "Blood Brothers" AKI

Slayerin Raining blood ei aivan toteutunut mutta pirunpilven, joksi osa yleisöstä kuvasi alueen päälle tullutta pilveä, iskiessä pisarat sattuivat. Hevifanit taivastelivat taivaan raivoisaa antia, huutaen vastikään kuollutta Dioa, jonka piti esiintyä festareilla. Monen mielestä Ronnie tuli käymään, myrskyn muodossa.

Tapasin myös tytön, jonka kanssa aloimme jutella.

Siitä alkoi taival, joka jatkui tänä kesänä ihanilla häillä. Rakkaus alkoi rajuilman jälkeen. OSSI

Joku koiranleuka taisi sanoa että tämä oli Ronnie James Dion viimeinen keikka (tietäjät hiffaa). ILPO

Sumu Iron Maidenin keikan jälkeen oli ikimuistoinen. Kävelin Käppärän hautausmaan läpi päässä soiden "Fear of the dark". ANNIINA