Aitoja suihkareita jäljittelevät lennokit kisaavat maailmanmestaruudesta – pikkutarkat yksityiskohdat ratkaisevat

Jos oikean koneen siivessä on sata niittiä, on niitä oltava lennokissa yhtä monta. Pikkutarkan työn ääressä hääräävä kymmenpäinen joukko ahertaa lennokeiden kimpussa kuin päivätyönään, eikä rahaakaan säästellä.

harrastajat
lennokkeja lentokentällä
Jari Pelkonen / Yle

Jämin maailmanmestaruuskilpailujen komeimmat lennokit tulevat itärajan takaa tai Saksan suunnalta. Siellä niihin on varaa panostaa jopa satoja tuhansia euroja. Keski-Euroopassa lennätystäkin saapuu ihailemaan kymmentuhatpäinen joukko.

Suomalaiset harrastajat kalpenevat tässä kilpavarustelussa, mutta pysyvät siitä huolimatta joukossa mukana. Tarkat yksityiskohdat voi valmistaa halvemmistakin materiaaleista. Esimerkiksi tamperelaisen Petri Mäkelän lennokkiin rahaa on uponnut "vain" tuhansia euroja.

– Kalleimmissa lennokeissa mittaritkin toimivat kuin oikeissa koneissa. Homma on tavallaan lähtenyt vähän lapasesta. Mutta mikäs siinä, jos osaa tehdä ja on varaa. Parhaimpaan tulokseenhan kaikki pyrkivät, Mäkelä toteaa.

Esimerkiksi naapuritiimin lennokin ääressä työskentelee Mäkelän mukaan kuin päivätyönään kymmenen henkilöä. Hänen tiimissään tekijöitä on yksi.

Porukan suurin lennokki

Vaikka suuruudesta ei anneta kilpailussa pisteitä, voi Petri Mäkelä kehuskella lennättävänsä Jämillä todennäköisesti porukan suurinta lennokkia. Sen kärkiväli on 270 senttiä ja pituutta sillä on 340 senttiä.

Lennokin esikuvana on Suomen ilmavoimien Hawk. Alkuperäinen harjoitushävittäjä on jo jäänyt eläkkeelle, mutta Mäkelä on onnistunut kopioimaan sen tarkimmatkin yksityiskohdat pienoiskokoon ottamiensa valokuvien avulla.

Isolla koneella voi siinä mielessä kehuskella, että suuremmassa koossa yksityiskohdat näkyvät tarkemmin.

– Pienen lennokin tekeminen olisi helpompaa. Ison parissa alkaa hiki helposti valua. Isoa ei voi tehdä huonoista aineista, mutta tarvikkeiden paino pitää silti huomioida. Valmis lennokki saa painaa korkeintaan 20 kiloa.

Lennokki lentää kuten esikuvansa

Maailmanmestaruuskilpailuissa on kaksi sarjaa. Kevyemmät lennokit painavat alle 13,5 kiloa, painavammat alle 20 kiloa. Paino on yksi harvoista vaatimuksista. Jos kilpailussa mielii kärkikahinoihin, on huomioon otettavaa kuitenkin paljon.

Tuomaristo arvostelee sekä lennättämisen että lennokin ulkonäön. Lennokkia verrataan alkuperäisestä koneesta otettuihin kuviin. Niiden pitää vastata mahdollisimman hyvin toisiaan. Myös alkuperäisen koneen lentoa pitää pystyä jäljittelemään.

– Pyrkimyksenä on lentää kuin alkuperäinen kone. Tietyntyyppiset koneet lentävät tietyllä tavalla ja lennokin pitää tehdä nämä liikkeet samalla tavalla, Petri Mäkelä toteaa.

Pähkähullua hommaa

Lennättämiseen jää helposti koukkuun. Petri Mäkelän mukaan mikään ei voita sitä tunnetta, kun vaivalla työstetty lennokki onnistuu ensimmäisessä lennossaan ja laskeutuu ehjänä. Sama jännitys säilyy kilpailuissakin.

– Siellä voi sattua mitä vain. Lennätyksestä selviäminen antaa sellaisen adrenaliinipiikin, että sen eteen on valmis uhraamaan aikaa. Tämä on yksi niistä ilmailun lajeista, jota voi kutsua pähkähulluksi. Jos siitä kuitenkin nauttii, ei sillä ole väliä. Pääasia, että on hyvä olo.