Koe uusi yle.fi

Al-Qaida piti Johan Gustafssonia vankinaan viisi vuotta ja seitsemän kuukautta – rakensi majoja, opetteli kieliä ja piirsi tähtikarttoja

Ruotsalainen Johan Gustafsson ja hänen matkakumppaninsa siepattiin Malin Timbuktusta marraskuussa 2011.

panttivangit
Gustafsson mikrofoneja edessään, kuvaajia ympärillään.
Johan Gustafsson astui lehdistön eteen Tukholmassa torstaina.Vilhelm Stockstad / EPA

Johan Gustafsson vietti viisi vuotta ja seitsemän kuukautta al-Qaidan vankina Afrikan aavikolla. Silti lehdistön eteen asteli Tukholmassa torstaina rauhallinen ja analyyttinen mies, jonka huumorintaju oli tallella.

– Ihmiset jäävät usein tuijottamaan minua täällä kotona. He sanovat: "Olet tosiaan täällä! Se olet sinä!" He haluavat koskettaa minua, tuntea, että olen täällä. Sitten he sanovat: "Sinähän vaikutat ihan normaalilta."

Gustafsson nauraa. Hän selittää olevansa järjissään, koska hänellä on ollut aikaa työstää karmeita kokemuksiaan.

Unelmareissu muuttui painajaiseksi

Johan Gustafssonilla oli unelma: ajaa Afrikan halki moottoripyörällä. Lokakuussa 2011 hän lähti matkaan.

Matka pysähtyi Maliin.

Gustafsson oli lyöttäytynyt yhteen hollantilaisen Sjaak Rijken ja eteläafrikkalaisen Stephen McGowenin kanssa. Kolmikko ajoi Timbuktuun.

Oli 23. marraskuuta 2011.

Kuulimme kaksi laukausta sieltä, missä Martin oli seissyt.

– En pitänyt Malia erityisen vaarallisena maana. Olin huolissani lähinnä liikenteestä, pikkurikollisuudesta ja sairauksista, Gustafsson muistelee.

Hän oli päiväunilla retkeilymajassa Timbuktussa, kun hän heräsi meteliin ja meni pihalle. Vastassa oli Kalashnikovilla aseistautunut mies.

Mies johdatti Gustafssonin sisäpihalta hotellin eteen pysäköidylle lava-autolle. Sen vieressä seisoi saksalainen Martin, jonka kanssa Gustafsson oli jutellut retkeilymajassa.

– Hän seisoi kädet ylhäällä. Hän ei liikkunut. Häntä lyötiin, jotta hän lähtisi liikkeelle. Kuulin, että hän oli käynyt auton lavalla, mutta hypännyt sieltä pois.

– Hän teki passiivista vastarintaa. Hän ei halunnut lähteä miesten kyytiin, hän ehkä tunsi, ettei selviäisi siitä.

Gustafssonin matkaseuralaiset makasivat jo auton lavalla. Myös Gustafsson nousi sinne.

– Kuulimme kaksi laukausta sieltä, missä Martin oli seissyt. Ymmärsimme, että hänet oli ammuttu.

Neljän tunnin ajomatka aavikolle

Lava-auto lähti liikkeelle kolmikko kyydissään. Matka kesti neljä tuntia ja vei kauas aavikolle, jossa sieppaajilla oli leiri.

Gustafsson, McGowen ja Rijke vietiin puun juurelle, ja heitä kuulusteltiin.

Alkuajat olivat todella rankkoja.

– He kysyivät, mistä maista olemme kotoisin, mitä teemme työksemme, onko meillä sotilaskoulutus, mitä puoluetta äänestämme.

Siepatuista otettiin kuvia, ja heidät pakotettiin nauhoittamaan videot, joilla he saivat rukoilla henkensä puolesta.

– Alkuajat olivat todella rankkoja. Olimme ihan mustelmilla matkasta. Olimme järkyttyneitä. Mutta meidän oli pakko sopeutua elämään aavikolla.

– Oli marraskuu, joten yöt olivat sikakylmiä ja päivät kuumia. Saimme mitä tarvitsimme: vettä, ruokaa ja vilttejä. Muutoin meitä kohdeltiin kylmästi.

Vangeille osoitettiin pieni alue elintilaksi ja puska tarpeiden tekemiseen. He opettelivat selviytymään lämpötilojen vaihtelusta ja elämään pienellä määrällä vettä.

Kääntyi hengenhädässä islamiin

Gustafsson päätti varhain, että tilaisuuden tullen hän yrittäisi paeta. Tilaisuutta ei tullut.

Maaliskuussa alkoi olla todella kuuma, varjoja ei enää ollut, eikä pako aavikolle ilman vettä tai ruokaa olisi ollut mahdollista.

Kuljin sieppaajieni joukossa.

– Viimeisenä epätoivoisena tekonani sanoin heille, että haluan kääntyä islamiin. Ajattelin, että se voisi vaikuttaa tilanteeseeni. Käännyin pelastaakseni henkeni. Tai ainakin ostaakseni aikaa.

Gustafssonin tilanne parani. Hän sai enemmän vapautta. Häntä ei enää kahlehdittu öisin, hän sai liikkua leirissä yksin, syödä ja rukoilla sieppaajiensa kanssa.

– Se oli outo tilanne. Kuljin sieppaajieni joukossa. Emme voineet varsinaisesti keskustella, enkä oikeastaan ymmärtänyt heidän tekojaan.

Hän oppi tuntemaan sieppaajansa, mutta piti heitä yhä vihollisinaan.

Noin 12 henkeä vahti siepattua kolmikkoa kerrallaan.

Vartijat vaihtuivat kahden kuukauden välein, mutta samat vartijat saattoivat tulla myöhemmin takaisin. Suurin osa oli nuoria luku- ja kirjoitustaidottomia poikia aavikolta.

– Pysyttelin pääsääntöisesti omissa oloissani. Oli yksinkertaisesti rasittavaa olla ryhmässä koko ajan. Olen vanhempi ja hyvin erilainen.

Leiripaikkaa vaihdettiin kuukausittain

Sieppaajat kuljettivat panttivankejaan aavikkoleiriltä toiselle. Yhdellä leirillä vietettiin korkeintaan kuukausi, ei koskaan kauemmin. Gustafsson arvioi käyneensä sadoilla leireillä.

– Aina kun tulimme uuteen paikkaan, rakensin pienen majan. Rakensin hyvin monia majoja. Ne olivat kaksi metriä kertaa puoli metriä.

– Rakensin ne niin, että pystyin istumaan. Se oli pieni vankilani päivän aikana. Kun oli kuuma, oli pakko istua varjossa.

Siitä tuli arkea.

Majat suojasivat Gustafssonia myös kuumilta tuulilta ja hiekkamyrskyiltä. Hän oppi tuntemaan aavikon sään ja eläimet.

– Siitä tuli oma elämä. Siitä tuli arkea. Alkuajan tiiviit, traumaattiset kokemukset ja kuolemanrangaistuksen pelko vaihtuivat eräänlaiseksi vankeusrangaistukseksi, jolla ei ollut loppua.

Gustafsson kehitti itselleen tekemistä. Hän yritti urheilla, opetella paikallisia kieliä ja piirtää tähtikarttoja, mitä sieppaajat ihmettelivät.

– Heidän maailmankuvansa oli aika erilainen. Suurin osa luuli, että maailma on litteä.

"Yhtäkkiä ovi avautui ja olin vapaa"

Kesäkuun loppupuolella Gustafsson vapautettiin. Kesäkuun 26. päivä Ruotsin ulkoministeriö vahvisti vapautuksen.

– Yhtäkkiä ovi avautui, ja olin vapaa. Olen uskomattoman helpottunut, en niinkään kuplivan iloinen. Olen väsynyt, mutta helpottunut.

Gustafsson kertoi, että vapaus koitti yllättäen. Hänet haettiin autolla. Automatka kesti tunteja, ja ajoneuvoa vaihdettiin useita kertoja.

Lopulta hän kuuli ruotsalaisia ääniä.

– Johan? Johan Gustafsson?

Äänet kuuluivat ruotsalaisille poliiseille, jotka itkivät. Gustafssonkin itki.

Hän pääsi Ruotsin hallituksen lentokoneella Tukholman Arlandan kentälle, jossa hänen perheensä otti hänet vastaan. Siitä on kuusi viikkoa.

– Odotan innoissani paluuta arkeen. Olin tyytyväinen siihen elämään, jota elin aiemmin. Pidän kiinni näistä kokemuksista, joita olen saanut, kaikesta oppimastani ja jatkan eteenpäin.

"Toivon, ettei lunnaita maksettu"

Gustafsson ei tiedä, onko Ruotsi maksanut hänestä lunnaita.

– Ruotsin linja on, ettei lunnaita makseta. Toivon, että niitä ei maksettu. Luulen, että sieppaajani vapauttivat minut, koska he olivat niin väsyneitä minuun.

Myös Gustafssonin kanssa samaan aikaan siepattu hollantilainen ja eteläafrikkalainen ovat päässeet vapaiksi. Ranskan erikoisjoukot vapauttivat Rijken huhtikuussa 2015, McGowen vapautettiin pian Gustafssonin jälkeen.

Sieppaajat kertoivat tuolloin saaneensa 34 miljoonan kruunun eli noin 3,6 miljoonan euron lunnaat.