Valtava tulva peitti Porin kadut 10 vuotta sitten: "Opetti, ettei ihminen mahda luonnonilmiölle mitään"

Kymmenen vuotta sitten Poriin iski luonnonkatastrofi. Vahingoiltaan yhtä suurta kaupunkitulvaa ei oltu Suomessa nähty. Vaikka tuhoista opittiin, ei vastaavaa tilannetta pystytä estämään.

Kaupunkitulvat
tulviva alikulku
YLE / Rami Koivula

Silloin Pori tulvi rajusti.

Vapaavuorolaisetkin kutsuttiin töihin, kun pelastuslaitos alkoi kerätä joukkojaan 12.8.2007. Ari Uimonen nautiskeli vielä samaan aikaan auringonpaisteesta runsaan 20 kilometrin päässä Harjavallassa. Siellä ei ollut tietoakaan tulvasta, joka oli peittänyt hetkessä Porin kadut alleen.

Sade oli rankka. Katujen lisäksi vedestä täyttyivät kellarit ja osa rakennuksistakin. Vesi puski sisään ovien raoista. Pelastuslaitos ehti kirjata 300 pumppauspyyntöä. Loput soitoista eivät päässeet läpi.

– Tulvaa voidaan luonnehtia luonnonkatastrofiksi. Vahingoiltaan se oli Suomen suurin kaupunkitulva, lukee Porin kaupunkitulvan loppuraportissa.

Seinä tuli vastaan

Sadealue oli kapea ja sen keskipiste oli Porin ytimessä. Vettä satoi pahimmilla paikoilla arvioiden mukaan 125 milliä. Kolmen tunnin aikana alueella tuli vettä enemmän kuin keskimäärin koko elokuun aikana.

– Kun pääsin Valtatie kakkosella Honkaluodon sillan kohdalle, oli kuin seinä olisi vedetty eteen. Vettä tuli niin reippaasti, että normaalia reittiä pitkin ei paloasemalle päässyt, muistelee Ari Uimonen saapumistaan Porin rajalle.

Vain kiireisempiin tehtäviin lähdettiin

Päivä oli Ari Uimosen kannalta monin puolin ikimuistoinen. Tulva oli ensimmäinen tehtävä, jonka johdossa hän oli. Päällystutkinnon opinnot olivat siinä vaiheessa puolivälissä.

Johtokeskuksessa tehtäviä oli jonossa enemmän kuin niitä pystyi hoitamaan. Pelastuslaitos tyytyikin toteamaan, että vain kiireisimpiin lähdettiin.

– Joka paikka oli täynnä vettä. Viemäreihin ja ojiin ei mahtunut enempää. Se teki pumppauksesta hankalaa. Siksi joissakin kohteissa käytiin vain katsomassa. Jos sähkökeskukset eivät olleet vaarassa, jäätiin odottelemaan veden laskemista.

Arvotavaraa tuhoutui kellareissa

Porilainen Altti Papinsaari seurasi voimakasta sadetta kotonaan Hyvelässä, Porin kaupunkikeskustan ulkopuolella, huolissaan mutta pahinta silti aavistamatta. Vuosikymmeniä levyjä keräilleen ja sivutoimisesti tiskijukan hommia tehneen miehen mittava levykokoelma sijaitsi hänen toimistonsa kellarissa Itsenäisyydenkadulla.

– Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja soitti minulle, että nyt kannattaa tulla paikalle, Papinsaari muistelee.

Näkymää työhuoneen kellarissa hän kuvaa absurdiksi. Tietokone kellui vedessä. Tuhannet vinyyli- ja cd-levyt olivat veden alla.

Tunne oli sama kuin unessa, kun huomaa tilanteen olevan niin epäuskottava, että tajuaa olevansa unessa.

tuhansia levyjä tulvan vuoksi menettänyt Altti Papinsaari

– Tunne oli sama kuin unessa, kun huomaa tilanteen olevan niin epäuskottava, että tajuaa olevansa unessa. Oli silti pakko vain ruveta hommiin ja pelastaa se mitä pelastettavissa oli.

Kun levykokoelma käsittää kymmeniä tuhansia levyjä, on mahdotonta arvioida tuhoutuneiden levyjen tarkkaa lukumäärää. Papinsaaren kokoelmasta kaupunkitulva haukkasi karkeasti 10 000 – 15 000 levyä. Vakuutusyhtiöstä ei herunut senttiäkään, mutta ihmisten myötätunto yllätti.

– Olisi pitänyt olla tulvavakuutus eikä sellaista tietenkään ollut tullut ajatelleeksikaan. Sen sijaan hyvin monet porilaiset ottivat osaa ja jopa toivat levyjä minulle.

"Ihminen ei mahda mitään"

Tulva osui sunnuntaipäivään, joten osa tuhoista paljastui vasta arjen koitettua seuraavana aamuna. Porin kaupungin verkostopäällikkö Jouko Halmisen puhelin soi silloin taukoamatta. Ja se soi ja se soi myös tulevina päivinä.

Asiantuntijat pohtivat porukalla, mitä olisi tehtävissä, jotta vastaavaa ei koskaan tapahtuisi. Ojia perattiin, pumppaamoita lisättiin, mutta niidenkin kyky kestää rankkasateita on rajallinen.

Halminen kertoo ymmärtäneensä, että riittävän rankan sateen tullen vahingot ovat väistämättömiä. Onneksi todennäköisyys sateen osumisesta kaupungin keskustaan yhtä rankasti kuin kymmenen vuotta sitten on varsin pieni.

Kaupunkitulvan loppuraportissa todetaan, että vastaava vuorokausisademäärä osuu kohdalle kerran 100 – 300 vuodessa.

– Luonnonilmiöt ovat niin voimakkaita, ettei ihminen mahda niille mitään. Sadan vuoden aikana rakentunutta kaupunkirakennetta ei voi yhtäkkiä muuttaa muuksi.