Koe uusi yle.fi

Kapellimestari, säveltäjä Esa-Pekka Salonen: "Jos ihan rehellisiä ollaan, olen yllättynyt siitä, miten pitkälle olen päässyt"

Johtaminen on Esa-Pekka Saloselle pikajuoksua, säveltäminen on yksinäinen maraton.

Esa-Pekka Salonen
Säveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salonen
Esa-Pekka Salonen on asunut vuosia ulkomailla. – Aina, kun tulen takaisin koti-Suomeen, minulla on fiilis, että täällä on kohtuullisia ihmisiä, jotka ajattelevat ihan järkevästi asioista. Ei ole kohtuutonta, älytöntä menoa niin kuin monissa muissa maissa tällä hetkellä on. Antti Haanpää / Yle

Miten jakaa aikansa kahteen? Kapellimestari Esa-Pekka Salonen on jo pitkään yrittänyt raivata kalenteristaan tilaa säveltäjä Esa-Pekka Saloselle. Tavoitteena on ollut varata puolet vuodesta uuden musiikin kirjoittamiselle. Se ei ole helppoa.

– On aamuja, niin kuin meillä kaikilla, että ihmettelen, mitä hemmettiä minä teen. Aikaa ei ole mihinkään. On vain kauhea paine koko ajan: jos teen tuota, on sellainen tunne, että pitäisi tehdä tätä ja päinvastoin, Salonen tuskailee.

Salonen on Lontoon Philharmonia-orkesterin ylikapellimestari, mutta myös New Yorkin filharmonikkojen nimikkosäveltäjä, Baltic Sea Festivalin taiteellinen johtaja ja Suomen kansallisoopperan taiteellinen partneri, muiden muassa.

Kun Salonen johtaa, hänen ajankäyttönsä on hallinnassa sekunnilleen. Siitä pitävät huolen agentit ja yksityissihteerit. Toisen puolen vuodesta Salonen yrittää pyhittää säveltämiselle. Silloin langat ovat vain omissa käsissä.

– Siitä menee niin kutsuttuun elämään aika paljon aikaa: välillä pitää levätä ja viedä roskat ulos. Kun seison korokkeella vaikka Chicagon sinfoniaorkesterin edessä, kukaan ei oleta, että vien roskat korokkeelta. Kun sävellän, minulla ei ole samanlaista koneistoa, joka suojelisi aikaani.

Säveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salonen
– Teknisesti ottaen johdan vain puolet vuodesta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se toinen puoli jäisi kokonaan säveltämiseen. Toivoisin, että balanssi olisi sellainen, että minulla todella olisi kuusi kuukautta vuodessa aktiiviseen säveltämiseen, Esa-Pekka Salonen sanoo.Antti Haanpää / Yle

Johtaminen on kuin Usain Boltin pikajuoksu

Orkesterin johtamista Salonen kuvailee pikajuoksuksi, sprintterihommiksi Usain Boltin tyyliin.

– Johtaminen on korkea-energistä ja erittäin sosiaalista. Siellä on sata ihmistä, joiden tietoisuus ja tahto pitää saada fokusoitua yhteen pisteeseen. Pitää olla läsnä koko ajan, muuten se ei toimi.

Säveltäminen puolestaan on kuin maastojuoksua tai maratonia. Yksinäistä, hidasta ja vailla adrenaliinia. Vaihto ammattien välillä vaatii totuttelemista.

– Kun sävellän, puhun itsekseni paljon. Kaipaan sitä orkesterin johtamiseen liittyvää kieltämättä mukavaa seikkaa, että kun tulet töihin, ihmiset taputtavat. Jokaisella säveltäjällä pitäisi olla työhuoneen nurkassa robotti, joka taputtaa työpäivän aluksi, Salonen nauraa.

Säveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salonen
– Säveltämistä on vaikea kuvailla, koska se on niin yksityistä. Musiikki ei välttämättä käänny kielelle, se on kielen ulkopuolella, Esa-Pekka Salonen sanoo.Antti Haanpää / Yle

Kun sello loppuu kesken

Salosen uusin sävellys, sellokonsertto, kantaesitettiin maaliskuussa Chicagossa. Teos sai yhdysvaltalaiskriitikot haltioihinsa. Sitä kuvailtiin ylättäväksi, raikkaaksi ja vaikuttavaksi. Salonen oli kirjoittanut konserton maailmankuululle sellistille Yo-Yo Malle ja johti itse Chicagon sinfoniaorkesteria.

Nyt sama teos kuullaan Helsingin Juhlaviikoilla, ensimmäistä kertaa Suomessa. Sellistinä on nuori saksalais-ranskalainen Nicolas Altstaedt. Hän ylistää Salosen konserttoa.

– Se on ensimmäinen suuri 2000-luvun mestariteos. Teos on kiitollista soitettavaa. Se on itse asiassa hauska kappale, täydellisesti kirjoitettu. Säveltäjä tietää tarkalleen, kuinka käyttää sellon ominaisuuksia hyväksi, Altstaedt sanoo.

Salosen teoksella on kosmiset mittasuhteet. Se zoomaa universumin ulkolaidalta tähtisumun läpi, ensin yksittäiselle planeetalle ja sitten vielä lähemmäs ihmiseen, jolla on valtava halu kommunikoida, säveltäjä luonnehtii.

– Sen sijaan että johdattelisin kuulijaa kädestä, että menet tästä tähän, luon tilan, maiseman, jossa voi käyskennellä, katsoa tuonne tai tänne, Salonen kuvailee.

Teoksen ensimmäisessä osassa sello laulaa yli kymmenen minuuttia, toisessa se käy dialogia alttohuilun ja oman äänitetyn kaikunsa kanssa. Kolmannessa osassa mukaan tulee vuoropuhelu lyömäsoitinten kanssa.

– Viimeiseksi tullaan tilaan, jossa sello loppuu kesken. Ollaan niin korkealla, että jos se menisi yhtään korkeammalle, jousi ei enää mahtuisi tallan ja sormen väliin. Kappale loppuu siihen, kun sen pidemmälle ei voi mennä, Salonen kuvailee.

Sellisti Nicolas Altstaedt
– Musiikki on elävää taidetta. Vaikka soittaisit kappaleen kymmenettä kertaa, et pysty toistamaan sitä. Siitä tulee aina väistämättä erilaista, koska nuotit eivät ole musiikkia, sanoo sellisti Nicolas Altstaedt.Antti Haanpää / Yle

Kapellimestari on johtanut myös katsomosta

Salonen johti sellokonserttonsa kantaesityksen itse. Niin hän tapaa yleensä tehdä. Mutta miltä se tuntuu, kun oman sävellyksensä antaa jonkun toisen käsiin?

– Jos hyvä kapellimestari johtaa duuniani, olen onnellinen, kiitollinen ja helpottunut. Istun yleisössä ja voin ottaa vaikka lasillisen viiniä ennen konserttia. Mutta jos kapellimestari on huono, huonosti valmistautunut tai joku, joka ei ota teosta tosissaan tai ei kykene siihen, tilanteesta tulee hankala. Silloin ammattiminäni toinen puoli on hyvin tietoinen siitä, että tekisin itse kaiken paremmin ja orkesterikin tietää sen.

Salosen pitkälle uralle on mahtunut etupäässä hyviä kollegoita, mutta myös yksi erikoinen tapaus vuosia sitten.

– Jouduin johtamaan yleisöstä yhden pätkän. Se oli todella nolo tilanne. Kapellimestari ei kerta kaikkiaan saanut teosta menemään. Johdin kohdan yleisöstä ja yhtäkkiä se loksahti paikoilleen. Kaikki olivat tyytyväisiä. Kapellimestari oli onnellinen. Orkesteri oli hyvin huvittunut. En ole ylpeä itsestäni. Olin aika nuori silloin, Salonen muistelee hymyillen.

Säveltäjä-kapellimestari Esa-Pekka Salonen
– Erilaisissa onnellisuuskyselyissä suomalaiset sijoittuvat aina kärkipäähän, mikä on suomalaisille kova yllätys. Me ajattellemme, että olemme murjottajia ja valittajia, hankalia tapauksia. Ei se sitten näköjään olekaan niin, Esa-Pekka Salonen pohtii.Antti Haanpää / Yle

Pienen pojan toive tuli todeksi

Seuraavaksi Salonen säveltää noin vartin mittaisen orkesteriteoksen Gustavo Dudamelille ja Los Angelesin filharmonikoille. Se esitetään huhtikuussa.

– Sen jälkeen kirjoitan ehkä kamarimusiikkia sorbettina isojen teosten välissä. Sitten on vuorossa iso multimediakappale, jossa on paljon teknologiaa ja tarina.

Salonen kertoo olevansa kiitollinen, että hän kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, joka saa tehdä sitä, mitä on aina halunnut. Pienestä pojasta lähtien hän tähtäsi klassiseksi muusikoksi.

– Se oli minun juttuni ja minulla on ollut pitkä ura. Jos ihan rehellisiä ollaan, olen yllättynyt siitä, miten pitkälle olen päässyt. Tässä on ollut tuuria ja tehty kovasti työtä. Monet ihmiset ovat tukeneet minua matkan varrella. Katson olevani etuoikeutettu ja onnekas.

Salosen laajan tuotannon tunnetuimpia sävellyksiä ovat muun muassa LA Variations (1996), Insomnia (2002), Wing on Wing (2004), viulukonsertto (2009) ja Nyx (2011).

Esa-Pekka Salosen sellokonsertto esitetään 11.8. Suomen kansallisoopperassa. Konsertti on osa Helsingin Juhlaviikkoja. Solistina on sellisti Nicolas Altstaedt.