Asuntomessut on kodille 130 000 vieraan jättituparit – "Ei enää toista kertaa"

Asuntomessurakennuttajat Heidi Kelho ja Timo Welsby ovat helpottuneita. Takana on vuosi rakentamispyöritystä, sitten kuukausi messurumbaa. Omasta talosta tulee koti, kun neljä lasta ja koira valtaavat tilan.

Kotimaa
Timo Welsby ja Heidi Kelho
Susanna Pekkarinen / Yle

Heidi Kelho ja Timo Welsby astuvat kotinsa ovesta sisään ensi kertaa yli kuukauteen niin, että messuvieraita ei ole tulossa taloon. Olo on helpottunut, vaikka edessä on vielä pieniä korjaustöitä ja siivousta. Pariskunta kuvailee asuntomessuaikaa kuukauden kestäviksi tupareiksi, joissa vieraita on yli 130 000.

– Ei varmaan näin isoja tupareita tule kovinkaan useasti järjestettyä. Onhan se hieno hetki kun saa oman hammasharjan vietyä vessaan, että tuossa on sen paikka, nauraa Timo Welsby.

– Silloin kuin messut alkoivat, tuntui että tämä päivä ei tule koskaan, mutta nyt tässä vaan ollaan ja on ihan uskomattoman hyvä fiilis. Eilen sai alkaa purkuhommat ja sai katsoa, mitä talolle on tapahtunut, ja näyttää hyvältä, sanoo Heidi Kelho.

Kelho repi jo sunnuntaina irti suojamattoja, joita oli asetettu lattioiden suojaksi.

– Tytär sanoi, että olisipa kuvannut ilmeeni silloin, kertoo Kelho. Pariskunta oli jännittänyt, tuleeko parkettiin tai muualle naarmuja tai kolhuja, mutta huolellinen suojaus varjeli herkimmätkin pinnat.

– Näyttää, että selviämme maalauksella ja pienellä fiksauksella, sanoo Welsby.

Heidi Kelho ja Timo Welsby
Susanna Pekkarinen / Yle

Kodin näköinen koti

Heidi Kelho ja Timo Welsby halusivat messukodistaan oikean kodin. Siksi taloon tuotiin omat kalusteet, joita valittiin sisustussuunnittelijan avulla. Monessa messutalossa kalusteet ovat lainassa.

– Siksi huoli oli suuri, miten kalusteet kestävät. Pölyä on paljon, ja olen aika pedantti, joten edessä on kunnon puunaus, kertoo Kelho ja tarttuu tottuneesti siivousrättiin.

Tunnelman kannalta omien kalusteiden tuominen messutaloon osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Juttelu messuvieraiden kanssa vahvisti, että sisustus miellytti muitakin kuin pariskuntaa itseään. Kelho yllättyi, miten moni vieras nykäisi emäntää tai isäntää hihasta.

– Tosi kiva oli jutella. Siinä pääsi itsekin purkamaan sitä projektia. Hyvin positiivisia kommentteja tuli myös somessa, että meidän koti oli oikea koti eikä mikään messukoti, toteaa Kelho.

Kuvausta varten sohvalle istuva pariskunta vitsailee sisustustyynyjen määrästä ja väreistä. Pehmeä huumori vakavoituu asteen verran, kun tulee puhetta siitä, millainen koettelemus messurakentaminen on parisuhteelle ja perheelle ollut.

– Tässä me istumme kuitenkin vierekkäin edelleen, he summaavat yhteen ääneen.

Heidi Kelho siivoaa keittiössä
Susanna Pekkarinen / Yle

Ei toista kertaa messuperheeksi

Aikataulu on messurakentajan ystävä ja piiskuri. Messualueen talojen pihojenkin tulee olla valmiit ajallaan, mikä lisää rakennuttajien paineita.

Toisaalta tarkka aikataulutus ei jätä varaa asioiden siirtämiselle, joten talo on messujen koittaessa listoja myöten valmis, eikä pihasta saa löytyä rakentamisajasta jälkiä.

– Kyllä silloin mietin, kun tuunasin pihaa vielä kahdelta yöllä, ja messuilla piti olla takaisin aamulla kello seitsemän, että onko tässä mitään järkeä. Aika kultaa muistot, mutta se aikataulupaine on kova, pohtii Kelho.

– Ei messurakentamista enää toista kertaa, mutta toisaalta, vihreää valoa voi näyttää sille, että vielä joskus voi rakennuttaa talon, toteaa Welsby.

Messut on asuinalueen perheitä yhdistävä kokemus

Lähiviikkojen ajan messualueella liikennöivät muuttoautot. Odotettavissa on, että asuinalueella kiertää myös niitä, jotka eivät messuaikaan taloja käyneet katsomassa.

Hiljaisuuteen messualue ei vaivu viimeisten uteliaidenkaan kaikottua, sillä talot täyttyvät lapsiperheistä. Perheen neljä lasta sekä Hupi-koira odottavat arjen koittamista.

– Lapsillekin tämä on varmasti ollut raskasta, ja on hyvä, että arki nyt rauhoittuu. Muutamiin ihmisiin on täällä tutustuttu, ja naapurit on tosi kivoja, lapsiperheitä on paljon, kertoo Heidi Kelho.

Kelho ja Welsby uskovat, että Kirkonvarkauden asuntomessualueesta tulee viihtyisä asuinalue, jossa asukkaat puhaltavat yhteen hiileen.

– Olen luottavainen, että yhteistä jaettavaa on. Ihme, jos ei yhteisöllisyyden tunnetta synny, kun on yhteinen kokemus rakentamisesta. Ehkä puhuminen on myös terapeuttista, sanoo Welsby.

– Yhteinen projekti luo me-henkeä, me kaikki olemme samat kipuilut kokeneet, lisää Kelho.

Suunnitelmissa on järjestää syksyllä yhteiset iltamat naapurustossa.

Kattaus asuntomessutalosta
Susanna Pekkarinen / Yle