"Olen usein nähnyt painajaisia kääntämistäni asioista" – Tulkki kääntää asiakkaansa kielen ja tunteet terapeutille

Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei ole perehdytty riittävästi mahdollisiin kulttuurisiin erityistarpeisiin mielenterveyspalveluissa.

mielenterveys
Pietarsaaren kotouttamisyksikön odotustila.
Mielenterveyspalveluissa on hyvä ottaa huomioon eri kulttuurien erityistarpeet.Juha Kemppainen / Yle

Suomessa on tiettävästi vain yksi arabiaksi palveleva psykologi, ja hän sai lisenssinsä Valviralta tänä vuonna. Mielenterveysammattilaisia ei ole saatavilla somaliksi, farsiksi, dariksi tai monella muullakaan kielellä (siirryt toiseen palveluun) (Psykologiliitto). Tämä tarkoittaa sitä, että mielen järkkyessä esimerkiksi iso osa pakolaisista ja turvapaikanhakijoista lähtee terapeutin vastaanotolle tulkin kanssa.

Jabbar Aref on ollut arabian ja soranin kurdimurteen kielen tulkki 26 vuoden ajan. Noihin vuosiin on mahtunut monta tapausta, jossa Aref on tulkannut asiakasta psykologin tai terapeutin vastaanotolla. Ammattilaisen juttusille hakeutuminen ei kuitenkaan ole kulttuurisesti yksinkertaista (siirryt toiseen palveluun). Arefin mukaan joillakin voi olla aluksi vaikeuksia keskustella psyyken asioista auttajalle.

– Psykologin hoito ei ole esimerkiksi meille irakilaisille tai kurdeille tuttu asia. Sellaista hoitoa on kotimaassa vähän, ja tulkkina huomaan, että asiakkaat eivät avaudu alkuvaiheessa. Muutaman istunnon jälkeen, kun asiakas luottaa psykologiin, hän alkaa puhumaan, Aref kertoo.

Kulttuurisesti on paha asia, jos leimautuu: "tuon perheen poika on hullu".

Jabbar Aref

Useimmiten tulkki saapuu terapia-avuksi paikan päälle, mutta joskus tulkki auttaa myös puhelimen välityksellä.

Tietyt termit voivat olla kokeneellekin tulkille vaikeita kääntää, ja kääntäessään tulkki joutuu joskus selvittämään asiakkaan ja ammattilaisen välillä käytettävien sanojen merkityksiä. Aref kokee, että mielen asioita kääntävän tulkin täytyy hallita sekä oma äidinkieli että suomen kieli hyvin. Muuten voi käydä niin, että tietyt merkitykset eivät välity oikealla tavalla sanasta sanaan kääntäessä.

– Jos esimerkiksi asiakas on pelästynyt, se ilmaistaan kurdiksi: "henkeni lähti". Jos tulkki ei hallitse molempia kieliä, hän kääntää ilmauksen sanasta sanaan, ja siitä ei tule mitään, Aref sanoo.

Ihmiset kävelevät kaupungin vilinässä ja tungoksessa.
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kokemukset voivat olla hyvinkin rankkoja.Henrietta Hassinen / Yle

Aref kertoo, että tulkit myös neuvottelevat keskenään sanojen merkityksien kääntämisestä ja keksivät ratkaisuja käännöspulmiin. Ongelma on siinä, että esimerkiksi kaikkia psyykkisiin ongelmiin liittyviä suomen kielestä löytyviä sanoja ei yksinkertaisesti ole olemassa kurdiksi. Sellainen on esimerkiksi "posttraumaattinen stressihäiriö". Silloin Aref soveltaa vastaavan sanan kurdin kielelle, jotta potilas tietää, mistä puhutaan.

Joskus Aref joutuu olemaan myös kulttuurisena tulkkina (siirryt toiseen palveluun) (Talentia), jos potilaan oma kulttuuri ja suomalainen kulttuuri tai virkamiestavat eivät kohtaa toisiaan.

– Kerran olin psykiatrin vastaanotolla tulkkina. Psykiatri oli erittäin pitkä mies ja kun hän istui, hän asetti jalkansa toisen päälle niin, että jalka oli potilaan suun lähellä. Kulttuurissamme se on erittäin loukkaavaa. Miesten istuessa keskenään jalkoja ei laiteta ristiin, ja jalkapohjaa ei näytetä toisen suuntaan, Aref kertoo.

Potilas oli lähellä poistua vastaanotolta, kunnes Aref selitti psykiatrille, miksi potilas oli kimpaantunut. Asia selvisi ja tilanne purkaantui.

Kidutuskertomukset pitivät hereillä

Koska Jabbar Aref tulkkaa pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, hän joutuu kääntämään myös hyvin raskaita asioita suomeksi. Arefin aloittaessa työtään parikymmentä vuotta sitten hän saattoi itkeä tulkatessaan psykologin vastaanotolla.

– Olen usein nähnyt painajaisia kääntämistäni asioista. Olen kokenut, että olen itse vankilassa. En pystynyt jättämään tulkattavia asioita vastaanottohuoneeseen. Olen kärsinyt ja itkenyt potilaan kanssa, Aref sanoo.

Joskus rankat tulkkaukset liittyen vankeuteen ja kidutukseen johtivat siihen, että Aref joutui pyytämään taukoa kääntämisessä.

– Me tulkit olemme myös ihmisiä. Minäkin olen tullut Lähi-idästä, Irakista tänne, ja tilanteet olivat vaikeita minulle.

Aref koki lopulta saaneensa paljon apua tulkkien työohjauksesta, ja nyt takana on jo pitkä työkokemus.

Vettä pitkällä valotusajalla.
Joissakin kulttuureissa mielenterveysongelmat ovat vaikea tabu.Ville-Riiko Fofonoff / Yle

Aref kertoo, että Lähi-idän kulttuureissa mielenterveysongelmista kärsivä voi leimautua hulluksi. Sukulaiset voivat esimerkiksi pyrkiä peittämään toisen sukulaisen mielenterveysongelmia leiman pelossa, ja psykologian alan ammattilaisia on vähän.

– Sosiaaliset yhteydet ja verkostot ovat niin tiiviitä, että yleensä perheet yrittävät ratkaista ongelmat keskenään. Jos perheen lapsella on psyykkisiä ongelmia, sedät, enot, serkut, tädit, isät ja veljet yrittävät puhua tämän kanssa. Kulttuurisesti on paha asia, jos leimautuu: "tuon perheen poika on hullu". Me kaikki olemme ihmisiä ja kohtaamme kriisejä elämässä. Jotkut kestävät, toiset eivät, toteaa Aref.

Olen usein nähnyt painajaisia siitä, mitä olen kääntänyt.

Jabbar Aref

Aref muistuttaa, että mielenterveysasioita tulkkaavan pitää lukea oman maansa kirjallisuutta ja seurata sen lehdistöä jatkuvasti. Suomen hallitseminen ei riitä, jos ei hallitse erinomaisesti myös tulkattavaa kieltä.

– On nuoria tulkkeja, jotka ovat tulleet Suomeen pienenä tai syntyneet Suomessa. He hallitsevat suomen erittäin hyvin, mutta eivät hallitse omaa äidinkieltään eivätkä osaa kaikkia termejä, Aref sanoo.

Silloin hänen mielestään tulkki ei voi auttaa täysipainoisesti psykologin vastaanotollakaan.

Ammattihenkilön pitäisi perehtyä autettavan kulttuuriin

– Hyvä kysymys, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) psykiatrian erikoislääkäri Jukka Kärkkäinen kysymykseen siitä, miten hyvin mielenterveyspalveluita on saatavissa muille kuin suomenkielisille.

Kärkkäinen kertoo, että palvelut eivät ole itsestäänselvyys edes toisella kotimaisella kielellä eli ruotsiksi, saati muilla kielillä. Kärkkäisen mukaan palveluiden saavuttamattomuus on ongelma, ja on tiedossa, että kantaväestö saa palveluita paremmin kuin muualta tulleet.

– Samalla on sanottava, että maahanmuuttajien ryhmä ei ole yhtenevä. Huonoimmassa asemassa ovat pakolaisena tai turvapaikanhakijana tulleet, ja heillä mielenterveyssairastavuuden riskikin on korkeampi johtuen lähtökohdista, sanoo Kärkkäinen.

Arabian kielisiä sanakylttejä pöydällä.
Ammattiauttajan on syytä perehtyä autettavan kulttuuriin voidakseen ymmärtää tätä paremmin.Anu Rummukainen / Yle

Kärkkäisen mukaan mielenterveyspalveluissa korostuu oman äidinkielen tarve ja hyödyllisyys. Lähtökohtana tulisi olla, että etenkin pidemmän psykoterapian piiriin hakeutuvien pitäisi päästä kommunikoimaan äidinkielellään. Perustutkimuksessa, jossa psykiatrian ammattilainen tapaa potilaita vain muutaman kerran, voivat apukielet Kärkkäisen mukaan riittää.

– Jos mennään psykiatriassa syvällisempään hoitoon ja keskusteluterapiaan, äidinkielen vaade kasvaa.

Tulkin mukana oleminen on Kärkkäisen mielestä ehdottomasti parempi kuin avun poisjääminen, mutta silti kolmannen osapuolen läsnäolo hankaloittaa terapiasuhdetta. Lisäksi Kärkkäinen uskoo, että mielen ammattilaisten valmiudessa kohdata eri kulttuuritaustoista olevia ihmisiä on varmasti parantamisen varaa.

– Olen sitä mieltä, että jos mielenterveyspotilas tulee eri kulttuuritaustasta, ammattihenkilön on tärkeää perehtyä kyseiseen kulttuuriin, jotta ymmärtäisi potilastaan paremmin, toteaa Kärkkäinen.

Suomussalmella ei jonoa palveluihin

Ylä-Kainuun aikuismielenterveyspalveluiden tiimivastaava, psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykoterapeutti Tuovi Kemppainen kertoo, että esimerkiksi Suomussalmen aikuismielenterveyspalvelut osallistuvat kuntaan saapuvien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden terveydentilan alkukartoitukseen.

Kuten turvapaikanhakijoiden ja kantaväestön kohdalla, myös pakolaisilla on oikeus mielenterveyspalveluihin. Kemppaisen mukaan pitkästä psykoterapiasta pakolaisten kanssa tulkin välityksellä ei hänellä ole vielä kokemusta, mutta periaatteessa asiakas voi saada hoitoa niin pitkään kuin on tarpeellista.

Jos mennään psykiatriassa syvällisempään hoitoon ja keskusteluterapiaan, äidinkielen vaade kasvaa.

Jukka Kärkkäinen

Tulkkia käytetään Suomussalmella kyseisissä palveluissa useimmiten puhelimen välityksellä – valitettavasti, toteaa Kemppainen. Ylä-Kainuussa on kuitenkin siten onnekas tilanne, että mielenterveyspalveluihin ei ole pitkää jonoa, joten asiakkaiden tarpeita voidaan palvella heti.

Kemppainen on itse hoitanut asiakkaita tulkin välityksellä ja kokee kommunikoinnin hankalammaksi kuin suoraan keskustellessa.

– Mielenterveysasiat ovat kuitenkin moniulotteisia. Ilmeet, eleet ja kehonkieli kertovat, mitä asiakas kokee ja tuntee. Kun asia tulee viiveellä, siihen pitää harjaantua. Se ei ole minusta ihan samanlaista kuin ilman tulkkia, Kemppainen kuvailee.

Kemppainen itse perehtyy etukäteen asiakkaan maan kulttuuriin ja tapoihin kirjallisuuden ja netin kautta, jotta hän tietää, miten tilannetta voi lähestyä paremmin.

Turvapaikanhakijat eivät kiilaa jonoissa

Migrin tulosalueen johtaja Olli Snellman toteaa, etteivät turvapaikanhakijoiden tai pakolaisten mielenterveysteemat ole juurikaan edustettuina terveysalan koulutusohjelmissa.

– Nähdäkseni tätä kohderyhmää ei juuri ole käsitelty lääkäri-, psykologi- ja psykoterapiakoulutuksissa, Snellman kertoo.

Eri toimijat ovat yrittäneet ottaa asiaa haltuun erilaisin ratkaisuin. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sisällä toimii Snellmanin mukaan konsultaatiopalveluita tarjoava kulttuuripsykiatrian poliklinikka (siirryt toiseen palveluun). Snellman pohtiikin, tarvitaanko aiheeseen liittyen valtakunnallisia tai alueellisia erityispalveluita tai paikkoja.

Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on käynnistänyt PALOMA-nimisen hankkeen (siirryt toiseen palveluun), jotta pakolaisten ja vastaavista lähtökohdista tulleiden mielenterveystyöhön löydettäisiin valtakunnallisia toimintamalleja.

Kolmannen sektorin voimin taas esimerkiksi pääkaupunkiseudulla (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin diakonissalaitos) ja Oulussa toimii Kidutettujen kuntoutuskeskuksia, jotka tarjoavat apua kidutuksen uhreille. Lisäksi Suomen Mielenterveysseura auttaa turvapaikanhakijoita ja pakolaisia (siirryt toiseen palveluun) (Mielenterveysseura).

Hoitojonoja on, ja moniin palveluihin on vaikea päästä.

Olli Snellman

Käytännössä turvapaikanhakijoista puhuttaessa terveyspalveluita järjestetään kolmelta eri taholta: vastaanottokeskuksien, yksityisten palveluntuottajien ja julkisen palvelujärjestelmän kautta ja yhteistoiminnassa. Kaikissa vastaanottokeskuksissa työskentelee terveyden- ja sairaanhoitajia, keskusten koosta riippuen.

Tarvittaessa asiakkaita ohjataan lääkärille, joka voi tehdä lähetteen erikoissairaanhoitoon. Esimerkiksi mielenterveysasioissa on Snellmanin mukaan tyypillistä, että vastaanottokeskuksessa tehdään mitä pystytään: jos se ei riitä, varataan aika yksityiselle lääkärille matalalla kynnyksellä tai asiakas lähtee iltaisin ja viikonloppuisin päivystykseen kuten kantaväestökin.

– Erikoissairaanhoitoon näyttäisi menevän enemmän lähetteitä, kun on sellaisia henkilöitä, joilla sen hoidontarpeen kriteerit täyttyvät. Mahdolliset jonot, joihin asiakas voi päätyä, ovat samanlaisia kuin suomalaisilla. Turvapaikanhakijat eivät niissä kiilaa millään tavalla vain olemalla turvapaikanhakijoita. Mahdollisen erikoissairaanhoidon kustantaa vastaanottokeskus, Snellman sanoo.

Turvapaikanhakija käyttää kännykkää käytävällä
Mielenterveyspalveluita voi joutua jonottamaan riippumatta siitä, kuuluuko henkilö kantaväestöön tai muuhun väestöryhmään. Kuvituskuva.Kay Nietfeld / EPA

Vastaanottokeskuksissa tarjotaan perustason kriisikeskusteluapua, mutta erityistä mielenterveyden hoitoa sieltä ei siis saa. Järjestelmässä on myös erityisempää ja kattavampaa tukea tarjoava yksikkö.

Psykoterapian tarjonta ja saatavuus vaihtelee Olli Snellmanin mukaan alueesta riippuen Suomessa, kuuluipa mihin väestönosaan tahansa. Vastaanottolaki määrittää, että aikuisilla turvapaikanhakijoilla on oikeus kiireelliseen ja välttämättömään hoitoon (siirryt toiseen palveluun) (THL). Aikuisella turvapaikanhakijalla on kuitenkin oikeus saada myös muita terveydenhuollon ammattihenkilön välttämättömiksi arvioimia terveyspalveluja.

Snellman muistuttaa, että potilaan kulttuuria ja siihen liittyviä eroja voisi olla hedelmällisempää hahmottaa nimenomaan yksilön kautta – siinä, miten kulttuuri ilmenee sekä on läsnä yksilön ajatuksissa ja kokemuksissa.

– Onhan siinä aika paljon eroa esimerkiksi suomalaistenkin sisällä, jos on syntyperäinen helsinkiläinen tai syntyperäinen lappilainen. Ajatusmaailma ja tavat jäsentää asioita voivat poiketa toisistaan huomattavastikin. Mutta heitäkin olisi hyvä lähestyä yksilöllisesti.

Jos mielenterveyspotilas tulee eri kulttuuritaustasta, ammattihenkilön on tärkeää perehtyä kyseiseen kulttuuriin.

Jukka Kärkkäinen

Käytännössä tiettyjä palveluita voi olla vaikea saada, olipa asiakas turvapaikanhakija tai kantaväestöön kuuluva.

– Välillä ehkä tulee se käsitys, että kaikki suomalaiset marssivat erikoissairaanhoitoon tai psykoterapiapalveluihin tuosta vain sormia napsauttamalla ja saavat kaikki itse haluamansa palvelut. Tuskin asia niin on. Hoitojonoja on, ja moniin palveluihin on vaikea päästä, Snellman sanoo.

Snellman ei pidä tulkin läsnäoloa ongelmallisena esimerkiksi psykoterapian onnistumisen kannalta. Snellmanilla on itsellään kokemusta tulkin kanssa työskentelystä terapeuttisessa keskusteluavussa, ja kokee, että tulkin läsnäoloon tottuu.

– Näkemykseni mukaan psykoterapeuttinen keskustelu on yhtä lailla mahdollista myös tulkin välityksellä.

Snellmanin mukaan myöskään tutkimuksissa ei ole todettu, että tulkin läsnäolo välttämättä haittaisi terapian tuloksellisuutta. Tosin tulkin saatavuuksissa voi olla vaikeuksia, ja Snellman itse pitää parempana tilannetta, jossa tulkki on läsnä eikä esimerkiksi puhelimen päässä.

Nähdäkseni tätä kohderyhmää ei juuri ole käsitelty lääkäri-, psykologi- ja psykoterapiakoulutuksissa.

Olli Snellman

Vuosien kestoa vaativia psykoterapiamalleja ei turvapaikanhakijoiden keskuudessa kansainvälisesti kuitenkaan Snellmanin tietojen mukaan juuri käytetä, vaan useimmiten turvapaikanhakijoita varten tarjotut terapiat ovat lyhytkestoisia. Snellman toteaa, että aiheesta on tosin erilaisia mielipiteitä, ja esimerkiksi vakavista ongelmista kärsivät kidutuksen uhrit voivat tarvita vuosienkin apua.

Snellmanin mukaan turvapaikanhakijoiden joukossa on myös todennäköisesti joitakin henkilöitä, jotka pyrkivät vaikuttamaan turvapaikanhakuprosessiinsa liioittelemalla tai keksimällä mielenterveyteen liittyviä oireita sekä myös sellaisia, jotka valitettavasti jäävät ilman tarvitsemaansa ja haluamaansa apua.

– Yritän vain sanoa, että ilmiö on hyvin monipuolinen. On ihmisiä, jotka saavat tarvitsemansa ja haluamansa avun. On ihmisiä, jotka tarvitsisivat ja haluaisivat apua ja jotka eivät sitä syystä tai toisesta saa. On sellaisia, jotka voisivat tarvita apua, mutta joilla on omia tapoja selvitä asian kanssa ihan hyvin eivätkä ole kiinnostuneet tarjotusta avusta. Ja on sellaisiakin, joilla ei todellisuudessa ole mitään erityisempää, mutta haluavat liioitella eri tavoin mahdollisen lausunnon toivossa.

Korjaus 28.8.2017 klo 12:48: Juttuun lisätty, että Suomessa on tiettävästi yksi arabiaksi palveleva psykologi, toisin kuin jutussa aiemmin kerrottiin.

Lue lisää:

Oikeuspsykiatri: Turun puukotuksista pääepäillyn mielentila selvitettävä

Turvapaikanhakijoilta tullut kymmeniä valituksia huonosta kohtelusta – Migri: "Ongelmia on havaittu"