Matias Möttölän kolumni: Tavallinen suomalainen säästäjä elää karmeaa aikaa

Suomalaiset säästävät edelleen rahaa pankkitileille. Ne eivät kuitenkaan tuota säästäjälle mitään. Pienikin inflaatio syö säästöjen arvoa, kirjoittaa Matias Möttölä.

talous
Matias Möttölä
Matias MöttöläTiina Jutila / Yle

Globaali finanssikriisi alkoi suurin piirtein kymmenen vuotta sitten ja kärjistyi Lehman Brothersin konkurssiin syksyllä 2008.

Elämme edelleen kuin poikkeustilassa. Vai mitä sanotte tästä rivistä:

Nolla pilkku nolla. Nolla pilkku nolla. Nolla pilkku yksi.

Kyse on suurimpien pankkien käyttelytilien koroista. Valtaosa osa suomalaisista ei saa minkäänlaista korkoa rahoilleen.

Finanssijärjestelmä on edelleen kuin sairaalahoidossa, vaikka teho-osasto onkin jäänyt taakse. Euroopan keskuspankki työntää rahaa markkinoille niin halvalla kuin kehtaa. Rahaa yritetään työntää kulutukseen ja investointeihin, vaikka väkisin. Emme halua halvaantunutta taloutta Japanin tapaan.

Keskuspankkiirien tarkoitusperät ovat hyväksyttäviä. Kaikki on tehtävä, jotta raha kiertää. Mutta tavallinen suomalainen säästäjä elää karmeaa aikaa.

Pankkitili on edelleen suomalaisten rahojen suosituin varastointipaikka. Suomalaisilla on tileillä noin 85 miljardia euroa, paljon enemmän kuin esimerkiksi osakkeissa tai rahastoissa. Pankkiin säästäminen on perinne. Joskus muinoin siinä olikin gloriaa. Tiliä avatessa juotiin mehut tai kahvit, lapsille näytettiin pankkiholvia. Isovanhemmille kiikutettiin tilinumero, johon tallettaa rahaa jälkikasvulle.

Säästöille saa tuottoa vain, jos ne altistaa riskille

Enää tilisäästämisellä ei oikein kukaan osaa ylpeillä. Pankkitallettaja saa kuulla olevansa hölmö – eikä aivan perusteetta. Sillä miksi pitää rahaa tilillä, jos se ei tuota mitään? Säästöt menettävät arvoaan pienestäkin inflaatiosta.

On siis opittava uusia tapoja. Säästöille saa tuottoa vain, jos ne altistaa riskille eli arvonmuutoksille.

Se on itse asiassa myös Euroopan keskuspankin piilotettu tavoite. Rahaa halutaan ohjata riskinottajille, siis yrityksille. Sillä tavalla Euroopan talouteen ehkä syntyisi kasvua ja dynamiikkaa.

Riskinotto on kuitenkin monelle aivan uusi maailma. Entisessä pankkitilien maailmassa säästöpotti kasvoi, kun rahan vain antoi olla. Osakkeiden ja sijoitusrahastojen maailmassa voi yhdessä yössä, jopa tunneissa, sahautua useampi prosentti säästöjen arvosta.

Sitä pitää opetella sietämään ja luottaa siihen, että riskisijoitus kasvattaa arvoaan, kun vain malttaa odottaa. Matkalla voi kuitenkin tulla isoja ja kivuliaita mutkia. Niistä ei saisi hetkahtaa.

Onhan Suomessa toki riskiä otettu. 1990-luvulla tulivat Nokia ja it-yhtiöt. Puhelinyhtiöitä yksityistettiin. Osakkeista ryhdyttiin puhumaan turuilla ja toreilla. Mutta pitkäjänteisyys oli puuhasta kaukana. Elimme kuin kultakuumeen kourissa. Voitot tehtiin päivissä tai korkeintaan kuukausissa.

It-buumin jälkeen olemme kokeneet pari uutta nousua ja laskua. Mutta nekään eivät ole juurruttaneet Suomeen sitä ajatusta, että säästämisen ensisijaisena tavoitteena tulee olla rahan reaalisen arvon turvaaminen. Siis vähintään inflaatio on voitettava. Se ei onnistu pankkitilillä.

Siirtyminen varmojen korkotuottojen maailmasta tuottoprosenttien epävarmuuteen on suurempi hyppäys kuin olemme suostuneet myöntämään. Tarvitaan valistusta mutta myös ymmärrystä. Säästäjästä ei tule sijoittajaa yhdessä yössä. Kansakunnalta se voi viedä sukupolven tai kaksikin.

Matias Möttölä

Kirjoittaja on rahastoanalyytikko, jolla on taustaa myös toimittajana ja tietokirjailijana.