Koe uusi yle.fi

Vammainen voi olla myös vihainen, vaarallinen ja onnellinen: "Haluan häiritä taiteellani täydellisyyden kuplaa"

Taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen mielestä vammaisuus voi olla pikantti ominaisuus, sekä taiteessa että ihmisessä.

vammaiset
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen
Jussi Mankkinen / Yle

Näyttää siltä, ettei tämä tulisi millään onnistumaan. Pienikokoinen, hauras nainen asettaa kyynärsauvat seinänvierustalle, ja nyt hänen pitäisi jotenkin mahtua matalahkon, pleksistä tehdyn kuplan alle.

Hups, sinne taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen kuitenkin sujahtaa ja käpertyy kippura-asentoon. Kuplassa on kaksi reikää, joista lähtevät pitkät valkeat suojahansikkaat sellaisia ihmisiä varten, jotka rohkenevat taiteilijaa kosketella. Ja aika moni on tähän mennessä rohjennutkin.

Wallinheimo-Heimosen Tickle the Cripple - eli Rapsuta rampaa -teos on toisinto suojakäsinelaatikosta, jonka avulla voidaan tutkia ja tarkastella vaikkapa radioaktiivista materiaalia tai erilaisia taudinaiheuttajia – siis sellaisia asioita, joihin halutaan pitää etäisyyttä. Myös vammaisiin halutaan usein pitää etäisyyttä – Wallinheimo-Heimosen teos viittaa paitsi medikaaliseen tapaan suhtautua vammaisiin, myös koskettamisen vaikeuteen.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide, Rapsuta rampaa
Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen ja Rapsuta rampaa -teos.Jussi Mankkinen / Yle

Vihainen ja vaarallinen vammainen

Jos kuvittelit, että vihaisia ja vaarallisia vammaisia on vain kauhuelokuvissa, seuraa tätä blogia. Näin kirjoittaa tekstiili- ja käsitetaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen omalla verkkosivustollaan, jonka pääosassa ovat taide, aktivismi, politiikka ja tietenkin vammaisuus.

Wallinheimo-Heimonen itse sairastaa harvinaista luustosairautta, osteogenesis imperfectaa, joka on vienyt hänet kyynärsauvojen varaan. Hänen suvustaan löytyy isän puolelta neljä sukupolvea näkövammaisia ja äidin puolelta neljä sukupolvea haurasluisia ihmisiä.

– En missään nimessä kiistä, että ihminen joka tulee jossakin elämänsä vaiheessa vammaiseksi, kokee sen tragediana. Tämä on kuitenkin se näkökulma, jota meidän yhteiskunnassamme kerrotaan koko ajan. En mieti aamusta iltaan, kuinka eroan muista ihmisistä. Erilaiseksi määrittely tulee ulkoa päin.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide
Jussi Mankkinen / Yle

Juuri tämän takia Wallinheimo-Heimosen mielestä Suomesta ja muualtakin maailmasta puuttuvat syntymävammaisten tarinat ja alkuperäisvammaisten kulttuuri: arki ja siihen liittyvät käytännöt ovat vammattomien luomia ja perustuvat stereotyyppisiin kuvitelmiin vammaisuuden kokemuksesta.

– Minun mielestäni vammaisuus on monella tavalla pikantti ominaisuus. Se antaa mahdollisuuden elää eri tavalla, ja se antaa myös mahdollisuuden kehittää yhteiskuntaa esteettömämmäksi ja kaikille paremmaksi paikaksi.

Edellisessä taidenäyttelyssään Wallinheimo-Heimonen viljeli Vammaisuus sopii kaikille -slogania. Hänen mielestään täydellisyyden kuplassa eläviä ihmisiä pitää häiritä. Fyysisen hyvinvoinnin ja terveyden säätely, se on harhaa.

– Vammaisuus on asia, joka todennäköisesti kohtaa jossakin vaiheessa elämää hyvin suurta osaa ihmisistä – jos ei muuten niin sitten ihan viimeisinä elinvuosina. Haluamme yleensä torjua vammaisuuden läsnäolon maailmassa, kunnes sen joutuu kokemaan omakohtaisesti tai jonkun läheisen kautta.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide
Jenni-Juulia Wallinheimo-HeimonenJussi Mankkinen / Yle

Poliittinen taide ei ole kuollutta

Taideteollisen korkeakoulun tekstiilitaiteen laitokselta valmistunut Wallinheimo-Heimonen on tehnyt lyhytelokuvia muun muassa näkövammaisesta paralympialaisurheilija Ronja Ojasta.

Wallinheimo-Heimosen performansseissa taas käydään istuttamassa pyöratuolintaimia ja niissä iloitellaan värikkäillä jalkaproteeseilla. Hän on myös rakentanut useamman vuoden ajan installaatiota, joka on protesti vammaisten naisten kokemaa seksuaalista väkivaltaa vastaan.

Toimittajasta Wallinheimo-Heimonen käyttää termiä "fyysisesti etuoikeutettu". Ei siis ole ihme, että hän kutsuu itseään yhden asian naiseksi, joka on vääntänyt samaa asiaa viimeiset viisitoista vuotta.

– Minun mielestäni poliittinen taide ei ole kuollutta. Teen vammais- ja ihmisoikeuspoliittista taidetta, joka ei tosin liity mitenkään puolueisiin. Vammaisten ihmisoikeustilanne on maailmanlaajuisesti sen verran surkea, että tätä asiaa pitää pitää esillä. Vammaisuus on poliittista ja sitä politisoidaan, koska se liittyy usein köyhyyteen ja väkivaltaan ja siihen, ketä hoidetaan. Se on myös oleellinen osa tulevaa sote-uudistusta.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide
Jussi Mankkinen / Yle

Vammaisten seksuaalisuus on edelleen tabu

Wallinheimo-Heimosen mielestä muut vähemmistöt ovat ihmisoikeuskysymyksissä ohittaneet vammaiset jo kauan sitten.

– Minkään muun vähemmistön kuntouttaminen muka normaaliksi ei ole enää korrektia – paitsi vammaisten. Minun pitäisi jatkuvasti jumpata ja minun pitäisi kävellä paremmin. Käveleminen on mielestäni yliarvostettua: mitä väliä sillä on, jos vanhemmiten otan käyttööni apuvalineitä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide
Jussi Mankkinen / Yle

Myös vammaisten seksuaalisuus on edelleen tabu ja vammaiset mielletään sukupuolettomiksi.

– On esimerkiksi tyttöjä, jotka on poistettu terveystiedon tunneilta koska on ajateltu, että tällaiset asiat eivät koske heitä. Vammaisten kykyä vanhemmuuteen ja äitiyteen epäillään. Alkuasetelma on sellainen, että kyseessä on varmaan vahinko, eikä tämä juttu oikein kuulu sinulle. Kun kaikki sitten meneekin hyvin, vammainen nostetaan jalustalle ja todetaan, että vammastaan huolimatta hän on äiti, jolla on kaksi lasta, vaikka kyse on ihmisen perimmäisestä tarpeesta lisääntyä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide, pyörätuolikaruselli
PyörätuolikaruselliJussi Mankkinen / Yle

Teknologia on vammaiselle kaksiteräinen miekka

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen taide viittaa usein steampunkin eli höyrypunkin ideoihin teknisistä visioista, joissa vuosisadat ja fantasia sekoittuvat iloisesti toisiinsa. Työvälineenä voi olla rälläkkä ja esimerkiksi kullanväristä pyörätuolikarusellia liikuttaa oikea karusellin akseli.

– Seuraan aika tarkkaan, mitä steampunkin puolella tapahtuu. Tämä varmaan liittyy innostukseeni tekniikkaa ja robotiikkaa kohtaan.

Wallinheimo-Heimosen mielestä teknologia on monellakin tapaa parantanut vammaisten elämänlaatua.

– Kännykkä ja tietokoneet ovat muuttaneet esimerkiksi näkö- ja kuulovammaisten toimintakykyä radikaalisti, ja ehkä meillä voi pian olla autoja, jotka voidaan pukea päälle.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen
Jenni-Juulia Wallinheimo-HeimonenJussi Mankkinen / Yle

Toisaalta vammaisuutta korjaava tai poistava teknologia voi johtaa syrjintään – entäpä jos henkilö tahtookin elää toimintarajoitteen kanssa, eikä halua muuttua normaalin kaltaiseksi ihmiseksi?

– Vammaisuus ei ole yksilön ominaisuus, vaan se on kulttuurinen päätös, kuinka kohdellaan ihmistä, joka poikkeaa kuvitellusta normista. Meillä on edelleen vallalla käsitys, jonka mukaan vammaisuus johtuu ihmisestä itsestään, eikä rakenteista ja valinnoista, joita yhteiskunta tekee. Tämän takia erilaisuuden syrjiminen ei tule katoamaan siten, että joku saa neljä jalkaa tai pystyy simultaanitulkkaamaan kuulolaitteellaan.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide
Jussi Mankkinen / Yle

Wallinheimo-Heimosen mukaan on ongelmallista, että vammaiset eivät juuri pysty vaikuttamaan teknologiaan, jota heille suunnataan. Yksi esimerkki tästä on virtuaalitodellisuus eli VR.

– Pyörätuolin käyttäjille suunnataan VR-videoita, joissa voi kiivetä vuoren huipulle tai paikkoihin, joihin he eivät muuten pääse. Mutta miksi ei vastaavasti voida tuottaa sellaista materiaalia, jossa fyysisesti etuoikeutetut ihmiset kokevat maailman vaikkapa autistin tai kehitysvammaisen henkilön silmin? Tämä olisi aivan toisenlaista vuorovaikutusta! Usein ajatellaan, että vammaisten ainoa tarve olisi olla vammattomien kaltaisia, mikä on todella loukkaavaa.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide, kelauspyörä, Tikkurila
Erkkolan kelauspyörä ja piano Tikkurilan torillaJussi Mankkinen / Yle

Keksintöjä vammaisille

Osa Jenni Juulia Wallinheimo-Heimosen taideteoksista on ikään kuin keksintöjä, joiden tarkoituksena on helpottaa vammaisten elämää. Taikahansikas esimerkiksi tuottaa ääniä, kun sillä koskettaa erilaisia pintoja. Se on suunniteltu näkövammaiselle.

Toisinaan Wallinheimo-Heimonen kaahailee kaduilla soivalla vempeleellään, joka on tehty alkutekijöihinsä hajotetusta pianosta ja vanhasta Erkkolan valmistamasta kelauspyörästä.

– Halusin tehdä jotakin nimenomaan puhevammaiselle tai henkilölle, jolle viestiminen on hankalaa. Tässä takana on piano, eli kun lähestyt vammaista ihmistä ja ryhdyt soittamaan sillä, ei ole väliä, ymmärrätkö hänen puhettaan tai onko teillä yhteistä kieltä.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide
Jussi Mankkinen / Yle

Mutta jos Wallinheimo-Heimosella ei olisi osteogenesis imperfectaa, millaista hänen elämänsä olisi?

– No, ainakin olisin lapsena osallistunut luistelutunneille. Lapsuuteni oli sitä, että kävelin rataa ympäri kun muut olivat luistelemassa. Elämässäni olisi ollut myös paljon vähemmän kohtaamisia viranomaisten ja terveydenhoitohenkilökunnan kanssa. En kuitenkaan koe, että ne asiat jotka ovat minulle tärkeitä, kuten taide tai matkustelu olisivat mitenkään erilaisia. Elämäni voisi kuitenkin olla kevyempää, jos minun ei jatkuvasti tarvitsisi tehdä tiliä kropastani.

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, vammaistaide, kelauspyörä
Jussi Mankkinen / Yle