Thaimaalainen Uthai maksaa lastensa koulunkäynnin Suomessa tienatulla marjarahalla: “Toivon, että marjan hinta on hyvä”

Uthai Sapson mukaan ilman marjanpoiminnasta tienattuja rahoja hänen lapsensa eivät voisi opiskella.

marjanpoiminta
Uthai kantaa sangollista mustikoita metsässä.
Turkka Korkiamäki / Yle

MäntyharjuThaimaalaiset marjanpoimijat nousevat autoon aamukuudelta Mäntyharjun Leppäniemen entiseltä kyläkoululta ja lähtevät ajamaan kohti metsää.

Farmariauton etupenkillä matkustaa 45-vuotias Uthai Sapso. Hän on marjametsien veteraani, joka tuntee alueen varvikot todennäköisesti paremmin kuin kesämökkiläiset tai paikalliset asukkaat.

– Uthailla on ollut sama kartta jo viisi vuotta, sanoo marjayrittäjä Riina Jussila, jonka yritykselle Sapso poimii marjoja.

Uthai Sapso kertoo poimineensa marjoja yhteensä 11 kesänä, joista ensimmäisen Ruotsissa ja kymmenen seuraavaa Suomessa. Thaimaalainen sekatyömies on palannut viidettä kertaa tienaamaan rahaa Mäntyharjulle.

– Toivon, että suomalaiset ymmärtävät marjojen olevan marjanpoimijan ainoa mahdollisuus saada rahaa Suomessa. Pyydän, että meitä kohdellaan hyvin, ja toivon, että marjan hinta on riittävän hyvä.

Kuva Uthain tyttärestä kännykän ruudulla.
Uthai on käyttänyt marjojen poimimisella tienaamansa rahat kotitalon korjaamiseen ja kahden tyttärensä ja poikansa koulutukseen.Turkka Korkiamäki / Yle

Sapso kertoo marjanpoimintarahojen mahdollistaneen hänen lastensa koulutuksen. Kaksi parikymppistä tytärtä työskentelevät Bangkokissa ja nuorimmainen 16-vuotias poika asuu vielä kotona Nong Khaissa lähellä Laosin rajaa. Rahaa on riittänyt myös perheen talon kunnostamiseen.

Minua huolestuttaa, koska marjaa ei ole.

Uthai Sapso

Thaimaasta yli kaksikymmentä vuotta sitten Suomeen muuttanut yrittäjä Riina Jussila toimii tulkkina, kun Sapso kertoo työstään ja ansaitsemiensa rahojen merkityksestä.

– Jos en saisi rahaa marjanpoiminnalla, joutuisin ottamaan lainaa isolla korolla eikä lasten olisi mahdollista jatkaa koulua, Sapso sanoo.

Thaimaassa esimerkiksi rakennuksilla työskentelevä Sapso kertoo saavansa kotimaassaan palkkaa 50 euroa kuussa. Siihen verrattuna kolmessa kuukaudessa Suomessa tienattu 2400 euroa on valtava summa.

Marjanpoiminta on Sapson arvion mukaan raskaampaa kuin työt kotimaassa, koska täällä hän ei pidä vapaapäiviä.

– Ajattelen rahaa, ja että haluan paljon marjoja.

Poimija kantaa huolta sadosta

Aamuseitsemältä viiden poimijan joukko hajaantuu hiljalleen ympäri eteläsavolaista mäntymetsää. Sapso kulkee aamuauringon kultaamassa männikössä ja kerää marjoja punaisella poimurillaan.

Sekä marjayrittäjä Riina Jussila että poimija Uthai Sapso sanovat, että mustikkaa on tänä vuonna näissä metsissä vähän. Toisaalta Ylen haastatteleman Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Rainer Peltolan mukaan mustikkasato on valtakunnallisesti keskinkertainen tai hieman keskivertoa parempi.

Uthai Sapso ja Riina Jussila tutkivat karttaa.
Uthai Sapso ja Riina Jussila tutkivat karttaa majoituspaikan pihassa ennen kuin poimijat lähtevät metsään mustikan perään.Turkka Korkiamäki / Yle

Lähes neljän tunnin poimimisen jälkeen Sapso palaa metsästä auton peräkärrylle olallaan 20 litran saavi täynnä mustikoita. Hän kertoo poimineensa tänä kesänä 30–40 kilogrammaa päivässä. Se on vähän.

– Minua huolestuttaa, koska marjaa ei ole, Sapso sanoo.

Yrittäjä Riina Jussila kertoo hänen poimijoidensa keränneen tänä vuonna mustikkaa yhteensä vain noin 1700 kilogrammaa päivässä, kun vuosi sitten päiväsaalis oli jopa 6000–7000 kilogrammaa.

Jos marjan hinta on huono, poimijat joutuvat tyhjentämään melkein koko metsän.

Riina Jussila

Vaikka marjasadot ovat viime vuosina pienentyneet, Jussila kertoo poimijoiden saaneen aiempina vuosina riittävästi marjatuloja. Tänä vuonna hän on huolissaan.

– Jännittää tosi paljon, miten marjaa riittää kaikille ja miten saamme kasattua heille rahaa.

Kaikki toivo ei ole pelkässä mustikkakaudessa, sillä kesän edetessä kohti syksyä poimijat siirtyvät poimimaan puolukkaa.

Jussilan mielestä poimijoiden työolosuhteiden kannalta merkittävin yksittäinen asia on marjasta maksettu hinta. Hän ei kerro marjaa ostavan mehuyrityksen maksamia kilohintoja, mutta sanoo hinnan nousseen tänä kesänä huonon sadon vuoksi.

– Jos marjan hinta on huono, poimijat joutuvat keräämään marjaa tosi paljon ja tyhjentämään melkein koko metsän.

Riina Jussila.
Marjayrittäjä Riina Jussila on koulutukseltaan kokki, ja kertoo työskennelleensä myös thai-kielen tulkkina. Hän pitää yhteistä kieltä poimijoiden kanssa tärkeänä.Turkka Korkiamäki / Yle

Sapson ja muiden thaimaalaisten kausityöskentely Suomessa kestää kolme kuukautta. Sen ajan Sapso asuu yhteismajoituksessa kyläkoulussa 55 muun marjanpoimijan kanssa.

– Kaksi yritystä on kohdellut minua huonosti. Siksi olen jäänyt tähän firmaan, Sapso sanoo.

Lähes 60 poimijan joukko on tullut Suomeen Marja-Sarika-yrityksen kutsumina. Käytännössä se tarkoittaa, että yritys hoitaa korvausta vastaan poimijoiden ylläpidon ja ostaa heiltä poimitut marjat.

Riina Jussila perusti yrityksen vuonna 2013. Jussila on nähnyt, mitä marjanpoiminta voi mahdollistaa poimijoille.

– Täällä tienatuilla rahoilla poimijat pystyvät tekemään paljon Thaimaassa. Rakentamaan taloa, maksamaan velkaa, laittamaan lapset kouluun ja hankkimaan hieman paremman elämän.

Minä pidän huolen, että kaikki saavat ruokaa yllin kyllin.

Riina Jussila

Hän kertoo tuntevansa ylpeyttä, kun hän käy entisessä kotimaassaan ja tapaa poimijoita. Jussila kertoo poimijoiden esittelevän hänet lapsilleen ja puolisoilleen kertoakseen, mistä perheen tienaamat rahat ovat tulleet. Edellisellä vierailukerralla poimijat olivat esitelleet käytettyinä ostettuja pakettiautoja.

– He pyysivät, että menen autoon sisälle ja siunaan marjayrityksen rahoilla ostetun auton.

Kyläkoulun keittiössä tuoksuu chili ja sitruunaruoho. Vähän joka nurkassa on suuria Thaimaasta tuotuja 20 kilogramman riisisäkkejä. Säkkejä tyhjenee ruuanlaitoon joka päivä kaksi kappaletta.

Jussila on yhdeltä koulutukseltaan kokki ja tekee poimijoille thaimaalaista ruokaa. Poimijoita emännöivän Jussilan apuna keittiössä työskentelee thaimaalainen kokkiystävä Tampereelta.

– Minä pidän huolen, että kaikki saavat ruokaa yllin kyllin. Kukaan ei ole nälkäinen.

Marjanpoimijoiden asuinrakennus.
Marjanpoimijat asuvat Mäntyharjun Voikoskella vanhassa kyläkoulussa.Turkka Korkiamäki / Yle

Poimijat maksavat ruuasta ja ylläpidosta Jussilalle. Hänen mukaansa yksi kesä eli ruuat, majoitus, autojen bensakulut, lennot Suomeen ja erilaiset paperityöt maksavat poimijalle noin 1500 euroa. Jotta esimerkiksi marjanpoimija Uthai Sapso saisi tilipussiinsa 2400 euroa, hänen on poimittava marjaa noin 3900 euron edestä.

Jos minulla olisi sata poimijaa, en pystyisi huolehtimaan kaikista.

Riina Jussila

Majoitustiloihin on täksi kesäksi rakennettu kerrossängyt. Toisessa salissa tila on jaettu osiin nalleverhoilla, jotta seitsemän pariskuntaa saisivat edes vähän omaa rauhaa.

– Täällä asuu, nukkuu ja syö hyvin, Uthai Sapso kommentoi leirioloista.

Jussilan mukaan hänen marjayrityksessään ei ole pomoja ja alaisia, vaan leirissä eletään kuin perheenä. Yrittäjälle on tärkeää, että poimijat luottavat häneen.

– Jos yrittäjä pitää poimijaa työntekijänä, hän ei ajattele mitään muuta kuin työtä. Marjat tulevat sisään ja raha menee. Jos kohdellaan kuin perhettä, kysytään illalla miten menee, onko kaikki hyvin ja onko nukkunut hyvin.

Uthai juo pullosta.
Uthai on poiminut tänä kesänä mustikoita 30-40 kiloa päivässä. Metsissä on hänen mukaansa vähän marjaa.Turkka Korkiamäki / Yle

Ensimmäisenä kesänään vuonna 2013 Jussilan yritys värväsi Suomeen kaksitoista poimijaa. Viidessä kesässä poimijamäärä on kasvanut, kun ensimmäisenä kesänä Suomessa olleet poimijat ovat suositelleet Marja-Sarikaa sukulaisilleen.

Jussila kertoo, että ensimmäisen kesän kahdestatoista poimijasta yhtä vaille kaikki käyvät edelleen poimimassa marjaa hänen yritykselleen. Esimerkiksi Sapson suvusta mukana ovat tänä vuonna hänen veljensä ja kaksi veljenpoikaa.

Kasvanut poimijamäärä tuntuu Jussilan harteilla.

– Jos minulla olisi sata poimijaa, en pystyisi huolehtimaan kaikista. Pääasia on, että kohtelen heitä hyvin.

Uthai istuu syömässä.

Suomalaisten marjayritysten poimijamäärät vaihtelevat kymmenistä poimijoista muutamiin satoihin. Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston asiantuntijan Hannele Mesilaakso-Aartolan mukaan yrityksen poimijamäärä ei ole vaikuttanut thaimaalaisten kokemuksiin Suomen työskentelyolosuhteista. Poimijoiden kokemuksia kesän työrupeamasta kerätään vuosittain kyselyllä.

– Eniten annetaan palautetta sääolosuhteista, että on kylmää ja sataa.

Poimijat ovat antaneet kielteistä palautetta myös muun muassa ruuan laadusta ja peseytymistiloista.

– Pääosin poimijat ovat tyytyväisiä, ja monet poimijoista ovat olleet useamman kerran Suomessa poimimassa marjoja. He näkevät tämän hyväksi ansainnaksi, Mesilaakso-Aartola sanoo.

Kesä Suomessa on poimijoille riski

Yrittäjä Riina Jussila kokee olevansa vastuussa marjakesän onnistumisesta ja siitä, että poimijat saavat riittävästi marjaa.

– Olen itsekin thaimaalainen. Tiedän, miten tärkeää se raha on.

Kesä Suomessa on Sapsolle ja kaikille thaimaalaisille marjanpoimijoille riski, koska marjasato, marjan hinta ja oma poimintatahti ratkaisevat menestyksen. Poimijat keräävät luonnonmarjoja jokamiehenoikeudella eivätkä ole marjayrityksen työntekijöitä.

Samaan aikaan he kuitenkin saapuvat Suomeen tietyn yrityksen kutsumina ja myyvät marjansa tälle yritykselle. Joissakin tapauksissa yrityksen veloittamat kulut ovat koituneet jopa velaksi poimijalle, joka on maksanut suuren summan rahaa päästäkseen Suomeen pomimaan.

Sangollinen mustikoita.
Uthai on poiminut marjoja samalle mäntyharjulaiselle yritykselle viitenä kesänä.Turkka Korkiamäki / Yle

Suomessa käydään tälläkin hetkellä marjasotia poimijoiden kohtelusta. Esimerkiksi Keski-Suomessa on kesken oikeusprosessi, jossa marjayrittäjää syytetään thaimaalaisten marjanpoimijoiden ihmiskaupasta (siirryt toiseen palveluun), ja Kainuussa poimijoiden siviilikanteet sopimusrikkomuksista ja maksamattomista marjoista hylättiin tänä kesänä käräjäoikeudessa. Poimijat aikovat Ylen mukaan valittaa lopputuloksesta.

Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen professori Pauli Rautiainen on sanonut Ylelle, että marjanpoimijoiden kohtelusta on muotoutunut yksi Suomen pysyvistä ihmisoikeusongelmista.

Toisaalta työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Olli Sorainen ja Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston asiantuntija Hannele Mesilaakso-Aartola sanovat, että poimijoiden olot ovat yleisesti parantuneet vuosi vuodelta.

Tärkeä tekijä on marjayritysten aiesopimus (siirryt toiseen palveluun), johon yrittäjät ovat kirjanneet yhteiset säännöt. Yrittäjät myös kootaan syksyisin keskustelemaan kuluneesta marjakaudesta ja poimijoiden antamasta palautteesta.

– Ensimmäisinä vuosina 2005 lähtien oli sattumanvaraista, miten poimijoita kohdeltiin ja miten he Suomessa pärjäsivät. Valvovaa viranomaista tai pelisääntöjä ei ollut, hallitusneuvos Olli Sorainen sanoo.

Uthai Sapso.
Uthai Sapso toivoo, että hänen lapsensa opiskelevat paljon, jotta he pystyisivät elämään omaa elämääsä sekä tulevaisuudessa pitämään huolta vanhemmistaan.Turkka Korkiamäki / Yle

Poimija Uthai Sapso pyöräyttää enimmät roskat mustikoistaan pois ennen kuin nostaa ne peräkärryn kyytiin. Aamupäivän töitä seuraa lounastauko.

Yle uutisoi heinäkuussa Suomeen saapuvien poimijoiden vähentyneen vuoden takaiseen verrattuna. Kuluvalla marjakaudessa suomalaisissa metsissä marjastaa reilut 2500 thaipoimijaa.

Poimintainnon laskun syynä pidetään sitä, että Thaimaan viranomaiset ovat todenneet, ettei marjaa riitä kaikille ja varoittivat Savon Sanomien tietojen mukaan marjanpoiminnan riskeistä (siirryt toiseen palveluun).

Sapso sanoo kuitenkin palaavansa myös ensi kesänä Suomeen, vaikka tämän kesän sato jäisi huonoksi.

– Toivon että lapset opiskelevat paljon, jotta he pystyvät elämään omaa elämää ja elättämään minut, kun olen vanha.