Perhesurman yrityksestä selvinnyt: "Ase oli takaraivollani"

Näin käy yleensä vain elokuvien loppukohtauksissa. Elokuvissa katsoja tietää, että päätähti selviytyy, vaikka hänet aiotaan ampua. Heli eli oikeaa elämää.

perheväkivalta
Huivi.
Derrick Frilund / Yle

– Tällaiseen asentoonko minä kuolen, oli ainoa Helin mieleen mahtuva ajatus. Kuinka loukkaavaa!

Helin ja Jarin suhteessa oli ollut alusta asti tummiakin sävyjä. Heli oli huomannut, että Jarin mielialat vaihtelivat sykleittäin. Mies oli kuitenkin kieltänyt Helille sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, vaikka Jarilla oli sairaudesta diagnoosi. Hän oli saanut sen jo nuorena itsemurhayrityksen jälkeen.

Arki kahden yrittäjän perheessä oli vaativaa. Jari pyöritti kahta menestyvää yritystään ja Heli omaansa. Työ vei aikaa ja voimia, ja uusperheeseen kuului kolme pientä lasta. Heli oli vain yhden lapsen biologinen äiti, mutta kaikkia hän rakasti kuin omiaan. Myös sisarukset pitivät toisistaan.

Elämä aaltoili ajoittaisesta onnesta ja menestyksestä väsymykseen ja yhteisen ajan puutteeseen. Oli myös tultava toimeen Jarin mustasukkaisuuden ja voimistuvan sairauden kanssa.

Maniavaihetta voi verrata huumeisiin

Jari tiesi sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta hän kieltäytyi lääkkeistä ehdottomasti. Sairauden maniavaihe oli sen arvoista, kuin huumetta. Maniaa väistämättä seuraava masennus ei vielä alkuvuosina ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa.

– Jari oli erittäin älykäs ja taikoi mania-aikoina eurosta kymmeniä euroja, Heli kertoo. Hän muistutti usein, että töissä täytyy aina olla vastustajaansa kymmenen askelta edellä.

Depressiot alkoivat kuitenkin vähitellen voimistua. Niitä tuli yhä useammin. Heli ei uskaltanut tai viitsinyt enää käydä juuri missään, ettei hän vahingossa ruokkisi Jarin mustasukkaisuutta. Syitä mustasukkaisuuteen löytyi nimittäin aina, ja suuttuessaan Jari pahoinpiteli Heliä. Jari teki sen kuitenkin taitavasti, jälkiä jättämättä. Kun masennus oli voimakkaimmillaan, Jari jaksoi puhua vain siitä, miten hän aikoo ampua itsensä.

Älä käytä Helin kuvat
Derrick Frilund / Yle

Yhteiskunta tulee ensimmäisen kerran apuun

Kun Helin ja Jarin yhteiseloa oli kestänyt noin seitsemän vuotta, Jari loukkaantui urheiluonnettomuudessa. Hänestä tuli kuukausiksi sänkypotilas.

– Jari pystyi ainoastaan kuuntelemaan samoja biisejä, itkemään ja puhumaan itsemurhasta.

Heli yritti ottaa Jarin yritysten asioita hoidettavakseen, vaikka ne olivat hänelle vaikeita. Samaan aikaan yksi lapsista ajautui ongelmiin ja hänelle piti saada apua. Huoli lapsesta kalvoi, eikä tilanne perheessä helpottunut. Heli uupui niin, ettei hän jaksanut kuin itkeä.

Heli myi yrityksensä ja päätti keskittää jäljellä olevan tarmonsa perheeseensä. Silti väsymys otti vallan niin pahasti, että Heli tarvitsi parin viikon lepojakson sairaalassa. Se nosti hänet jaloilleen.

– Sekä lapsi että minä saimme erittäin hyvin apua. Minä sain lääkkeiden ja keskusteluterapian kautta voimia takaisin ja nuoren hoito alkoi tuottaa tulosta.

Muutto omaan asuntoon

Jari alkoi tapailla tuntemaansa naista Helin ollessa sairaalassa ja se luonnollisesti loukkasi Heliä suuresti. Silti Heli yritti pyörittää edelleen arkea. Nyt hän kuitenkin tunnisti paremmin voimiensa rajat ja tiesi, kuinka syvälle väsymys saattaisi hänet taas viedä. Kun Jari alkoi olla entistä pelottavampi, Heli päätti muuttaa murrosikäisen lapsensa kanssa omaan asuntoon.

Ei Heli silti hyvin voinut. Hän ei esimerkiksi jaksanut sisustaa uutta asuntoa lainkaan. Hän välitti edelleen Jarista ja tunsi suurta huolta hänestä ja hänen yrityksistään. Suru, väsymys ja pelko kalvoivat. Jarin toinen suhde päättyi pian ja hän alkoi soitella Helin perään ja seurata tätä mustasukkaisena.

Jarin masennusjaksot olivat entistä pahempia. Lääkehoitoon hän oli jo suostunut, mutta nyt kuvioissa oli mukana myös alkoholi. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla alkoholi yleensä voimistaa niin masennusta kuin maniavaihettakin, oli lääkkeitä tai ei.

– Sanoin jo tuolloin ystävilleni, että tämä ei tule päättymään hyvin. Tulette löytämään minut kuusi metriä mullan alta.

Kaiken kaaoksen keskellä Heli ei jaksanut hakea lähestymiskieltoa. Toisaalta hän ei usko, että sekään olisi estänyt tulevaa.

Käytävällä.
Derrick Frilund / Yle

Päivä, jolloin loppuelämä muuttui

Ovikello soi keskellä päivää. Heli tunnisti jo soitosta, että oven takana oli Jari. Hän ei avannut ovea, mutta soitti Jarille hetken päästä takaisin. Jari kuulosti virkeältä ja poikkeuksellisen järkevältä. Hän kertoi tulleensa vain pyytämään allekirjoitusta yrityksen papereihin avioerojärjestelyjen vuoksi sekä tuomaan Helin vaatteita. Heli ei nähnyt syytä estää päästämästä Jaria asuntoonsa. Ja niin Jari palasi.

– Jari heitti rennosti laukut eteiseen ja antoi paperit. Ehdin huomata, etteivät paperit näyttäneet hallituspapereilta, vaan ne oli kirjoitettu täyteen tekstiä, laidasta laitaan.

Silloin Jari otti aseen esiin ja ilmoitti, että ensin kuolee Heli ja sitten hän.

Helin keho oli äkkiä täynnä adrenaliinia. Alkoi tappelu, jonka aikana Jari yritti käskyttää Heliä makuuhuoneen sängylle makaamaan.

– Ammun ensin sinut ja sitten itseni viereen, Jari huusi raivon vallassa. Heli rimpuili lattialla, kun Jari laukaisi aseen ensimmäisen kerran. Luoti upposi Helin oikean ohimon ohitse lattiaan ja ääni vihloi korvia.

Tappelu jatkui. Jari sai Helistä kunnon otteen ja käänsi hänet selin polvilleen. Heli oli pää alhaalla kuin teloitusasennossa. Hän tunsi aseen piipun takaraivollaan ja ehti harmitella asentoaan, ei muuta. Jari ampui – klik. Mutta luoti oli viallinen.

Pelastuminen

– Nyt ovet lukkoon ja poliisit paikalle, huusi Heli kerrostalon alakerrassa sijaitsevan ravintolan työntekijöille.

Hän oli onnistunut pakenemaan rappukäytävään sillä hetkellä, kun Jari jäi räpläämään asettaan. Poliisien tullessa paikalle Jari oli ehtinyt lähteä asunnosta kirjoittamansa kirje mukanaan.

Poliisit pitivät Helistä hyvää huolta. He odottivat Helin kanssa, kunnes kriisiapu saapui paikalle.

– Muistan ainoastaan sen, että toinen poliiseista kysyi, laittaako hän tekemäni ruuan jääkaappiin.

Jari löydettiin kolmen tunnin etsinnän jälkeen. Hän oli ampunut itsensä. Helin aiemmin näkemiä täyteen kirjoitettuja papereita ei koskaan löytynyt, mutta Heli uskoo Jarin sepittäneen niissä, että he olisivat suunnitelleet kaksoisitsemurhaa.

Heli eli seuraavan kuukauden sairaalassa vahvassa lääkityksessä. Hän ei muista ajasta juuri mitään. Hänelle tehtiin ensimmäisen viikon aikana muun muassa useita tarkastuksia, joista hänellä ei ole minkäänlaisia mielikuvia.

Yhteiskunta tuki Heliä myös sairaalajakson jälkeen pitkään ja siitä hän on kiitollinen. Hän sai traumaterapiaa, kriisiapua ja pääsi tarvittaessa juttelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Helillä oli myös mahdollisuus mennä yöksi sairaalaan, jos pelko tai itsetuhoisuus vaivasivat liikaa.

– Sain erittäin hyvin apua, vaikka jankutin samoja asioita. Jossain vaiheessa olin kuitenkin ruvennut puhumaan miehestäni menneessä aikamuodossa ja se oli kuulemma yksi merkki toipumisesta.

Älä käytä Helin kuvat
Derrick Frilund / Yle

Notkahdus ja turhamaisuuden voima

Vaikka Heli sai hyvää hoitoa, tapahtuman aiheuttama järkytys oli niin suuri, ettei hänellä ollut sairaalajakson jälkeen voimia mihinkään. Myös Helin lapsi oli kokenut syvän trauman, mutta hänelle sen käsitteleminen oli vaikeaa.

– Minulla alkoi tavallaan uusi syöksykierre kun pelkäsin menettäväni vielä lapsenkin.

Helillä oli ystäviä ravintola-alalla, ja päivät alkoivat kulua entistä enemmän näiden ystävien työpaikoilla eli baarien tiskillä. Siinä oli hyvätkin puolensa. Ympärille alkoi muodostua vähitellen vahva kaveriverkosto. Oli monia pohjalla olleita, sellaisia jotka ovat luhistuneet ja nousseet ylös. Ja se joukko alkoi nostaa Heliäkin.

Kotona Heli ei pystynyt juuri olemaan, joten uudet kaverit ottivat Helin luokseen yöksi aina, kun pelko ja ahdistus kasvoivat liian suuriksi.

– Yksi kavereistani sanoi silloin, että olen kuin asfaltiin mätkähtänyt enkeli, jolla on kaikki sulat kurassa ja katkenneita. Hän vakuutti, että minun sulkani saadaan suittua ja kauniit siivet selkään.

Helille sanat merkitsivät suurta rakkautta ja turvaa. – En ikinä voisi olla kiitollisempi näistä ihmisistä.

Ystävyyden ohella Heliä kannatteli toinenkin voima: turhamaisuus. Kun tapahtumasta oli kulunut hiukan yli vuosi, Heli huomasi alkoholin jättämiä merkkejä kasvoillaan ja vyötäröllään.

– Olin pitänyt itseäni pienenä ja nättinä. Yhtäkkiä tajusin lihoneeni 15 kiloa. Saattaa olla hassua sanoa, mutta tavallaan turhamaisuus pelasti minut!

Heli lopetti juomisen ja baareissa notkumisen.

Pelot hellittävät vähitellen

Heli kokee edelleen aika ajoin unettomia öitä ja näkee painajaisia, mutta ne ovat väistymässä. Uusi miesystävä kuuntelee, antaa turvaa ja rakkautta. Yhdessä he urheilevat ja samoilevat luonnossa. Voimia tulee päivä päivältä lisää.

– Aluksi pelkäsin olla sisällä ikkunoiden edessä. Konttasin ikkunoiden alta. Ajattelin koko ajan, että Jarilla älykkäänä ihmisenä oli jokin B-suunnitelma. Ja edelleen hätkähdän, jos ihmiset käyttävät humoristisesti elettä kuin ampuisi päähänsä. En myöskään mielelläni katso väkivaltaa televisiosta.

Heli myös tuntee kehossaan vieläkin surmakuukauden. Päätä särkee ja fyysinen olo on selittämättömällä tavalla huono. Välillä hänen mieltään painaa edelleen teloitusasento, johon Jari hänet pakotti. Tuossa asennossa Heli koki menettävänsä tunteen siitä, että hän olisi minkään arvoinen. Vaikka mieli toipuu ja menee eteenpäin, ruumis muistaa.

– Olen kuullut, että eroaminen on vaarallisin hetki väkivaltaisessa suhteessa. Silti tämänkin kokemuksen perusteella kannustan siihen.

Elämä on nyt hyvää. Heli on kymmenen askelta edellä monia, monia muita. Ja ne siivet ovat nyt selässä ja näyttävät kauniilta.

Henkilöiden nimet on muutettu.