Puujoen varrella Hausjärvellä tehdään ympäristötekoja, jotka vaikuttavat 250 kilometrin päässä Selkämerellä

Yksittäinenkin maatila pystyy suojelemaan Itämerta. Puujoen rantapenkereillä tehdään ratkaisuja, joilla on vaikutusta siihen, missä kunnossa Itämeri jatkossa on.

vesistöt
Puujoki Hausjärvellä
Puujoki soljuu rauhallisena halki hämäläisen maalaismaiseman. Tulvien aikaan joki nousee pelloille.Timo Leponiemi / Yle

HausjärviSuomen joet kuljettavat vuosittain Itämereen neljä miljoonaa kiloa fosforia. Jokivesiin fosforia kulkeutuu pelloilta sade- ja tulvavesien mukana.

Jos pellon ja vesistön väliin on jätetty suojavyöhyke, se vähentää maahiukkasten ja niihin sitoutuneiden ravinteiden päätymistä vesistöihin.

Itämerta suojellaan siis kaukana mereltä, sisämaassa. Etelä-Hämeen Hausjärvellä – 250 kilometrin päässä merestä – virtaa Puujoki. Puujoen vesi päätyy Kokemäenjoen kautta Porin edustalla Selkämereen.

Puujokeen päätyy vuosittain 26 000 kiloa fosforia. Tästä määrästä neljännes päätyy Itämereen, loppu sedimentoituu matkan varrella vesistöjen pohjaan. Puujoen kautta Itämereen päätyvä fosfori on vain parin promillen luokkaa Suomen aiheuttamasta kuormituksesta Itämereen, mutta pienistä puroista ne isotkin vedet kasvavat.

Sanni Manninen Johansen
Suojavyöhykkeet vaikuttavat maisemakuvaan ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta, sanoo Vanajavesikeskuksen pääsihteeri Sanni Manninen Johansen.Timo Leponiemi / Yle

Vesiensuojelutyötä tekevän Vanajavesikeskuksen pääsihteeri Sanni Manninen Johansen korostaa suojavyöhykkeiden merkitystä myös Hausjärven Puujoen rannoilla.

– Vesiin ei tule niin paljon kiintoainesta ja ravinteita. Se osaltaan vähentää Puujokeen tulevaa kuormaa, joka kulkeutuu tästä edelleen kohti Kernaalanjärveä ja Hämeenlinnaa, ja sieltä sitten aikanaan Itämereen.

Suojavyöhykkeen kasvit ravinteiksi köyhemmille paikoille

Hausjärven Puujaan kartanoa viljelevillä Kalle ja Marja Alastalolla on viljeltävänä kaikkiaan reilut 500 hehtaaria. He ovat jättäneet suojavyöhykkeiksi nelisenkymmentä hehtaaria.

Alastalojen viljelyksistä yli kaksisataa hehtaaria sijaitsee Puujoen varrella. Suojavyöhykkeistä kymmenkunta hehtaaria on Puujoen varrella.

– Kyllä tällä hetkellä tärkein asia on ympäristöystävällinen toiminta tilalla. Se on se lähtökohta, sanoo Kalle Alastalo.

Ravinteiden päätymistä vesistöihin pystytään hillitsemään suojavyöhykkeiden lisäksi oikeilla lannoitusmenetelmillä.

Kalle ja Marja Alastalo
Kalle ja Marja Alastalo ovat viljelleet Puujaan kartanoa 17 vuoden ajan. Puujoki kulkee aivan Kartanon nurkalta. Timo Leponiemi / Yle

– Tärkeää on, että ravinteet ovat oikeassa paikassa ja ne on oikein kohdennettu. Se tarkoittaa, että lannoitteet optimoidaan, eikä jokirantoja lannoiteta, huomauttaa Marja Alastalo.

Käytännössä suojavyöhykkeiltä kasvit korjataan pois ja ne käytetään ravinteina köyhemmillä, vesistöistä kauempana olevilla pelloilla. Myös peltojen pitämisellä kasvipeitteisinä talven ajan on ravinteiden huuhtoutumista vähentävä vaikutus.

Suojavyöhykkeillä on ollut myönteinen vaikutus Puujoen tilaan.

– Näillä leveillä suojavyöhykkeillä on erityinen merkitys silloin, kun Puujoki tulvii, huomauttaa Manninen Johansen.

Suojavyöhykkeet tukikelpoisia peltoja

Vaikka suojavyöhykkeet ovat poissa tuottavasta viljelystä, ympäristösitoumuksen tehneille tiloille niistä maksetaan ympäristötukea. Alastalot ovat huomanneet, että tukien ansiosta ympäristöasiat ja tilan hyvä talous voivat kulkea samaan myönteiseen suuntaan.

Alastalot suojevyöhykepellolla
Alastalot ovat huomanneet, että ympäristöasiat ja tilan hyvä talous voivat kulkea samaan myönteiseen suuntaan.Timo Leponiemi / Yle

– Se on taloudellisesti oikeinkin hyvä asia, että on nämä suojakaistat. Ne ovat tukikelpoisia peltoja. Taloudellisesti se on ihan ok, mutta tärkeämpi on se ympäristö, Kalle Alastalo korostaa.

Hämäläisistä tiloista 90 prosenttia on tehnyt ympäristösitoumuksen eli ne ovat luvanneet ottaa huomioon ympäristönäkökohdat tilan toiminnassa. MTK Hämeen toiminnanjohtaja Päivi Rönni katsoo, että tukien saaminen saa viljelijät myös oikeasti tekemään töitä ympäristön hyväksi.

– Viljelijät kokevat, että kun he tekevät ja saavat tukea, he myös mielellään tekevät jotain vastineeksi. Ympäristötuella ja niihin liittyvillä toimilla halutaan saada aikaan vaikutuksia. Kyllä se on ihan normiarkea tiloilla.

Vyöhykkeitä tarvittaisiin jopa valtaojille

Vanajavesikeskuksen pääsihteeri Sanni Manninen Johansen toivoo, että Hämeessäkin suojavyöhykkeitä perustettaisiin lisää.

– Niitä tarvittaisiin selkeästi enemmän. Puujoen reunamien kaltaisia esimerkillisen leveitä suojavyöhykkeitä tarvittaisiin vesistöjen ja myös valtaojien varsille, eikä pelkästään ravinteiden vuoksi. Kuten täällä Puujoella nähdään, myös maiseman merkitys on tärkeä.

– Maisema pysyy avoimena ja maalta nähdään vesille. Sitten tulee luonnon monimuotoisuus. Tämä tekee tosi hyvää sille ja maaseudun elinvoimaisuudelle.

Vesistöjen kunnolla on merkitystä kaikille vesistöjen läheisyydessä asuville ihmisille, myös viljelijöille itselleen. Se, mitä pelloilla tehdään, näkyy nyt ja vielä vuosikymmenien päästä.

– Vaikka me lähdetään täältä, joki jää, huomauttaa Kalle Alastalo.