Vuosina 1996-2011 pyydyskalastajien määrä laski peräti 40 prosenttia. Vuosien 2011-2015 määrä laski vielä 18 prosenttia. Kalastusvalvoja saa Pohjois-Päijänteellä etsimällä etsiä tarkistettavia verkkoja.
– Tässäkin oli ennen verkot, mutta eipä ole enää. Kyllä se on selkeästi vähentynyt, ei sille voi mitään. Hyvä harrastus ja hyvä pyyntimuoto on katoamassa, surkuttelee kalastuksenvalvoja Risto Mankonen Keski-Suomen Kalatalouskeskuksesta.
Pyydyskalastajat jo eläkeiässä
Suurin syy katiskojen ja verkkojen vähyyteen on kalastajien korkea ikä. Kalastamiseen tottuneet osaajat alkavat olla enimmäkseen eläkeiässä ja nuoria ei pyydyskalastaminen kiinnosta.
– Tavallaan tällainen luonnonvarojen hyödyntäminen ei ole kovin seksikästä, vaikka meidän näkökulmasta resurssia on tosi paljon ja sitä kannattaisi hyödyntää. Tämä nykyinen kalastus ei millään tavoin haittaa tai uhkaa kalakantoja, arvioi toiminnanjohtaja Timo Meronen Keski-Suomen Kalatalouskeskuksesta.
Pyydyskalastuksella on tärkeä merkitys kalavesien hoidossa. Pikkukalat pitävät kuormittuneet vesistöt rehevinä.
– Tietysti vapakalastuksessa pyritään saamaan isoja petokaloja. Jos siirrytään pelkästään vapakalastukseen niin vesistä otetaan petokalat pois ja järviin jäävät pienet kalat lisimään ja pyörittämään ravinteita ja ekosysteemiä, toteaa toiminnanjohtaja Meronen.
Lupamaksujen väheneminen haittaa kalavesien hoitoa
Vapaaehtoinen kalavesien hoito on myös vaikeutunut, sillä vesiosuuskunnat eivät enää saa varoja hoitotoimiin entiseen malliin.
– Ei tule käyttövaroja, koska lupamaksuja ei kerry. Sitten ei ole varoja käytettävissä istutuksiin ja muuhun kalavesien hoitoon, kertoo Risto Mankonen.
Pyydyskalastukselle pyritään nyt luomaan uusi nousukausi siirtämällä kalastuslupien hankinta nettiin. Lisäksi luvassa on koulutusta ja asenteisiin vaikuttamista eri keinoilla.
Timo Merosen mukaan pyydyskalastamisen pääasiallinen hyöty on saada tuoretta kalaa omaan pöytään ja samalla tulee harrastettua ulkoilua - sitä kun ei varmaan tule koskaan liikaa harrastettua.