Mielensäpahoittaja teki Tuomas Kyröstä kansan suosikin: "Ei ole niin pientä asiaa, josta suomalainen ei valittaisi"

Kulttuurivieras, kirjailija Tuomas Kyrön mukaan valittaminen kuuluu suomalaisuuteen. Hänen mielestään terve valittaminen on aina paikallaan.

Tuomas Kyrö
Tuomas Kyrö
Katriina Laine / Yle

Ääni on hiljainen ja katse ujo. Tuomas Kyrö on ystävällinen, mutta hänestä aistii, että hän olisi mieluummin jossain aivan muualla kuin antamassa haastattelua. Tämäkö on se hauska mies, joka kutsutaan vakiovieraaksi jos jonkinlaiseen tv-ohjelmaan ja jonka kirjoista on tullut kansallinen ilmiö?

Höpöteltyämme hetken säästä Kyrö kuitenkin selvästi rentoutuu. Ja kyllä, hän on hauska. Jutustelun lomaan hän pudottelee lauseita, jotka naurattavat. Ei mitään vitsejä, vaan huomioita maailmasta, joiden huumori piilee realismissa. Vähän niin kuin Mielensäpahoittajan jutut.

Mielensäpahoittaja sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten radiokuunnelmasta, jonka Yle tilasi Kyröltä. Radioon piti tuottaa nopealla aikataululla lyhyitä kuunnelmapätkiä. Mielellään hauskoja. Silloin Kyrön päässä alkoi puhua Mielensäpahoittaja, ja loppu onkin historiaa. Kirjoja on myyty tähän mennessä lähes puoli miljoonaa kappaletta, lisäksi Mielensäpahoittaja on nähty valkokankaalla, teatterilavoilla, Lahden MM-kisojen katsomossa ja lisää on tulossa.

– En ajatellut, että vanhan miehen sisäinen monologi, joka perustuu lähtökohtaisesti valittamiselle, olisi kirjallinen hitti.

Mielensäpahoittaja kuitenkin hurmasi lukijat, koska suomalaiset rakastavat valittamista. Viime vuonna WSOY järjesti klassikkoäänestyksen ja Mielensäpahoittaja pääsi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan rinnalle. "Kyllä minä niin mieleni pahoitin" –hokemasta on tullut samanlainen lentävä lause kuin monesta Tuntemattoman sotilaan lauseesta.

Tuomas Kyrö
Tuomas Kyrö viihtyy Helsingin keskustassa, mutta aika ajoin on päästävä maalle mökille.Katriina Laine / Yle

Valituksen aiheet Kyrö löytää esimerkiksi sanomalehdistä.

– Aamulla, kun avaa lehden, alkaa moni asia harmittaa. Alkuaikoina luin paljon pieniä paikallislehtiä. Silloin huomasin, ettei ole niin pientä asiaa, josta suomalainen ei pahoittaisi mieltään.

Kyrö kuitenkin suhtautuu valittamiseen lämmöllä. Hän pohtii, että monen valituksen takana on yksinäisyys ja huomionkipeys.

– Terve valittaminen on aina paikallaan! Suomalaisuuteen kuuluu talonpoikaisjärki. Kyllä Mielensäpahoittajakin sisimmässään tajuaa, että asiat ovat nykyään hyvin, kun vertaa menneeseen.

Kehitys on mennyt 100 vuodessa hurjaa vauhtia eteenpäin. Kyrö pohtii usein isovanhempiensa ikäpolven kokemaa muutosta.

– 1920-luvulla syntynyt isoäitini joutui näkemän niin valtavan muutoksen, että sitä ei pysty oikein edes käsittämään. Siinä tuntuu absurdilta pohtia, että ostanko puhelimeen 32 vai 60 gigan muistikortin.

Sisu ei liity suomalaisuuteen

Kyröä huvittaa, kun häntä pidetään suomalaisen sielunmaiseman tulkkina. Lapsuudessaan hän vietti paljon aikaa isovanhempiensa seurassa, joten sieltä kumpuaa paljon Mielensäpahoittajan maailmasta.

42-vuotias Kyrö on vielä sitä ikäpolvea, joka on saanut osansa suomalaisuuteen liittyvistä kliseistä.

– En tiedä, mitä suomalaisuuden kliseillä on tekemistä tämän päivän kanssa. Mieltääkö mun 13-vuotias tytär itsensä sinne maaseutu-Suomeen, mikä on vahvana vielä meidän mielikuvissa? Kun aurinko paistoi aina kesäisin, ja heinät olivat seipäillä….

Kyrön mielestä monet suomalaisiksi mielletyt seikat ovat syntyneet puhtaasti olosuhteiden ja karun ilmaston takia. Nykyään trendiksi nostetulle suomalaiselle sisulle, Kyrö viittaa kintaalla.

– Jos ranskalainen asuu Suomessa 70 vuotta, niin kyllä siinä alkaa sisu näkyä, kun painaa tuolla Kainuussa.

Mielensäpahoittaja kiinnostaa myös ulkomailla.
Uusin Mielensäpahoittaja-kirja ilmestyy elokuun lopulla. Katriina Laine / Yle

Mielensäpahoittaja-kirjat ovat menestyneet myös ulkomailla. Kyrön mielestä se on osoitus siitä, ettei ole mitään selkeää suomalaisuutta. Samat kokemukset löytyvät monesta kolkasta.

– Mielensäpahoittaja on nähnyt sodan. Se sama sota sattui olemaan aika monessa Euroopan maassa, joten sen kaltaisia hahmoja löytyy kaikkialta. Ulkomailla lukijoilta on tullut kommenttia, että sehän on ihan kuin isoisäni.

Eikä valittaminen tunnu olevan vierasta ulkomaisille lukijoillekaan.

– Mielipaha on universaali ilmiö. Muutos on ihmiselle aina vaikeaa.

Suomessa ei selviä ilman huumoria

Hiljaisen oloiseksi mieheksi Kyrö puhuu paljon. Silmät ovat usein kiinni, kun hän pohtii sanojaan. Vastauksen loppuun on usein kätketty huumorin pilkahdus.

Kyrön mielestä ankarat olosuhteet ovat olleet muokkaamassa myös suomalaista huumoria. Vaikeuksista selviää naurulla.

– Suomalaisessa huumorissa on aina läsnä vakava ja koominen.

Kiven Seitsemän veljestä nousee usein esiin Kyrön puheissa. Siinä on hänen mielestään edelleen kaikki se, mikä on olennaista suomalaisuudessa. Huumori ja auktoriteetin vastaisuus.

– Parhaassa kirjallisuudessamme on aina mukana komiikkaa. Huumoria ei tarvitse alleviivata, lukijat kyllä tajuavat sen. Kuten vaikkapa Kari Hotakaisen ja Rosa Liksomin kirjoissa.

Kyrö ei myönnä, että hän olisi ollut mikään humoristi nuorena, mutta hän huomasi tarvitsevansa huumoria. Ei mitään slapstick-komediaa, vaan sitä, että asioita katsotaan hieman viistosti.

– Hautajaisissa mua rupeaa aina naurattamaan. Olen yli 40-vuotias, enkä ole päässyt siitä eroon. En tietenkään naura vainajalle, vaan se tilanteen vakavuus naurattaa.

Lapsena hän muistaa lukeneensa lakimiesisoisänsä kirjahyllystä vuoron perään lakimieskaskukirjaa ja Veikko Huovisen Rasvamaksaa.

– Niistä on varmaan peräisin mun outo huumorintaju.

Kyrö on yksi parhaiten tienaavista kirjailijoista

Vaikka Kyrö tunnetaan humoristisista Mielensäpahoittaja- kirjoista, hänen uransa kirjailijana alkoi ”vakavalla kirjallisuudella”. Vuonna 2005 julkaistu kolmas romaani Liitto pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Myös paria vuotta myöhemmin julkaistu Benjamin Kivi sai ylistäviä arvioita. Kerjäläinen ja jänis –romaanista lähtien Kyrö on selvästi leimautunut humoristiksi. Udellessa, koska syntyy taas vakavampi romaani Kyrö kiertää vastauksen.

– Ei mulla ole ikinä suunnitelmaa. Kirja itse valitsee tyylilajinsa. Jos sieltä on tullakseen 70-sivuinen herkkävireinen taideromaani, niin sitten tulee.

Parhaillaan Kyröllä on työn alla kolme muuta romaania Mielensäpahoittajien lisäksi. Hän ei kuitenkaan vielä tiedä, mitä niistä tulee. Ensin pitää vain kirjoittaa, sitten vasta tietää kantaako ajatus romaaniksi asti.

Kokemus on opettanut, ettei suunnitelmia kannata tehdä. Ensimmäisestä Mielensäpahoittaja-kirjasta otettiin 5000 kappaleen painos, joka oli Kyrön mielestä täysin ylimitoitettu. Nyt kyseisen teoksen myynti huitelee yli 100 000 kappaleessa.

Kyrön tie yhdeksi Suomen parhaiten tienaavaksi kirjailijaksi ei ole ollut itsestään selvä.

– En lukenut 6-vuotiaana runoja ja päättänyt, että Tuomaksesta tulee kirjailija. Minusta piti tulla ammattijääkiekkoilija tai -rikollinen.

Kyrö eli lapsuutensa kuitenkin kirjojen ympäröimänä. Kirjastonhoitajaäiti ja dramaturgi-isä erosivat, mutta Kyrö tutkiskeli molempien luona laajaa kirjahyllyä.

Enemmän Kyröä kuitenkin kiinnosti urheilu. Hänelle tuli Futari-lehti ja sen kannessa oli kerran kuva Claes Anderssonista jalkapallokentällä. Kyrö muistaa ihmetelleensä, miksi äidin työpöydällä oli saman nimisen kaverin runokirja.

– Ajattelin, että vau, maalivahti kirjoittaa myös runoja, muistelee Kyrö myhäillen.

Tuomas Kyrö
Tuomas Kyrö hakee usein inspiraatiota tarinoilleen hautausmailta. Katriina Laine / Yle

"Kirjoita, kirjoita"

Vielä 27-vuotiaana Kyrön elämä oli vailla suuntaa. Hän oli hieman opiskellut yliopistolla, mutta kaikki hommat tahtoivat jäädä kesken. Jotain piti keksiä, joten Kyrö meni Mikkeliin kirjailija Mari Mörön kirjoituskurssille. Sekin jäi kesken, mutta sieltä Kyrö sai hyviä neuvoja.

– Mörö sanoi, että olen ihan lahjakas, mutta kirjailijan työ vaatii aivojen lisäksi perslihaksia. Pitää lukea, lukea ja kirjoittaa ja kirjoittaa.

Ja Kyrö kirjoitti. Hän kirjoitti juttuja lehtiin, pakinoita, teki sarjakuvia ja kaikkea mahdollista kirjoittamiseen liittyvää. Pikku hiljaa hän alkoi elättää itsensä ja perheensä kirjoittamalla. Kyrö oli tyytyväinen elämäänsä. Tuolloin yli 300 000 euron vuositulot olisivat kuulostaneet vitsiltä.

Kyrö ei kuitenkaan myönnä, että elämä olisi muuttunut taloudellisen menestyksen myötä.

– Apurahoja ei tarvitse enää hakea, se on hyvä. Toisaalta nykyään on paljon enemmän töitä ja kiirettä.

Mielensäpahoittajan brändi työllistää Kyrön lisäksi myös hänen puolisonsa. Muutama vuosi sitten perhe muutti Janakkalasta Helsingin ydinkeskustaan, koska tapaamisia ja palavereita alkoi olla niin paljon, että kaikki aika meni junalla matkustamiseen.

– Mielensäpahoittajan menestys on avannut paljon ovia. Kun on tehnyt yhden työn hyvin, siitä aukeaa seuraava ovi.

Tuomas Kyrö
Kyrö on julkaissut uransa aikana lähes 20 kirjaa. Mukana on myös lastenkirjoja ja urheilukirjoja.Katriina Laine / Yle

Nykyään Kyrön parta vilahtelee televisio-ohjelmissa vähän väliä. Hänet on voinut nähdä Nelosen Hyvät ja huonot uutiset –ohjelmassa ja MTV3 Pitääkö olla huolissaan –ohjelmassa.

– Mietin suostumista pitkään. Pohdin onko musta siihen, kestänkö kameroiden läsnäolon. Mutta tiimit ovat niin hyviä, että kamerat unohtaa. Lisäksi se on mukavaa vastapainoa sille, että on 10 vuotta istunut yksin ja viettänyt enimmäkseen aikaa fiktiivisten hahmojen kanssa.

Nykyään Kyrö tunnistetaan ja ihmiset haluavat vaihtaa kuulumisia hänen kanssaan.

– Se on se hinta, mikä julkisuudesta ja tv-esiintymisistä on maksettava. Jos Riihimäen Prismassa mulle jutellaan, niin en mä siitä nauti, mutta toisaalta suomalaiset ovat kyllä hyvin kohteliaita.

Mielensäpahoittaja on tehnyt Kyröstä tunnetun kansan suosikin. Harmittaako, kun hänet on leimattu Mielensäpahoittaja-kirjailijaksi?

– Olisin hullu, jos valittaisin asiasta. Yli kymmenen vuotta sitten saatoin vain haaveilla eläväni kirjallisuudella.

Mielensäpahoittaja voisi kyllä valittaa siitäkin.

Tuomas Kyrön kulttuurivinkit.
Yle Uutisgrafiikka