Pedosta tuli linssilude – Tuomo on kuvannut ahmaa jopa kahden metrin etäisyydeltä

Valokuvaaja Tuomo Karsikas odottaa näkevänsä ahmaperheen kesän lopussa.

ahma
Ahma roikkuu puunrungossa.
Tuomo Karsikas

Olemme Kannuksessa Keski-Pohjanmaalla. Keskellä metsää, vetisen suon laidassa. Kesti tovin tulla tänne haastavassa metsä- ja louhikkomaastossa.

Vieressäni seisoo sammaleella, oksilla ja maastokuvioisilla kankailla naamioitu koju, josta törröttää ulos pari kuvausputkea. Tästä piilosta luonnossa kuvaajaksi itseään tituleeraava Tuomo Karsikas on napannut parin vuoden ajan kuvia yhdestä metsiemme suurpedosta, ahmasta.

Ahmoja on lähistöllä itse asiassa kaksi, uros ja naaras. Uros näyttäytyy kameralle helpommin, naaras taas pysyttelee usein metsänlaidassa. Nyt ahmoja ei näy, koska Tuomon mukaan kojulle on tullut vieras henkilö, jutun toimittaja.

Tuomo Karsikas kameransa kanssa.
Tuomo Karsikas kuvaa pitkällä putkella.Olli Koski/Yle

Paljon kuvattavaa

Jo matkalla kuvauspaikalle Tuomo tarinoi innokkaasti, kuinka kojukuvaamisharrastus alkoi. Aluksi suolammelle tuotiin viljaa, jotta eläimet tulisivat syömään. Samalla luontokappaleista pystyi nappaamaan näyttäviä valokuvia.

Kuvauskohteena paikalla ovat vierailleet parittelevat kurjet ja valkoviklot. Taivaalla ovat liitäneet maakotka, merikotka ja useat haukat. Suolla ovat tarponeet myös hirvet, karhu ja susi. Ahmat ilmestyivät kulmille pari vuotta sitten.

Naamioitu kuvauskoju metsän reunassa.
Tuomo Karsikkaan kuvauskoju on naamiotuna metsänreunassa.Olli Koski/Yle

Ahman siedätys

Aluksi ahmat olivat hyvin säikkyjä ja pysyttelivät satojen metrien etäisyydellä kuvauskojusta ja paikalle tuodusta haaskasta. Tuomo kuitenkin aloitti siedätyksen pala palalta.

Ensimmäisenä ahmojen kuonot haistoivat kuvauskojun sisällä olevassa lämmityslaitteessa palavan spriin. Hajuun totuteltiin vähitellen, kun Tuomo jätti pienen purkin spriitä auki kuvauskojun sisälle aina lähtiessään kotiin. Hän toi kojulle myös omia hikisiä vaatteitaan, jotta ihmisen tuoksu tulisi tutuksi.

Hajujen lisäksi Tuomo on siedättänyt ahmakaksikon ääniin ja valoihin. Apuna ovat toimineet päälle jätetty matkaradio ja liiketunnistimella toimiva led-valo. Tänä kesänä urosahmasta on tullut todella utelias ja kuvia on napattu kojusta jopa kahden metrin etäisyydeltä.

Hirven ja porsaan luita haaskalla.
Hirven ja porsaan luita haaskalla.Olli Koski/Yle

Lohi on ahman herkkua

Yhtäkkiä kesken haastattelun takana olevassa metsässä räsähtelee ja perään kuuluu tömähdys. Aivan kuin jotain suurempaa olisi tullut puusta alas.

Toimittajan sydän hyppää tässä vaiheessa kurkkuun, koska aavistan, että peto on tarkkailut meitä lähietäisyydeltä puun latvasta. Tuomo rauhoittelee tilannetta. Ahma on hänen mukaansa jo pötkinyt tiehensä ja näkymättömiin, metsässä kun ahmalle riittää kosolti hyviä piilopaikkoja.

Jatkamme haastattelua. Tuomo kertoo, että ahmojen suurta herkkua haaskalla on lohi. Toisaalta vahvojen leukaluitten jauhettavaksi ovat kelvanneet myös liikenteessä yliajetut eläimet, porsaan osat ja riistajätteet.

Tänä vuonna toukokuusta lähtien urosahma on kuljettanut haaskalta ruokaa useita kertoja metsänlaitaan, jossa naaras on odottanut kahdella jalalla seisten makupaloja. Naaras puolestaan on kuljettanut ruokaa eteenpäin metsään. Tuomo arvelee, että jossain lähialueella on pesä ja ahman poikasia. Poikasten näkeminen olisi lottovoitto, Tuomo haaveilee.

Sisilisko lämmittelee auringossa majan ikkunalaudalla.
Toimittajan kameraan tarttui ahman sijaa sisilisko.Olli Koski/Yle

Ahmojen lukumäärästä vain arvioita

Ahmojen tarkkaa määrää Pohjanmaan lakeuksilla ei tiedetä. Petoyhdyshenkilöiden tekemien havaintojen perusteella ahmoja tai niiden jälkiä on nähty eniten vuoden 2016 aikana Kannus-Lestijärvi-akselilla sekä Jalasjärven läheisyydessä Etelä-Pohjanmaalla.

Tutkijaprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskus Lukesta kertoo, että pohjalaismaakuntien ja Suomenselän alueella asustaa arviolta kymmenen tai kymmeniä ahmoja, varmaa tietoa yksinkertaisesti ei ole. Koko Suomessa ahmoja on arviolta 220–250 yksilöä.

Kartta petoyhdyshenkilöiden ahmahavainnoista vuonna 2016.
Petoyhdyshenkilöiden ahmahavainnot vuonna 2016.Olli Koski/Yle

Tietoa ahmoista tarkoitus kerätä ensi talven aikana

Tulevana talvena Luonnonvarakeskus Lukella on tarkoitus hankkia lisää tietoa Suomenselän ja pohjalaismaakuntien ahmoista. Ilpo Kojola kertoo, että tarkoitus kerätä geneettistä aineistoa eli karva- ja ulostenäytteitä syöttien avulla. Ahmojen määrää voidaan tämän jälkeen arvioida geneettisen analyysin ja havaintoaineiston pohjalta.

Ahma hangen päällä.
Tuomo Karsikas

Tässä vaiheessa se on varmaa, että vähintään kaksi uteliasta, leikkisää, nopealiikkeistä ja arvaamatonta ahmaa löytyy Kannuksesta. Ahmauros on esimerkiksi rikkonut yksitoista kertaa Tuomo Karsikkaan riistakameran.

Leikkisyyttä kuvaa myös tilanne, jossa viime talvena ahma lasketteli kuvauskojun takana mäkeä hangen päällä. Uteliaisuudesta puolestaan kertovat tilanteet, joissa ahma on käynyt tänä kesänä kolkuttelemassa kuvauskojun seiniä Tuomon ollessa sen sisällä.

Haastattelun lopuksi kysyn vielä, pelottaako Tuomoa olla näin lähellä suurpetoa. Tuomon kasvoille nousee veikeä ilme ja saan hilpeän vastauksen.

– Itseäni pahempaa ei ole täällä näkynyt, naurahtaa Tuomo.

Haastattelu päättyy ja harmittelen, että en itse saanut kuvaa ahmasta. Lähden kotimatkalle, mutta hetken kuluttua Tuomo soittaa vielä perääni. Riistakamerakuvista käy ilmi, että puusta tarkastelemisen lisäksi ahma on pyörinyt koko juttukeikan ajan hyvin lähellä meitä, mutta piilossa.