Analyysi: Asumisen kallistuminen jatkuu eikä kukaan mahda sille mitään

Asumisen kustannukset ovat kohta työttömyyden kaltainen kesto-ongelma.

Asumiskulut
Pienen asunnon olohuone.
Suomalaiset käyttävät asumiseen tänä vuonna keskimäärin reilun neljänneksen tuloistaan.Edit Lindblad / Yle

Pellervon taloustutkimus on julkistanut laajahkon ennusteen asumismenojen kehittymisestä vuosina 2017–2019. Ennusteen mukaan asumiskulut nousevat keskimäärin 2,5 prosenttia vuosittain näiden kolmen vuoden aikana.

Samaan aikaan palkat nousevat PTT:n ennusteessa 1,5 prosenttia vuosittain ja eläkkeet hieman vähemmän. Asuminen käy siis vuosi vuodelta kalliimmaksi suhteessa tulokehitykseen.

Suomalaiset käyttävät asumiseen tänä vuonna keskimäärin reilun neljänneksen tuloistaan. Helsingissä yksiössä asuvalla tuo osuus voi olla jopa 37 prosenttia. Alueelliset erot ovat muutenkin hyvin suuria.

Asumisen kalleudesta on puhuttu Suomessa vuosikymmenet ilman, että asialle olisi saatu tehdyksi mitään erityisen merkittävää.

Niinpä Suomi on asumiskustannusten suhteen hyvin polarisoitunut. Pääkaupunkiseudun kalleus on omassa luokassaan – muuttotappiomaakunnat omassaan.

Työpaikat keskittyvät yhä tiiviimmin muutamiin suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähialueille. Työmarkkinoille tulevilla ikäluokilla ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin hakeutua näille seuduille, mikä tietenkin kiihdyttää polarisaatiota entisestään.

Asuntojen hinnat nousevat niin kauan kuin asuntoja on kysyntää vähemmän. Vuokramarkkinat noudattavat samaa kaavaa. Oman lisänsä on tuonut sijoittajien siirtymien asuntomarkkinoille hyvien ja kohtuullisen riskittömien tuottojen toivossa.

Niin kauan kuin mies muistaa, rakennusfirmat ovat valittaneet hidasta kaavoitusta asuntopulan perussyyksi. Asunnot pysyvät siis kalliina, koska niitä päästään rakentamaan liian hitaasti.

Pääkaupunkiseudulla – satojen työmaanosturien viidakossa – asuva tosin ehkä ihmettelee, että miten niin hitaasti.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) uusimman markkinakatsauksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja valmistuu tänä vuonna suunnilleen yhtä paljon kuin vuosina 2010–2013 yhteensä.

Luulisi, että vuokrat laskevat rajusta tarjonnan lisäyksestä. Väärin. ARA:n mukaan: ”Lievä ylitarjonta laskee vuokra-asuntojen käyttöasteita ja lisää vaihtuvuutta, mutta alenevia vuokria ei vielä nähdä vuokrataloyhtiöiden hyvän kannattavuuden ja matalan korkotason takia.”

ARA ennustaa, että vuokrien parin prosentin nousu jatkuu, vaikka uusia asuntoja tulee markkinoille ennätysmäärä. Toisaalta ARA-asuntoja jää tyhjilleen yhä suurempi määrä niillä paikkakunnilla, joista väki pakenee kasvukeskuksiin.

Ongelmana asumisen kalleus on siis vähän kuin työttömyys. Jokainen tietää, mikä on ongelman ratkaisu. Harva – jos kukaan – tietää, miten se toteutetaan.

Lue myös:

PTT: Asuminen nielaisee entistä suuremman osan tilipussista – eniten menot kasvavat kerrostalojen omistusasunnoissa