Koe uusi yle.fi

Käynnistimme säteilyannosmittarin ja kävimme tutustumassa pahamaineisen Tšernobylin ydinvoimalan sukulaislaitokseen

Leningrad ykkösen teknologia kehitettiin Stalinin aikana. Sen vanhin yksikkö on määrä poistaa tuotannosta ensi vuonna. Sosnovyi Borin arvaamattomat reaktorit toimivat silti vielä pitkään. Neuvostoydinvoimalan viimeinen reaktori suljetaan aikaisintaan 2028.

ydintekniikka
Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
Sosnovyi Borin Laes 1 -voimala on kuvauksellinen, mutta arvaamaton. Sen vanhin yksikkö on määrä poistaa tuotannosta ensi vuoden toukokuussa, kun uuden yksikön käyttöönotto alkaa.

Ääni on tuttu Hollywood-elokuvista. Dosimetri eli säteilyannosmittari piippailee hyvin harvakseltaan kun aloitamme kierroksen Leningradin vanhan ydinvoimalan vanhimmassa yksikössä.

Venäläiseen ydinvoimalaan ei marssita enää takki auki, kuten 1990-luvun alun sekavissa oloissa. Vierailijoiden henkilötiedot ja käytettävien laitteiden sarjanumerot pitää toimittaa viikkoja, joskus kuukausiakin etukäteen. Kyse on tietysti turvallisuudesta.

Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
Turvatoimet ovat Sosnovyi Borissa tiukat.Timo Sipola / Yle

Tavarat ja tiedot tarkastetaan ennen voimalan pukuhuoneeseen pääsyä. Ja jos pukuhuoneeseen olisi onnistunutkin viemään jotain ylimääräistä, jää kaikki sinne.

Vastaan tulee tiukanoloinen vanhempi rouva, joka ilmoittaa, että vain alushousut saa jättää jalkaan tästä huoneesta poistuttaessa. Kameran jalustakin saa omat suojavaatteensa. Nainen ei ole ylipuhuttavissa.

Olen vierailulla vaiheittain suljettavan Leningrad ykkösen (LAES1) vanhimmassa reaktorissa, suljetussa ydinvoimalakaupunki Sosnovyi Borissa, satakunta kilometriä länteen Pietarista.

Kehitystyö alkoi Stalinin aikaan

Massiivinen Leningrad-voimala tuottaa noin puolet Pietarin miljoonakaupungin sähköstä. Sen vanhimman, nyt vierailun kohteena olevan, reaktorin teknologia on peräisin Stalinin ajoilta.

laes1
Vanhan voimalan etusivun kuvaaminen on kiellettyä. Vartija kuitenkin uskoi, kun kerroin, että meillä on lupa.Timo Sipola/ Yle

Tämän vanhan Leningrad-voimalan reaktoreiden käytöstä poisto alkaa pian asteittain.

Ensimmäinen tällainen grafiittihidasteinen ja kevytvesijäähdytteinen RBMK-ydinreaktori kehitettiin Neuvostoliitossa 1950-luvun alussa.

Sosnovyi Borin ydinvoimalan ensimmäistä yksikköä alettiin rakentaa syyskuussa 1967. Tämä Neuvostoliiton ensimmäinen RBMK-1000-tyyppinen ydinreaktori liitettiin sähköverkkoon joulukuussa 1973.

Tšernobylin nelosreaktori käynnistyi huhtikuussa 1979 ja tuhoutui seitsemän vuotta myöhemmin.

Sosnovyi Borin tiettävästi vaarallisin tilanne

Marraskuun lopulla 1975 ydinreaktio riistäytyi operaattoreiden hallinnasta ja noin kolmekymmentä polttoainenippua suli, kun ykkösreaktoria oltiin huoltoseisokin jälkeen käynnistämässä uudelleen.

Tapahtuma on Tšernobylin onnettomuuden jälkeen toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö.

Neuvostoliiton aikaan tapahtuma pyrittiin järjestelmällisesti salaamaan. Virallisia dokumentteja siitä ei ole vieläkään.

Tšernobyl -tyyppisten grafiittihidasteisten RBMK-reaktoreiden suosioon Neuvostoliiton aikana vaikutti paljon se, että niiden jykevä rakenne mahdollisti reaktoreihin suuret tehot.

Haittapuoli on reaktorityypistä johtuva kiikkeryys. Kun tällainen reaktori pääsee lähtemään käsistä, voi käydä niin kuin Tšernobylissä kävi.

Viereen nousee moderni laitos

Parin kilometrin päähän vanhasta voimalasta sitä korvaamaan nousee uusi Leningrad 2 (LAES 2). Sen painevesireaktori on uusinta venäläistä ydinteknologiaa: tietokoneohjattu ns 3+-sukupolven VVER-reaktori, jossa myös Fukushiman kokemukset on otettu huomioon.

Olennaisin ero Stalinin ajan teknologiaan on paitsi digitaalisuus, myös se, että tässä voimalassa on useita aktiivisia ja passiivisia turvajärjestelmiä.

RBMK-reaktorihalli
Kaikissa venäläisissä ydinvoimaloissa, lukuun ottamatta Novovoronetsin ja Sosnovyi Borin uusimpia yksikköjä, reaktoreilla ei ole suojakuorta.Timo Sipola / Yle

Painevesireaktoreilla vastaaviin tehoihin päästiin vasta paljon myöhemmin. Ne ovat silti vakaampia käyttää.

Sosnovyi Borin vanhaa ja uutta voimalaa voisi verrata edelleenkin käytössä olevaan, mutta 1950-luvulla Neuvostoliitossa suunniteltuun autoon ja toisaalta nykyaikaiseen tietokoneavusteiseen autoon.

Molemmilla voi ajaa, mutta tietysti tekniikka on kehittynyt vuosikymmenten vieriessä. Uusissa autoissa on myös turvajärjestelmiä joista 1950-luvulla saattoi vain uneksia.

– Vanhaa RBMK-teknologiaa ei voi verrata näihin uusiin tietokonetekniikkaan perustuviin VVER-1200 laitoksiin. Ne ovat ihan eri maailmasta, sanoo LAES2:n vuoropäällikkö Matvei Ganchev.

Kun tällainen reaktori pääsee lähtemään käsistä, voi käydä niin kuin Tšernobylissä kävi.

Tämän vanhan reaktorin ja sen ympärillä olevan laitoksen historia on moninainen. Sitä on tällä vuosikymmenelläkin remontoitu ja saatu toimintakuntoon, vaikka asiantuntijat jo pelkäsivät, ettei grafiittihidasteisen reaktorin vaarallisella tavalla vääntyneille grafiittikanaville voisi enää tehdä mitään.

Piipitystä ytimessä

Piipitys taajenee olennaisesti kun tullaan ykkösreaktoriin, voimalan vanhimpaan reaktoriin.

Tiedän että säteilyä ei voi kertyä vaarallisen paljon, mutta dosimetrin tiivis tahti silti hieman hermostuttaa. Siirrän kameraa noin metrin ja piipitys hidastuu hieman. Vieressäni seisoo voimalan käyttöosaston varajohtaja Ivan Babich.

– Tämä on täysin luotettava ja kontrolloitavissa oleva laitos.

Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
LAES2:n käyttöosaston varajohtaja Ivan Babich vakuuttelee laitoksen olevan turvallinen ja kontrolloitavissa. Timo Sipola / Yle

Mies on ollut voimalassa töissä lähes neljännesvuosisadan ja puhuu tottuneesti voimalan nykykunnosta korjausten jälkeen.

Turvallisuuteen ja käytettävyyteen on tehty parannuksia sekä eurooppalaisella että venäläisellä rahalla Tšernobylin ja Fukushiman onnettomuuksien jälkeen.

Kahden vanhimman reaktorin viereen on esimerkiksi rakennettu Fukushiman kokemusten jälkeen molemmille 2 700 kuution jäähdytysvesitankit ja niiden yhteyteen dieselgeneraattorit sähkökatkon varalle.

Suojaton olo

Pyydän Babichilta paria työntekijää reaktorisaliin tv-jutun mannekiineiksi. Ihan polttoainesauvojen päälle kukaan ei mene, mutta muuten reaktorisalissa liikutaan vapautuneen oloisesti.

Tämä ei ole ensimmäinen kertani venäläisessä ydinvoimalassa. Joka kerta minua on hirvittänyt eniten reaktorin suojarakennuksen puute.

Suojarakennus rajoittaisi radioaktiivisia päästöjä räjähdyksissä ja vuodoissa sekä suojaisi laajarunkokoneella tehdyiltä terrori-iskuilta. Tästä vanhasta reaktorista puuttuu sydänsieppari, joka voisi onnettomuustilanteessa hallitusti ottaa vastaan sulavan ytimen.

Vanhoissa venäläisissä ydinvoimaloissa reaktorin on vain tavallinen teollisuushallin katto, mutta ei varsinaista suojarakennusta.
Vanhoissa venäläisissä ydinvoimaloissa reaktorin on vain tavallinen teollisuushallin katto, mutta ei varsinaista suojarakennusta.Timo Sipola / Yle

Moderneimmissa laitoksissa reaktorihallia suojaa monen metrin paksuinen teräsbetoniseinä, jonka läpi kuljetaan ilmalukon kautta. Sellaiset rakennettiin Loviisaan 1977 ja 1980 valmistuneisiin venäläisiin painevesireaktoreihin.

Teknisesti se olisi ollut aina mahdollista, mutta koska Venäjällä ei ole aiemmin vaadittu ydinvoimaloihin suojakuorta, reaktorihalli on siellä ollut käytännössä teollisuushalli, jossa reaktorin päällä on vain katto.

Täällä en näe sen vuotavan, mutta muualla olen nähnyt vesipisaroiden usein tippasevan vuotavan katon läpi reaktorihallin lattialle asetettuihin sinkkiämpäreihin.

Epävakaus suurin puute

Suomalaisten säteilyturva-asiantuntijoiden kannalta olennaisin ero tämän voimalan ja modernin painevesivoimalan välillä on kuitenkin grafiittihidasteista reaktorityyppiä vaivaava epästabiilius. Siksi tällaisen voimalan ohjaaminen on erityisen haastava tehtävä.

Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
Valvomohenkilökunnan pätevyys ja henkinen kestokyky myös tarkistetaan säännöllisin väliajoin. Hyvät hermot pitää olla.Timo Sipola / Yle

Alan diplomi-insinöörikoulutuksen lisäksi vaaditaan erikoiskoulutusta. Valvomohenkilökunnan pätevyys ja henkinen kestokyky myös tarkistetaan säännöllisin väliajoin.

– Täytyy olla hyvin vastuullinen ja tarkkaavainen henkilö. Täällä työskentelevät henkilöt käyvät läpi erikoiskoulutuksen, sanoo laitoksen käyttöpäällikkö Alexander Zakharzhevskiy.

Täällä työskentelevät henkilöt käyvät läpi erikoiskoulutuksen.

Alexander Zakharzhevskiy

Tšernobylin onnettomuuden jälkeen vuonna 1986 täälläkin tehtiin säätösauvojen toimintaan muutoksia. Sekä suomalaisten että venäläisten ydinvoima-asiantuntijoiden mukaan vastaavan onnettomuuden ei pitäisi olla mahdollinen täällä.

Grafiittikanavien vääntyminen hirvitti tutkijoita

Venäjällä ja Suomessa on viime vuosina oltu huolissaan voimalan näiden reaktorien sydämissä havaituista vakavista vaurioista. Polttoainesauvoja suojaava säteilyn vaikutuksesta paisunut hiiligrafiitti on painanut polttoainekanavat väärään asentoon.

RBMK-laitosten reaktorisydämissä käytetään neutronien hidastimena grafiittia. Säteilyn vaikutuksesta grafiitti kutistuu, laajenee, taipuu ja säröilee, mikä aiheuttaa polttoainekanaviin taipumia. Tämä taas voi aiheuttaa polttoaineen tai säätösauvan jumiutumisen kanavaan tai pahimmillaan polttoainekanavan paineputken rikkoutumisen.

Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
Vanhaan RBMK-tyyppiseen ydinvoimalaan on tehty paljon turvallisuusparannuksia. Reaktoreille on muun muassa rakennettu 2700 kuution jäähdytysvesisäiliöt ja niille varageneraattorit siltä varalta, että tulee sähkökatko.Timo Sipola / Yle

Ykkösreaktori ajettiin alas kesällä 2012 sen grafiittihidasteessa ilmenneiden halkeamien ja turpoamisen takia. Näitä vaurioita voimalassa korjattiin alkuvuodesta 2013 ja paikan päällä käyneet suomalaiset säteilyturva-asiantuntijat tutustuivat ongelmaan.

Venäläiset ympäristöjärjestöt ja tutkijatkin ovat vaatineet vanhojen reaktoreiden sulkemista välittömästi. Myös Suomen säteilyturvakeskus oli huolestunut tilanteesta.

Reaktori kytkettiin kuitenkin korjausten jälkeen takaisin sähköverkkoon joulukuussa 2013.

Molemmissa vanhoissa reaktoreissa taipumat oikaistiin erikoistyökaluin ja nyt Säteilyturvakeskuksessa ollaan sitä mieltä, että tilanne on saatu Sosnovyi Borissa hallintaan.

– Toiselta puolelta haljenneet grafiittikanavat on kuitenkin sahattu halki toiseltakin puolelta. Näin halkeamat on saatu puristettua takaisin kokoon ja kanavat sallittuihin arvoihin, kertoo Stukin tarkastaja Jukka Mettälä.

Käytöstä poisto saattaa viedä kymmeniä vuosia

Leningradin ydinvoimalan vanhimmalla yksiköllä Sosnovyi Borissa on käyttölupa ensi vuoden loppuun saakka.

Pietarin alueen sähköhuollon kannalta aivan keskeistä reaktoria ei voida sulkea ennen kuin Leningrad kakkosen ykkösreaktori otetaan käyttöön.

Jäljelle jäävien kolmen vanhan voimalan reaktorin sulkemisen aikataulu on sidoksissa Sosnovyi Borin uuden voimalan yksiköiden käyttöön ottoon.

Pelkästään ydinpolttoaineen purkaminen reaktorista kestää viisi vuotta.

Ivan Babich

Tämän hetken suunnitelma on aloittaa alasajo toukokuussa 2018 kun Leningradin uuden voimalan, Hanhikiven referenssilaitoksen, on määrä alkaa tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon. Voimalat ikään kuin ajetaan ristiin. Samalla kun uuden tehoa nostetaan, vanhaa ajetaan alas.

Mutta kokonaisuudessaan epävakaiden RBMK-reaktoreiden käytöstä poistaminen kestää vielä vuosikymmeniä.

– Ymmärtääkseni vanhan ydinvoimalan korvaamisohjelma tulee kestämään vuoteen 2028 saakka, mutta kaikki riippuu tietysti poliittisista kuvioista ja muista asioista joilla voi olla vaikutusta aikatauluun, sanoo uuden ydinvoimalaitoksen käyttöpäällikkö Matvey Ganchev.

Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
Turbiinisalin lattiatasossa on vielä puhelinkopit.Timo Sipola / Yle

Vanhan voimalan reaktoreiden alasajoa alettiin valmistella jo vuosia sitten. Babichin mukaan käytöstä poistamisohjelmaa varten on olemassa tarvittavat varat. Käytöstä poistamisesta vastaa oma erityinen yksikkönsä.

– Pelkästään ydinpolttoaineen purkaminen reaktorista kestää viisi vuotta. En osaa antaa tarkempaa vastausta siihen kuinka monta vuotta tarvitaan muihin sulkemiseen liittyviin toimiin, sanoo Babich.

Mitään ongelmia hän ei reaktorin käytöstä poistamisessa näe.

Stukin Mettälä arvioi, että yhden yksikön kohdalla kestää 10 vuotta, ennen kuin rakennuksia päästään purkamaan.

Vanhan laitoksen työntekijöillä riittää töitä pitkään alasajon parissa, mutta Babichin mukaan osa henkilökunnasta on siirtynyt ja voi siirtyä jatkossakin töihin uuden voimalan puolelle.

Paljonko säteilyä kertyi?

Kierros on ohi. Vanhan laitosyksikön vierailijoiden pukuhuoneista ja vaatteiden vaihdosta vastaava vanhempi rouva on yhtä tiukkana kuin lähtiessä.

Voimalalla vierailevien turvatoimet ovat tiukat ja niiden noudattamista vahditaan tarkasti.
Voimalalla vierailevien turvatoimet ovat tiukat ja niiden noudattamista vahditaan tarkasti.Timo Sipola / Yle

Palatessa mennään pelkissä alushousuissa hänen tiukassa ohjauksessaan säteilymittauslaitteen läpi. Pois ei pääse ennen kuin mittauskarsinan laitteisto piippaa oikealla tavalla. Laitoksen vierailuvaatteet, kengät ja kameran jalustan suojatkin jäävät turvallisuuskäsittelyyn.

Kierroksen päättyessä dosimetrini näyttää 16 mikrosieverttiä. Se on enemmän kuin mitä suomalaisessa voimalassa samanlaisella kierroksella saisi, mutta ei mitenkään erityisen paljon.

Se on alle puoli prosenttia keskivertosuomalaisen vuodessa saamasta annoksesta (3,7 mSv) ja alle promille ydinvoimalaitoksen työntekijälle vuosittain sallitusta annoksesta (20 mSv).

Leningrad 1 -ydinvoimala Venäjällä
Dosimetri kertoo, paljonko säteilyä on voimalakierroksella saanut. 16 mikrosieverttiä ei ole paha.Timo Sipola / Yle

Kun kaikki menee hyvin, vanhakin reaktori on turvallinen. Vaara piileekin siinä, jos tapahtuu onnettomuus.

Jos epävakaaksi tiedetty grafiittihidasteinen reaktori lähtee käyttäjiensä käsistä, tilanne voi olla arvaamaton. Reaktorilla ei ole suojarakennusta eikä sydänsiepparia.

Tässä voimalassa on jo aikaisemmin koettu toiseksi pahin RBMK-reaktorityypille tapahtunut häiriö Tšernobylin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen.

Tunnelmat ydinvoimalasta poistuessa ovat ristiriitaiset. Vaikka ykkösreaktori suljetaankin toivon mukaan ensi vuonna, kolme muuta jäävät vielä toimimaan. Menee joka tapauksessa yli kymmenen vuotta ennen kuin viimeinenkin vanhoista myllyistä lakkaa porskuttamasta.