Leevi and the Leavingsin Risto Paananen: Ei Gösta mikään härski jätkä ollut

Gösta Sundqvistin (1957–2003) elämäkerran kirjoittanut Timo Kalevi Forss ja Leevi and the Leavingsin basisti Risto Paananen vierailivat Aamu-tv:ssä.

Gösta Sundqvist
Ylen aamu-tv: Gösta Sundqvist in Memoriam
Ylen aamu-tv: Gösta Sundqvist in Memoriam

– Elämähän on kaaosteoriaa. Mennään tukkina joessa.

Risto "Rife" Paanasen väitteelle löytyy tukea Leevi and the Leavingsin syntyajoilta. Paananen päätyi suosikkibändin basistiksi ja multi-instrumentaliksi sattuman kaupalla.

– Tapasin armeijassa silloisen "esi-Leavingsin" rumpalin Reijo Innan. Hän tutustutti minut Göstaan, Paananen kertoo.

Basistille sattui olemaan tarvetta, ja pian oltiin Innan kesämökillä Iittalassa bändikämpillä tekemässä nauhoituksia. Niitä Inna lähetti levy-yhtiölle Göstan tietämättä. Love Records ihastui kuulemaansa.

– Se on tämä klassinen, moneen kertaan kuultu tarina, ja se pitää paikkansa, Paananen toteaa.

Gösta Sundqvistia pidetään ristiriitaisena persoonana, mutta Paanasen muistot hänestä ovat lämpimiä.

– Ensi kohtaamisesta lähtien kemiat toimivat hyvin. Juttua riitti ja vaihdoimme ajatuksia. Hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen.

Viimeisinä vuosinaan Sundqvist vetäytyi julkisuudesta. Kannettavana oli raha- ja terveyshuolia.

– Minun näkökulmastani jatkettiin kuten ennenkin. Tehtiin musiikkia niin kuin mitään erakoitumista ei olisi tapahtunutkaan. Tiesimme, että hän ei antanut enää haastatteluja.

Sundqvist teki ihmisistä ja elämästä tarkkoja havaintoja, jotka päätyivät laulujen teksteiksi tai osiksi suosittuja radio-ohjelmia. Tinkimätön taiteilija tuli tunnetuksi myös teräväsanaisuudestaan.

– En onnekseni koskaan joutunut kokemaan hänen ylimielistä tai nurhjaa puoltaan. Joskus studiossa hän saattoi mainita jostain bändistä, että se on ihan paskaa, mutta hän myös perusteli kantansa.

Paanasen korviin mitään painokelvotonta ei kuitenkaan koskaan kantautunut.

– Ei hän mikään härski jätkä ollut.

Elämäkertakirjailija tapasi Göstan Valintatalossa

Kirjailija Timo Kalevi Forss tapasi Gösta Sundqvistin kerran elämänsä aikana.

– Valintatalon kassajonossa ihmettelimme, että artisokkaa on kahdenlaista: latva-artisokkaa ja maa-artisokkaa. Kävi ilmi, että hän on sanavalmis ihminen. Siitä kassatilanteesta syntyi Koe-eläinpuisto-tyyppinen sketsinvääntö.

Kohtaaminen tapahtui 1990-luvulla Helsingin Punavuoressa, jossa Sundqvist oli tuttu hahmo verkkareihin pukeutuneena.

– Sen paremmin en häntä tuntenut, mutta kerran olen hänen kanssaan jopa vaihtanut ajatuksia, ja se oli mulle kova juttu, Forss hymyilee.

Forssin kirjoittama Gösta Sundqvistin elämäkerta (Into) julkaistiin keskiviikkona 16. elokuuta. Teos koostuu muun muassa työtovereiden ja ystävien haastatteluista sekä arkistomateriaalista.

– Göstan henkilögalleria on uskomattoman laaja. Hän saattaa laulaa yhtä lailla eronneen yksinhuoltajaäidin kuin moottorisahamurhaajan näkökulmasta. Hän tunsi suomenruotsalaiset hienostopiirit mutta myös ihan duunariporukkaa.

Kirjailija huomasi yhä uudestaan, kuinka tarkkanäköisesti Sundqvist havannoi maailmaa.

– Hän oli erakon maineessa mutta oikeasti hän oli myös sosiaalinen. Hän on kirjoittanut paljon biisejä siitä, että matkustetaan ympäri maailmaa. Ne ovat tarkkoja kuvauksia, vaikka hän ei koskaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella.

Sundqvist kirjoitti lyriikan ja radio-ohjelmien lisäksi pakinoita, haaveilipa hän hetken jopa dekkarikirjailijan urasta. Forss uskoo, että Sundqvistin vetovoima perustuu siihen, että tämä oli oman tiensä kulkija.

– Hän teki aina asiat oman mielensä mukaan, mikä on kantanut hedelmää. Hän ei kopioinut ketään, Forss toteaa.