Valkoposkihanhet riesana Porin ja Rauman puistoissa: "Häätö vain siirtäisi ongelman muualle"

Porin Kirjurinluodon areenan nurmialueelta on vaikea löytää jalansijaa, joka ei olisi ulosteen peitossa. Raumalla jätöksistä kärsivät erityisesti jalkapalloilijat ja uimarannan käyttäjät.

valkoposkihanhi
Valkoposkihanhiparvi kokoontuu ruohikolla.
Ismo Pekkarinen / AOP

Keväinen keskustelu koirankakasta kalpenee, kun katse vaeltaa pitkin suuria, avaria nurmikenttiä Porissa ja Raumalla. Joka paikka on täynnä kakkaa – hanhen kakkaa.

Valkoposkihanhet ovat ihastuneet rannikkokaupunkien hoidettuihin nurmialueisiin. Jo vuosia erityisesti pääkaupunkiseutua piinanneet linnut ovat alkaneet nostaa ärsyyntymiskäyrää nyt myös Satakunnassa.

– Onhan niitä aiempinakin vuosina täällä ollut, mutta tänä kesänä määrä on räjähtänyt. Parhaimmillaan yksittäisellä kentällä on laskettu parisataa yksilöä, kertoo Rauman liikuntapäällikkö Tommi Cederberg.

Porissa parvet ovat olleet tätäkin suurempia. Kaupungissa oli biologi Janne Lampolahden mukaan jo viime syksynä tuhansia valkoposkihanhia. Tänä vuonna kantaa ei ole vielä laskettu.

Keinot vähissä

Linnuista eroon haluavien kaupunkilaisten keinot ovat vähissä. Valkoposkihanhilla ei ole juuri vihollisia, eivätkä ne pelkää ihmisiäkään.

Viihtyvyyttä ne arvostavat. Jos ruohon antaisi kasvaa pitkäksi, etsisivät linnut todennäköisesti mieluisamman ruokailupaikan. Rauman jalkapallokentillä tätä keinoa ei ole voitu testata, sillä peleissä ruoho halutaan pitää lyhyenä. Tommi Cederberg on kuullut erilaisista karkottimista, kuten kanelihaposta ja äänikanuunasta, mutta niiden tehokaan ei luultavasti olisi kovin pitkäaikainen.

– On niitä yritetty vähän hätistelläkin, mutta häätö vain siirtäisi ongelman muualle.

Kaupungit hoitavat nurmikenttiä niin hyvin, että heinä on valkoposkihanhien mielestä todella maukasta. Niillä ei olekaan mitään tarvetta siirtyä pois hyväksi havaituilta paikoilta.

– Mikään luonnonkasvi ei ole niin ravintorikasta kuin tuollainen lannoitettu heinä, joka kasvaa koko ajan uutta pituutta. Me olemme luoneet hanhille niin hyvän maailman, että mihin ne täältä lähtisivät, Janne Lampolahti toteaa.

Vaikka linnut tulevatkin lähelle asutusta, valitsevat ne ruokailupaikkansa tarkkaan. Metsäisissä puistoissa ne eivät viihdy. Linnut hakeutuvat suurille aukeille, joissa on rauhallista. Yksi parvesta pitää aina vahtia ja tarkkailee ympäristöään.

Keskellä päivää hanhien läsnäolon puistoissa paljastaa vain niiden uloste. Ne syövät vatsansa täyteen hyvin varhain aamulla ja lähtevät päiväksi merelle lepäämään.

Lyhytaikainen vieras

Hanhista harmistuneille kaupunkilaisille Janne Lampolahti löytää myös lohdutuksen sanoja. Linnut viipyvät nurmialueilla vain lyhyen tovin. Ne pesivät saaristossa pieninä parvina ja kokoontuvat kaupunkeihin suurempina joukkoina vasta elokuussa. Syyskuussa ne jatkavat jo matkaansa.

Harmitus saattaa silloin siirtyä muiden niskoille. Valkoposkihanhet ruokailevat mielellään niitetyillä pelloilla, mutta voivat niille viljelyksetkin maistua.

– Jos tuhat hanhea tupsahtaa hernepellolle, voi tulla ongelmia. Olisinkin niistä enemmän huolissani maanviljelyksessä kuin kaupungeissa, Janne Lampolahti toteaa.