Sorsastaja, löytyykö haulikostasi teräshaulien hyväksynnästä kertova leima?

Koska lyijyhaulit ovat Suomessa vesilintujahdissa kiellettyjä, ovat teräshauliset panokset ylivoimaisesti eniten käytettyjä sorsastuspatruunoita.

Sorsastus
Haulikko ja erilaisia hauleja.
Vesilintujahdissa kiellettyjä lyijyhauleja (vas.). Niiden sijaan voi sorsastuksessa käyttää esimerkiksi tungsten- eli volframihauleja (keskellä) tai kuparihauleja (oik.). Yleisimmin vesilintujahdissa kuitenkin käytetään teräshauleja. Jarmo Koponen / Yle

Lyijyhaulien käyttö vesilintujahdissa on ollut Suomessa kiellettyä jo yli kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana moni linnustajista on hankkinut itselleen uuden haulikon, joka kestää piiput lyijyä kovemmalle rasitukselle altistavat haulit.

Poliisihallituksessa ei ole tilastoja siitä, kuinka suuri osa luvitetuista haulikoista kestää teräshauleilla ampumisen.

– Näppituntumalta sanoisin, että hyvin pieni osa Suomen vanhasta haulikkokannasta on teräshaulikelpoista, kertoo asehallinnon ylitarkastaja Jussi Kytösaari.

Hänen mukaansa teräshaulihyväksynnän näkee yleensä helpoimmin aseen leimauksista.

– Teräshaulikelpoisen haulikon tunnistaa piipun päällä olevasta Ranskan Liljasta, joka kertoo, että ase on tarkastettu ja hyväksytty teräshauleille.

Proof steel shot
Yle

Joissakin aseissa voi olla myös asiasta kertova englanninkielinen teksti.

Jos varmuutta aseen teräshaulikelpoisuudesta ei ole ja asetta silti halutaan käyttää vesilintujahdissa, on hankittava jollain muulla lyijyä korvaavalla materiaalilla ladattuja patruunoita.

Muistakaan kovista korvikemateriaaleista tehtyjä hauleja vanhat haulikot eivät välttämättä siedä, joten aina vähänkään epäselvissä tapauksissa on hyvä käyttää asiantuntijaa.

Saatavilla on muun muassa vismuttisia hauleja. Tarjolla on myös joitakin ainakin pinnaltaan pehmeämmäksi tehtyjä, seostettuja volframisia hauleja. Niitä kutsutaan usein kyseisen alkuaineen englanninkielisellä tungsten-nimellä. Toinen suosiotaan kasvattanut materiaali on kupari. Sellaisenaan volframi on hyvin kovaa.

Patruunan rakenteen pitää näissä olla yleensä toinen kuin perinteisessä lyijyhaulipanoksessa.

– Nämä vaativat kunnollisen haulikupin. Kupari on myös hyvä ja suosittu korvikemateriaali, mutta siinäkin ongelmana on hinta ja kovuus. Kimmokevaarahan näillä kovilla hauleilla on paljon suurempi kuin lyijyllä, Kytösaari sanoo.

Aikanaan esiteltyjen tina- tai sinkkihaulipatruunoiden markkinaosuus on jäänyt vähäiseksi.

Teräshaulikelpoisessakin aseessa tulee huolehtia, ettei piipun päässä ole liian ahdasta supistajaa.
Teräshaulikelpoisessakin aseessa tulee huolehtia, ettei piipun päässä ole liian ahdasta supistajaa. Yle

Teräshauleja lukuunottamatta lyijyä korvaavilla haulimateriaaleilla ladatut panokset ovat huomattavan kallita. Siinä missä metsästyskäyttöön sopivia teräshaulipatruunoita voi saada selvästi alle euron kappalehintaan, maksavat esimerkiksi volframia sisältävät tyypillisesti vähintään yli kolme euroa.

Kalleimmat volframiseoshauliset saattavat maksaa pitkälti yli kymmenen euroa kappaleelta.

Niistäkään monet eivät sovellu vanhalla, alhaisille paineille testatulla aseella ammuttaviksi, vaan sopivuus teräshaulileimattomaan haulikkoon pitää aina varmistaa erikseen.

Kun jahdissa käytettävien panosten ominaisuuksiin olisi hyvä tutustua etukäteen ampumaradalla, nousevat vanhan aseen käyttökustannukset helposti korkeiksi. Silti vanhan haulikon teräshaulikelpoisuutta ei pidä mennä omatoimisesti kokeilemaan.

– Aseteknisessä mielessä teräshauleja ei missään nimessä saa ampua sellaisella aseella, jota ei ole tarkastettu ja hyväksytty teräshauleille. Esimerkiksi aseen piipun ylimeno tai supistukset eivät välttämättä sovellu teräshaulien ampumiseen, joten seurauksena on ennemmin tai myöhemmin aserikko, Kytösaari korostaa.

Lue myös: Karhun ja sorsan metsästys alkaa tänään