Kurkkulaulu avaa kanavan henkisiin maailmoihin – Naiskurkkulaulaja muuntautuu tarvittaessa luonnonvoimiksi

Cheinesh Baitushkinan mukaan kurkkulaulajaksi ei ryhdytä, vaan taito tulee joillekin lahjana. Baitushkina sai kutsun laulamiseen unessa, ja on yksi harvoista naisista, joka hallitsee perinnesoittimet ja eri kurkkulaulutekniikat.

kurkkulaulu
Ijahis Idja
Cheinesh Baitushkina kuuluu Altain tasavallan telengit-vähemmistöön, ja saapui Inarin Ijahis Idja -festivaaleille esittämään perinteistä syvää kurkkulaulua, jota kutsutaan Kaiksi.Vesa Toppari / Yle

InariCheinesh Baitushkina on paitsi nainen ja kurkkulaulaja, myös lintuparvi, hevonen ja tuuli – ainakin äänen perusteella. Kun Baitushkina soittaa munniharppua, hän tuottaa erehdyttävästi kavioiden kapseelta kuulostavia ääniefektejä. Välillä hän visertää kuin sata lintua.

Näitä äänimaailmoja päästiin kuulemaan viime viikonloppuna Inarissa alkuperäiskansojen Ijahis idja -musiikkifestivaalilla. Esiintyessään Baitushkina ei vain matki eläinten ääniä, vaan käytännössä muuntautuu eläimeksi itse. Laulajan kädet liikkuvat linnun siipien tavoin, ja äänimaailma on niin syvä ja kolmiulotteinen, että sekä kuulija että laulaja tulevat osaksi transsimaista tilaa: esiintymislava ja ympäristö tuntuvat häviävän ympäriltä.

Niin on tarkoituskin.

Baitushkina on kotoisin Ulaganin alueelta, joka sijaitsee Altain tasavallan alueella Venäjällä ja kuuluu telengiteihin, sikäläiseen etniseen vähemmistöön (siirryt toiseen palveluun). (Ijahis Idja).

Se, joka kuuntelee kurkkulaulua, menee transsiin ja näkee kertojan kertomia kuvia.

Cheinesh Baitushkina

Telengitit uskovat, että kurkkulaulajaksi ei ryhdytä omaksi huviksi, vaan laulu tulee yksilölle kutsumuksena. Kutsuun joko vastataan tai ei – niistä, jotka ottavat kutsun vastaan, tulee kurkkulaulajia, tarinankertojia.

– Telengiteillä ei ole kirjallista perintötietoa, vaan taidot ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle kertomuksien kautta. Tarinankertojat ovat olleet taitavia, ja he ovat käyttäneet kurkkulaulamista apunaan, Baitushkina kuvailee tulkin välityksellä.

Laulu ei ole vain tekninen asia.

Cheinesh Baitushkina

Tarinoissa kerrotaan maailman synnystä, eläimistä, linnuista ja sankarihahmoista. Telengitien tarinaperinne on laaja, ja kertojilla onkin ollut hyvä muisti. Baitushkina kertoo, että kurkkulaulamisessa syntyvän resonoinnin kautta kuulijat näkivät kuvia tarinoista.

– Tiedämme, että äänellä voi jopa rikkoa lasia. Ennen vanhaan ihmiset tiesivät äänen merkityksen ja käyttivät sitä. Se, joka kuuntelee kurkkulaulua, menee transsiin ja näkee kertojan kertomia kuvia, kertoo Baitushkina.

Naiset eivät ole perinteisesti laulaneet

Kurkkulaulu on telengiteille syvästi pyhä ja henkinen asia. Kaikki eivät lauluun kykene, ja laulun avulla kertojia on siksi pidetty suuressa arvossa.

Kun Baitushkina esiintyy, hän ei ajattele mitään. Baitushkina kuuntelee omaa ääntään ja soitintaan ja yrittää saada itsensä "lentämään", kuten hän itse tilaansa kuvailee. Eläimien ääniä tuottaessaan Baitushkina sulkee silmänsä ja kuvittelee olevansa esimerkiksi hevosen selässä heinikossa. Hän kertoo päässeensä hevosen selkään ensimmäisen kerran kolmevuotiaana, ja tuntee siten hyvin eläimen käyttäytymisen ja siihen liittyvät äänet.

Baitushkina pystyy tuottamaan laulaessaan kahta ääntä yhtä aikaa. Todella taitavat kurkkulaulajat pystyvät Baitushkinan mukaan tuottamaan kolme, neljä tai viisikin nuottia yhtä aikaa, ja heitä laulaja itse ihailee suuresti.

Ijahis Idja 2017
Baitushkinan esitystä oli seuraamassa iso joukko festivaaliyleisöä.Vesa Toppari / Yle

Perinteisesti naiset eivät harjoita kurkkulaulua, ainakaan telengitien keskuudessa. Esimerkiksi Kanadan inuiitteilla kurkkulaulu on taas leimallisesti naisten alaa (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat), vaikka inuiittien tyyli poikkeaakin Aasian kansojen kurkkulaulamisesta.

Baitushkina on yksi harvoista (siirryt toiseen palveluun) (Ijahis Idja) naiskurkkulaulajista, joka esiintyy käyttäen neljää laulutyyliä: kargyraa, sygytiä, sybyskiä ja koomeita. Baitushkinan mukaan naisia on kyseisen taidon parissa vähän, koska kurkkulaulaminen on fyysisesti raskasta. Hän ajattelee myös, että kurkkulaulaminen voi vaikuttaa epätoivotusti naisen mieleen ja kehoon sekä hänen kykyynsä hoitaa perhettä.

Vastaavalla tavalla on ajateltu myös tuvalaisessa kurkkulauluperinteessä, jossa laulamisen katsottiin vaikuttavan naisen hedelmällisyyteen (siirryt toiseen palveluun) (University of Vermont).

Baitushkina kertoo, että monet kuuluisat kurkkulaulun kautta tarinoita kertovat jäivät aikanaan yksin ja ilman perhettä, ja siksi telengitien keskuudessa naisia on haluttu suojella vastaavalta kohtalolta.

Kutsu lauluun tuli unessa

Baitushkinan mukaan kurkkulaulamisen taito voi, kuten shamanismi, siirtyä sukulaiselta toiselle ja hypätä sukupolven ylikin. Baitushkina itse kasvoi metsässä luonnon ympäröimänä mummonsa luona. Hän oli kokeillut ja kuunnellut kurkkulaulamista pienestä lapsesta asti.

Kerran nuorena Baitushkina jäi yöksi erään naiskurkkulaulajan luokse ja näki unen, jossa piteli jonkinlaista soitinta ja lauloi. Herättyään hän kertoi unestaan talon laulavalle emännälle.

– Emäntä totesi: sinulla on varmaankin taito. Se pitää joko vastaanottaa tai torjua.

Samana iltana Baitushkina palasi kotiin. Kävi ilmi, että hänen vaarinsa luona oli käynyt kurkkulaulaja mukanaan perinnesoitin, jonka vieras oli alkoholin nauttimisen tuloksena lahjoittanut Baitushkinan vaarille. Se oli Baitushkinan unessa ollut soitin.

Ijahis Idja
Cheinesh Baitushkinan käyttämä soitin on tehty setripuusta ja se soi Baitushkinan mukaan erityisen upeasti muihin vastaaviin instrumentteihin verrattuna.Vesa Toppari / Yle

Siksipä laulamisen lisäksi Baitushkina soittaa perinteisiä soittimia kuten topshuria ja shouoria, joita soitetaan sylissä hieman kitaran tai luutun tapaisesti. Soittamisen kautta laulamistaidot myös kehittyivät, ja laulaessaan Baitushkina säestää itseään sen lisäksi, että laulaa ilman soitinta.

Laulamisen tekniikan voi oppia kuka vain, mutta Baitushkina kokee, että kurkkulaulajan tärkein ominaisuus on henkinen puoli. Kurkkulaulamisen kautta avautuu oma maailmansa, joka vie mukanaan, ja laulajan pitää päästä tuohon maailmaan kiinni. Baitushkina itse koki, että kurkkulaulamisen aloitettuaan laulut alkoivat suorastaan virrata hänestä, ja hänellä oli täysi työ kirjata ne muistiin.

Ennen vanhaan ihmiset tiesivät äänen merkityksen ja käyttivät sitä.

Cheinesh Baitushkina

– Kurkkulaulamisen kautta tuli myös tarve kertoa omasta maasta: Altaista, omasta kansasta ja kulttuurista, Baitushkina sanoo.

Baitushkina kuvailee, että telengiteille kurkkulaulaminen on viime kädessä portti toisenlaiseen, jopa yliluonnolliseen maailmaan. Siksi Baitushkina ajattelee, että pelkät hiotut taidot eivät riitä tuohon maailmaan ylettämiseen. Baitushkina on tavannut monia, jotka opetelleet kurkkulaulamisen tekniikan vailla henkistä näkökulmaa.

– Ovet eivät avaudu heille, eivätkä he pääse sille tasolle ja maailmaan, johon voisi päästä. Laulu ei ole vain tekninen asia. Käy sääliksi niitä, jotka näin luulevat.

Lue lisää:

Kurkkulaulu on taitolaji, jossa on esihistoriallinen sointi - Kuuntele