Neliraajahalvaantunut Petri syöttää nyt lastaan – Elämä parani huikeasti käsileikkauksen jälkeen

Ennen Petri Hörkkö tuijotti samaa tv-kanavaa koko illan, nyt hän pystyy painamaan kaukosäädintä.

Neliraajahalvaantunut Petri Hörkkö pystyy käsileikkausten jälkeen avaamaan Piltti-purkin ja syöttämään Helmi-tytärtään. Kuva: Kari Ahotupa / Yle

Aurassa Varsinais-Suomessa asuva Petri Hörkkö halvaantui 17 vuotta sitten sukeltaessaan hiekkamonttuun.

Nyt – usean käsileikkauksen jälkeen – hän pystyy juomaan itse lasista, piirtämään tyttärensä kanssa ja ojentamaan pankkikorttinsa kaupan kassalle. Oikean käden peukalo on jäykistetty ja sormet asemoitu tarttumisotteeseen. Myös heikommin toimivan vasemman käden toimivuutta on saatu parannettua.

– Esimerkiksi kaukosäätimen käyttäminen on valtava parannus elämääni. Silloin halvaantumisen jälkeen katsoin koko illan sitä tv-kanavaa, jonka avustaja jätti päälle lähtiessään, Petri Hörkkö kertoo.

Hörkön leikannut käsikirurgian erikoislääkäri Tove Palmgren-Soppela antaa lisäesimerkin, jota terve ihminen ei tule edes ajatelleeksi.

– Yläraajojen korjausleikkauksen jälkeen potilas voi kätellä ilman, että sen toisen ihmisen käsi vain valuu ulos kädestä. Se on suoraan sanoen noloa monelle; jokainen meistä haluaa tulla tervehdityksi.

Soppela työskentelee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin Töölön sairaalan Käsikirurgian yksikössä.

Käsikirurgian erikoislääkäri Tove Palmgren-Soppela Töölön sairaalasta. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Toimivia lihaksia siirrellään moottoriksi muualle

Neliraajahalvauspotilaiden yläraajojen toiminnallisissa leikkauksissa järjestellään uudelleen jäljellä olevia lihaksia ja hermoja. Esimerkiksi yksi kyynärpään toimivista koukistajalihaksista tai toinen ranteen toimivista ojentajalihaksista siirretään sormien moottoriksi, minkä jälkeen yksinkertaiset toiminnot onnistuvat.

Lihassiirtoja voidaan tehdä usein vuosiakin vamman jälkeen. Myös jänteitä voidaan operoida.

– Uudentyyppisiä hermosiirtoja voidaan tehdä vain hiljattain loukkaantuneille, sillä kohdelihas ei ole saanut olla liian pitkään ilman toimintaa, käsikirurgian erikoislääkäri ja osastonylilääkäri Eero Waris Töölön sairaalasta sanoo.

Nyt Hörkkö pystyy käyttämään kaukosäädintä. Kuva: Kari Ahotupa / Yle

Kaikkia neliraajahalvaantuneita ei voida yläraajaleikkauksilla auttaa.

– Kaikki riippuu vamman tasosta eli siitä, mitä toimivia lihaksia potilaalla on vielä vamman jälkeen jäljellä, ja tietyssä tapauksessa myös iästä ja siitä, miten kauan vammasta on. Lisäksi keskustellaan, miten motivoitunut potilas on leikkauksen jälkeisiin pitkiin kuntoutuksiin, käsikirurgian erikoislääkäri Tove Palmgren-Soppela selittää.

Jokaisen potilaan kanssa keskustellaan, mitä hän toivoo ja mikä on realistista toteuttaa. Kaikki neliraajahalvaantuneet eivät ole halunneet leikkausta, vaikka lääkärit olisivatkin sitä suositelleet.

– Minäkin vastustin ensin. Kun oikea käteni oli hieman parempi kuin vasen, pelkäsin, että jos kaikki menee pieleen, niin sitten huonompi käsi onkin parempi käsi, Petri Hörkkö sanoo.

Leikkaus ei ole avain onneen

Myös Hörkkö muistuttaa, että leikkaus itsessään ei ole avain onneen, vaan potilaan pitää jaksaa jumpata kättään kuukausia leikkauksen jälkeen.

– Minäkin olen aloittanut muutaman kerran alusta. Leikkauksen jälkeinen aamu on pahin, kun käsi ei toimi mitenkään.

Hörkkö kertoo harjoitelleensa päivittäin 5 kilon käsipunteilla. Nyt hän pystyy kaatamaan esimerkiksi vettä keittiön tasolla olevaan kahvinkeittimeen ja ottamaan komeron ylähyllyltä tavaroita turvallisesti.

Petri Hörkkö harjoitteli päivittäin 5 kilon painoilla, jotta hän pystyy nostamaan vesikannua normaalissa keittiössä tason yläpuolelle ja keittämään kahvit. Kuva: Kari Ahotupa / Yle

Tiimiin tarvitaan käsikirurgin lisäksi fysioterapeutti, toimintaterapeutti, halvaantuneen avustaja ja omaiset.

HUS suunnittelee valtakunnallista keskusta

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriin HUSiin ollaan nyt rakentamassa valtakunnallista alan keskusta, joka neuvoisi neliraajahalvauspotilaita ja heitä hoitavia ympäri Suomen. HUSissa yläraajaleikkauksia on tehty säännöllisesti vuodesta 2010.

– Meillä on projektina, että jatkossa kaikki selkäydinpotilaat saisivat mahdollisuuden tulla käsikirurgin arvioon. Kirurgi katsoisi yläraajan nykyistä toimintaa ja sitä, onko käden toimintaa mahdollista parantaa leikkauksella tai erilaisilla apuvälineillä, osastonylilääkäri Eero Waris Töölön sairaalasta kertoo.

Käsikirurgian erikoislääkäri ja osaston ylilääkäri Eero Waris Töölön sairaalasta. Kuva: Sasha Silvala / Yle

Hörkkökin kuuli elämänlaatuansa parantaneista leikkauksista vasta monta vuotta onnettomuutensa jälkeen.

– Ja huomasin, ettei moni muukaan ollut kuullut mistään käsileikkauksista, Hörkkö ihmettelee.

Lisäksi hän toivoo, että suunniteltu keskus välittäisi tietoa myös terveydenhuoltoalan ammattilaisille neliraajahalvauspotilaiden elämästä.

– En pysty kääntymään yöllä sängyssä. Mutta sairaalassa ei millään meinattu uskoa, että tarvitsen ilmapatjan tai olen pian myös makuuhaavapotilas.

Pystykahvaveitsi on harvoja apuvälineitä, joita Hörkkö suostuu käyttämään. Henkilökohtaisen avustajan mukaan veitsi on kätevä esimerkiksi sipulin pilkkomisessa tervekätisellekin. Kuva: Kari Ahotupa / Yle

Avustajan tarve voi vähentyä kolmanneksella

Yläraajaleikkaukset paitsi parantavat potilaan elämänlaatua merkitsevät myös säästöä yhteiskunnalle.

– Nämä potilaat ovat tietysti yhteiskunnalle hyvin kalliita, koska he ovat hyvin riippuvaisia muista ihmisistä. Leikkauksilla voidaan monissa tapauksissa vähentää avustajatarvetta, jolloin yhteiskuntakin hyötyy, osastonylilääkäri Eero Waris sanoo.

Suomessa sattuu vuosittain noin 300 selkäydinvammaa, joista neliraajahalvaantumiseen johtaa noin 180-210.  Kasvava potilasryhmä ovat iäkkäät potilaat, jotka halvaantuvat esimerkiksi selkäytimen verenkiertohäiriön tai selkäytimen ahtauman takia.

Wariksen mukaan tarkkoja laskelmia neliraajahalvauspotilaiden hoidon kokonaiskustannuksista ei ole tehty. Ensimmäisenä vuonna hoito, kuntoutus ja esimerkiksi kodin uudelleen järjestely voivat maksaa arviolta 200 000–300 000 euroa.

Tämän jälkeen potilaalla on avustaja esimerkiksi 8 tuntia päivässä. Wariksen mukaan tuoreessa islantilaisessa selvityksessä on laskettu, että yläraajaleikkauksen jälkeen avustajan tarve vähenee jopa 30 prosenttia.

Sini Reijonen avustaa Petri Hörkköä arkipäivisin muun muassa ruuanlaitossa. Helmi-tytär on päiväkodissa. Kuva: Kari Ahotupa / Yle

Petri Hörkön henkilökohtainen avustaja auttaa maanantaista perjantaihin 8 tunnin päivän aikana muun muassa pukemisessa, katetroinnissa ja ruuanlaitossa. Muun ajan Hörkkö on halunnut rauhoittaa perheelleen; tällöin hänen avovaimonsa auttaa.

– Mä olen kyllä apuvälinevastainen, Hörkkö naurahtaa.

– Haluan pärjätä normaalilla tietokoneella ja normaalissa keittiössä, sillä jos mä yhtäkkiä joudun vieraaseen ympäristöön ja olisin tottunut käyttämään kotona olevia apuvälineitä, olisin pulassa.

Piltti-purkin avaamiseen Hörkkö käyttää sentään luistoa estävää tarraliinaa – jokainenhan tietää, kuinka tiukassa lasipurkit saattavat joskus olla.