“Rukoilen, etteivät läheiseni joutuisi sairaalaan” – Pois muuttaneet venezuelalaiset kertovat, miten maa luhistui silmissä

Suomen venezuelalaiset seuraavat hädissään, miten kotimaa vajoaa yhä pahempaan kurjuuteen.

Venezuela
Hoitoalan työntekijät osoittivat mieltään helmikuussa Venezuelassa, missä monet sairaalat kärsivät lääke- ja tarvikapulasta.
Hoitoalan työntekijät osoittivat mieltään helmikuussa Venezuelassa, missä monet sairaalat kärsivät lääke- ja tarvikapulasta.Cristian Hernandez / EPA

Teresa puhuu äitinsä kanssa puhelimessa melkein päivittäin. Hän epäilee, ettei äiti aina kerro täyttä totuutta elämästään. Mutta arjen vaikeudet välittyvät, kun äiti puhuu varakkaalla alueella asuvista naapureistaan.

Naapurissa asuvan pulskan perheen isän nopea kutistuminen ei johtunut syövästä, kuten Teresa pelkäsi. Äidin mukaan myös lapset ovat alkaneet laihtua.

Toisen naapurinsa äiti oli nähnyt syömässä roskia kadulla. Äiti oli piiloutunut, ettei naapuri joutuisi häpeämään vielä enemmän.

Tällaista on arki Venezuelan pääkaupungissa Caracasissa.

Nälkä on läpäissyt lähes kaikki yhteiskuntaluokat. Ruokapulaa kutsutaan presidentti Nicolas Maduron mukaan “Maduro-dieetiksi”.

Venezuela
Jyrki Lyytikkä / Yle

*Helsingissä asuva Teresa saa nyt Facebookin kautta *kyselyitä tuntemattomilta venezuelalaisilta, jotka haluavat tietää, miten Suomeen pääsee. Ihmiset kysyvät, missä on halvinta asua ja miltä sivustoilta etsiä vuokra-asuntoja.

Hän kertoo tietävänsä myös ihmisiä, jotka asuvat Suomessa kolme kuukautta kerrallaan – viisumittoman maksimiajan – ja käyvät sitten kotimaassa kääntymässä vain muodon vuoksi.

– Mielestäni tämä kertoo, kuinka epätoivoisia ihmiset ovat. He haluavat lähteä tänne, vaikkeivät oikein edes tiedä, missä maa sijaitsee, hän sanoo.

Venezuelasta paetaan massoittain.

Yhdysvaltoihin hakeutuvien venezuelalaisten turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut 168 prosenttia verrattuna viime vuoteen, ja noussut suurimmaksi turvapaikanhakijaryhmäksi. EU-alueelle pyrkivien määrä on jo alkuvuodesta ylittänyt viime vuoden lukemat.

Monet pakenevat naapurimaahan Kolumbiaan, minne lähti pelkästään tammikuussa lähes 50 000 venezuelalaista (siirryt toiseen palveluun). Heinäkuussa kymmeniä tuhansia marssi Venezuelasta naapurimaa Kolumbiaan etsimään ruokaa (siirryt toiseen palveluun), kun raja oli auki muutamia päiviä.

*Venezuelan syöksykierre on ollut nopea. *Vielä vuosituhannen alussa se oli koko Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita (siirryt toiseen palveluun), joka kylpi öljyssä. Nyt maan rahavarat hupenevat vauhdilla.

Suomessa nykyään asuvat venezuelalaiset Carmela Rojas ja Teresa kertovat nyt, miltä maan luhistuminen näytti lähietäisyydeltä.

Teresa ei esiinny nimellään. Hän pelkää seurauksia siitä, että haluaa puhua suoraan Venezuelan terveydenhuollon romahtamisesta.

Venezuela
Jyrki Lyytikkä / Yle

*Kun Hugo Chavez valittiin *Venezuelan presidentiksi vuonna 1998, Carmela Rojasin perhe seurasi vaalivoittoa hautajaistunnelmissa. Vanhemmat olivat huolissaan Chavezin armeijataustasta. He pelkäsivät, että maa luisuu jälleen diktatuuriin.

– Isovanhempani elivät diktatuurissa, ja he ovat kertoneet kuinka ihmiset eivät voineet silloin puhua politiikasta. Heidän naapuriaan kidutettiin, ja he muistivat sen hyvin pimeänä aikana, Rojas sanoo.

Rojas kasvoi terästehtaistaan tunnetussa Puerto Ordazin kaupungissa, mutta hänen vanhempansa olivat kumpikin yrittäjiä.

Perhe ei ollut rikas, mutta kohtalaisen varakas, eikä varmasti siksikään kuulunut vasemmistolaisen Chavezin ydinkannattajakuntaan.

Chavez valittiin presidentiksi eliitin vastustajana, ja hän lupasi vähentää korruptiota. Kohderyhmää olivat erityisesti maan köyhät, joiden oloja Chavez pyrki kohentamaan muun muassa niin sanottujen missioiden turvin.

Missiot olivat sosiaalipoliittisia ohjelmia, joiden avulla pyrittiin parantamaan esimerkiksi köyhien kouluttautumismahdollisuuksia.

Ehkä tunnetuin ohjelmista kohdistui terveydenhuoltoon: missio Barrio Adentron tarkoitus oli tehdä hyvä terveydenhuolto mahdolliseksi kaikille. Venezuela rakennutti tuhansia terveyskeskuksia ja niitä täyttämään tuotiin öljyä vastaan kymmeniä tuhansia terveysalan asiantuntijoita Kuubasta.

Missiot saivat ensimmäisinä vuosinaan ylistystä, jopa Maailman terveysjärjestö WHO:lta. Carmela Rojas muistaa erityisesti ohjelman, jonka avulla aikuisia opetettiin lukemaan.

– Chavez sai aikaan paljon hyvää, mutta samalla hän käyttäytyi kuin diktaattori: koska haluan että näin tehdään, niin näin tehdään, Rojas sanoo.

Chavez alkoi ensi töikseen runnoa läpi lakeja, muita kuuntelematta. Jo ensimmäisen Chavezin presidenttivuoden jälkeen maiden demokraattisuutta arvioiva Freedom House laski Venezuelan luokitusta vapaasta osittain vapaaseen.

Rojas muistaa, kuinka kaupungilla alettiin Chavezin valintaa seuranneina vuosina puhua myyntiin tulleista taloista. Rikkaat muuttivat pois maasta.

Saman päätöksen teki Carmela Rojas vuonna 2001. Vanhemmat eivät panneet vastaan, kun tytär lähti opiskelemaan yhteiskuntatieteitä Espanjaan.

Venezuelan entinen presidentti Hugo Chavez tapasi kansalaisia uuden valtiollisen ruokamerkin lanseeraustilaisuudessa vuonna 2008.
Venezuelan entinen presidentti Hugo Chavez tapasi kansalaisia uuden valtiollisen ruokamerkin lanseeraustilaisuudessa vuonna 2008.

*Teresa seurasi Venezuelassa, *kuinka maa muuttui nopeasti.

Hän muistaa, miten Hugo Chavez puhui televisiossa tuntitolkulla yritysten pakkolunastuksista viikoittaisessa ohjelmassaan. Chavez kansallisti niin öljy-yhtiöitä kuin maatalousyrityksiä, pankkeja ja muuta teollisuutta.

Chavez asetti ruokatarvikkeille kattohintoja, joita tuottajat pitivät liian alhaisina. Ongelmat alkoivat ja ruokatuotannon riittämättömyys näkyi jo 2000-luvulla ensimmäisinä pula-aikoina. Ruokaa alettiin tuoda yhä enemmän öljyrahalla ulkomailta.

Valtio otti haltuunsa dollarikaupan, mikä lisäsi yritysten ongelmia, kun ulkomaisia koneita ja muita tarvikkeita oli vaikea ostaa. Dollarikauppaa alettiin käydä pimeillä markkinoilla.

– Silloin kaikkea kyllä oli, mutta se oli vain hirveän kallista, Teresa sanoo.

Ulkopoliittisesti Venezuela lähentyi Iranin kanssa mutta etääntyi Yhdysvalloista. Chavez kuvaili presidentti George W. Bushia milloin aasiksi, milloin saatanaksi.

"Meistä tuli asiantuntijoita huonosti hoidettujen ihmisten korjaamisessa"

Teresan elämään vaikutti kuitenkin eniten mureneva terveydenhuolto. Hän oli aloittanut lääkäriopinnot julkisessa yliopistossa ja näki kuuden vuoden opintojensa aikana, miten Chavezin kokeilut riepottelivat maan sairaanhoitoa.

Kun Chavezin ylistetty missio Barrio Adentro käynnistyi ja maahan rakennettiin tuhansia uusia terveyskeskuksia, niitä täyttämään tarvittiin nopeasti paljon uusia lääkäreitä. Näitä lääkäreitä tuotiin tuhatkaupalla Kuubasta, jälleen öljyrahalla.

Lääkärivajeen helpottamiseksi Chavezin hallinto aloitti myös pikaohjelman, jossa terveydenhuollon ammattilaisia tuotettiin liukuhihnalta lyhennetyllä koulutuksella.

Aloittaessaan potilaiden tapaamisen kolmantena opintovuonnaan vuonnaan Teresa tapasi myös ihmisiä, jotka opiskelivat tässä lyhyemmässä lääkärikoulutuksessa.

– Minun kävi sääliksi heitä. Potilaskierrosten aikana he eivät koskaan osanneet vastata kouluttavien lääkärien kysymyksiin. Kolme vuotta ei riitä lääkäriksi kouluttautumiseen.

Vaikutukset alkoivat näkyä terveyskeskuksissa, joissa Teresa oli harjoittelussa.

– Meistä tuli asiantuntijoita huonosti hoidettujen ihmisten korjaamisessa. Joskus diagnoosi oli ollut väärä, joskus hoito, joskus kummatkin.

Silloin lääkkeitä ja tarvikkeita kuitenkin oli. Vuonna 2009 Teresan opinnot jäivät tauolle, kun hän muutti Suomeen. Palatessaan jatkamaan opintojaan vuonna 2013 Teresa järkyttyi – mitään ei enää ollut.

– Jopa verikokeissa taudintunnistukseen käytettävät aineet olivat loppuneet, ja diagnoosit piti tehdä pelkän ulkoisen tutkimuksen perusteella.

Opiskelijat työskentelivät täysipäiväisesti sairaaloissa ja oppivat erottelemaan zikavirusta, denguekuumetta ja chikungunyavirusta sairastavat toisistaan vain tarkastelemalla potilaita.

Taudeissa on samoja oireita mutta joitain eroja: Chikungunyaa sairastavat potilaat saapuivat lääkärin luokse varovasti kävellen, koska nivelkivut ovat niin kovat. Denguekuumeen tunnisti pienistä verenpurkaumista.

Zikaviruksen Teresa kertoo tunnistaneensa kasvoihin ja vartaloon levittäytyvästä ihottumasta.

Venezuela
Jyrki Lyytikkä / Yle

*Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen *mukaan sairaalat joutuivat tulemaan toimeen neljänneksellä niistä lääkkeistä ja tarvikkeista, joita lääkärit tarvitsevat.

Seurauksena moni ihminen on kuollut tai jäänyt kokonaan syntymättä.

Kahteen viime vuoteen Venezuela ei ole julkaissut tilastojaan esimerkiksi lapsikuolleisuudesta. Kun tämän vuoden toukokuussa tilastot vihdoin julkaistiin, äitien synnytyskuolemien määrä oli noussut 65 prosentilla ja lapsikuolleisuus 30 prosentilla. Kaksi päivää julkistuksen jälkeen tilassot julkaissutta terveysministeriötä johtanut Antonieta Caporale sai potkut.

Tilastot paljastivat, että myös kurkkumätä oli palannut Venezuelaan. Teresan mukaan kurkkumätätapauksia on vaikea erotella toisistaan, sillä kurkun tutkimiseen tarvittavia välineitä ei ole.

– Rukoilen, etteivät läheiseni joudu sairaalaan, Teresa sanoo. Hänen äitinsä ja tätinsä asuvat yhä Caracasissa.

"Pelkään, etten näe enää koskaan perhettäni"

Tänä kesänä presidentti Nicolas Maduro on käyttänyt samoja niksejä, jotka aloittivat Venezuelan rajut muutokset. Kuten Hugo Chavez presidenttiytensä alussa, myös Maduro haluaa nyt muuttaa perustuslakia.

Venezuelan kriisistä Maduro syyttää öljyn hinnan vuoden 2014 rajua laskua sekä ulkomaita, erityisesti Yhdysvaltoja.

Todellisuudessa talouden hoito on ollut huterilla kantimilla 2000-luvun alusta alkaen, ja öljyn tuotanto lähti laskuun jo hinnan ollessa vielä korkea. Analyytikot syyttävät hallinnon laiminlyöneen investoinnit öljyteollisuuteen.

YK on kutsunut tilannetta humanitääriseksi kriisiksi, mutta presidentti Nicolas Maduro on suhtautunut nihkeästi ulkovaltojen apuun, sillä hallinto näkee sen yrityksenä sekaantua sisäpolitiikkaan.

Teresan tavoin Carmela Rojas palasi vielä kertaalleen Venezuelaan Espanjan talouskriisin ajamana vuonna 2009. Hän työskenteli silloin Caracasissa toimineelle ihmisoikeusjärjestölle, jonka nykyhallinto on sittemmin leimannut ulkomaiden kätyriksi.

Rojas piti työstään muttei halunnut jäädä maahan heikon turvallisuustilanteen takia. Hänen isänsä on ryöstetty aseella uhaten kolmesti.

Sekä Rojas että Teresa haluaisivat palata jonain päivänä Venezuelaan, mutta kumpikaan ei tiedä, miten poliittisen kriisin voisi ratkaista. Rojaksen mielestä sekä Maduron kannattajien että opposition mielipiteet ovat niin kärjistyneitä, ettei rakentavalle vuoropuhelulle ole tilaa.

– Pelkään, etten näe enää koskaan perhettäni. Itken usein, Teresa sanoo.

Hän yrittää auttaa ihmisiä kotimaassa Suomessa perustetun Apua Venezuelaan –verkoston kautta, joka pyrkii lähettämään lääkkeitä niitä tarvitseville.

Lisäksi hän lähettää kuukausittain rahaa läheisilleen. Sillä ei kuitenkaan tee mitään, jos ei ole mitään ostettavaa.