Eläkeläispariskunta polkee pyörillä kuntoa ja siistii tienvarret

Marja-Liisa, 75, ja Pentti Mäki-Mantila, 74, pyöräilevät lähes joka aamu kymmeniä kilometrejä. Samalla he siistivät teiden pientareita ja keräävät tölkit ja pullot kierrätykseen.

pyöräily
Marja-Liisa ja Pentti Mäki-Mantila
Marja-Liisa ja Pentti Mäki-Mantila lähtevät pyörälenkeilleen aina aamulla, kun vastatuulta on yleensä vähiten.Päivi Rautanen/Yle

Marja-Liisa ja Pentti Mäki-Mantilan päivä on alkanut lyhyellä aamulenkillä, jonka pituudeksi matkamittarit mittaavat 35,7 kilometriä. Aikaa lenkkiin kului nyt vain parisen tuntia, kun pitkät aamulenkit vievät aamusta neljästä viiteen tuntia.

– Nyt pyöräilimme valtatie 19:ää kohti Seinäjokea. Käännyimme Rengonharjun parkkipaikalla, joimme mehut ja lähdimme kotiin, Pentti kertaa reittiä. Tämän lyhyen lenkin jälkeen pariskunta kärräsi vielä kuivia polttopuita sateelta suojaan.

Marja-Liisa ja Pentti pyöräilivät paljon jo nuoruudessaan. Marja-Liisa muistaa, miten he Tampereella töissä ollessaan lähtivät työpäivän jälkeen juhannuksen alla kesälomille Jalasjärvelle uusilla pyörillään.

– Se reissu oli 160 kilometriä.

Mutta sitten tulivat tiiviit työvuodet maatilalla ja kuljetusalalla. Pyöräily jäi, kunnes yli 20 vuotta sitten pariskunta alkoi jälleen tosissaan pyöräillä. Parin vuosikymmenen ajan he ovat lähteneet sulalla kelillä lähes joka aamu pyörälenkille.

– Koko ajan kun on liikkeellä, kunto pysyy, Pentti perustelee.

– Pyöräily tuo hyvää peruskuntoa ja se on tärkeää meille myös terveydellisistä syistä, Marja-Liisa jatkaa.

Vastatuuleen ja ylämäkiin helpotusta

Mäki-Mantilat ovat aamuihmisiä.

– Aamuisin ei tuule niin lujaa kuin usein päivisin. Lähdemme aina vastatuuleen, niin päästään sitten myötätuuleen kotiin, Pentti kertoo varhaisen lähdön syitä.

Tässä vaiheessa juttua on pakko paljastaa yksi salaisuus. Mäki-Mantilat hankkivat kesällä polkupyöriinsä apuvälineitä. Pyörät kulkevat tarvittaessa ja haluttaessa sähköavusteisesti. Raskaat ylämäet ovat nyt vähän helpompia.

– Kun ikää tulee, päädyimme tähän. Nyt voi mennä vähän mäkisempäänkin maastoon, Marja-Liisa selvittää.

– Nyt pyörät vetävät, kun polkimet liikkuvat. Järjestelmässä on kolme eri helpotusvaihtoehtoa, Pentti jatkaa.

– Melkein aina on jostain päin vastatuuli ja tällä ikää se tuuli on liikaa. Kaveri kehui ja päätimme kokeilla, Pentti selvittää.

Lähdemme aina vastatuuleen, niin päästään sitten myötätuuleen kotiin.

Pentti Mäki-Mantila

Romahtaako nyt kunto, kun sähkö helpottaa menoa?

– Ei toki, kun pitää koko ajan polkea. Ei se itsellään mene sähköavusteisenakaan. Polkea täytyy, jos aikoo mennä eteenpäin. Monella on tästä väärä käsitys, Marja-Liisa puolustautuu.

Tienvarret siistiksi ja tölkit kiertoon

Pyöräillessä katse osuu helposti teiden pientareisiin ja siihen roskamäärään, mitä sinne on heitetty.

– Aivan kaikkein pahimpia ei voi sanoa edes ääneen, Marja-Liisa siunailee.

– Kerran löytyi parkkipaikalta tien vierestä aivan uuden näköinen kuntopyörä pienistettynä. Siirsin sen kuusen juurelle talteen ja haimme sen, kun menimme autolla ohitse. Me koottiin se kotona ja hyvin se pelaa vieläkin, Pentti virnistää.

Teiden pientareet siisteiksi ja tölkit ja pullot kierrätykseen.
Teiden pientareet siisteiksi ja tölkit ja pullot kierrätykseen.Päivi Rautanen/Yle

Mäki-Mantilat ovat ottaneet tehtäväkseen pitää ainakin kotikulmien tienvarret sotkuista siistinä.

– Keväällä teemme perussiivon. Se tuntuu hyvältä, sillä on ikävä katsella papereita, tupakkiaskeja, muovipusseja ja kaikkea mahdollista tienvarressa, Marja-Liisa sanoo.

Joka-aamuisilla polkupyöräreissuillaan Mäki-Mantiloilla on mukana kangaspussi, jonne he keräävät pullot ja tölkit. Ne päätyvät pienen suihkutuksen ja putsauksen jälkeen kauppareissulla kierrätykseen.

– Mitäpä niitä sinne teiden varsille jättää. Aikaisemmin, ennen näitä sähköapuja, minulle oli tärkeää, että sai vähän huilata. Oli kiva pidättää ja ottaa se purkki sieltä pussiin. Pentillä kun on ollut aina parempi kunto kuin minulla, niin hän meni lujaa pyörällä, Marja-Liisa nauraa.

– Tottahan kierrättämisestä on pieni rahallinenkin hyöty, mutta ennen kaikkea se, että niitä on ikävä katsella tuolla ojan pientareella, Marja-Liisa jatkaa.

Polkupyörän nopeus- ja kilometrimittari
Pentti Mäki-Mantilan polkupyörän mittariin on tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä kertynyt 2650 kilometriä.Päivi Rautanen

Samalla pyörällä 100 000 kilometriä

Mäki-Mantiloiden polkupyörien matkamittareihin on tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä kertynyt 2 650 kilometriä. Pentti arvelee, että 4 000 kilometriä täyttyy vuoden loppuun mennessä.

– Parhaimpina vuosina tuli noin 6 500 kilometriä monena vuotena peräkkäin. Neljää ja viittä tuhatta kilometriä on tullut sitten jo pidempään. Kun ikää tulee, niin kilometrit vähän vähenevät, Mäki-Mantilat kertovat.

Pentti on ajanut samalla pyörällä jo 100 000 kilometriä.

– Kyllä siinä on renkaita vaihdettu, viidennet ovat nyt menossa. Polkuimia on mennyt kolmet ja satulakin on jo kolmas. Laakereitakin on mennyt useampi, Pentti kertaa pyöränsä vaiheita.

Kun teiden pinnat liukastuvat, Mäki-Mantilat siirtyvät sauvakävelylenkeille. Kun lunta on tarpeeksi, kuntoilu jatkuu hiihtämällä.

– Mutta heti, kun Seinäjoentie sulaa, hyppäämme pyörän selkään, Marja-Liisa toteaa.

Huomioliivit ja kypärät kuuluvat ahkerien pyöräilijöiden vakiovarustuksiin.
Huomioliivit ja kypärät kuuluvat ahkerien pyöräilijöiden vakiovarustuksiin.Päivi Rautanen/Yle