Suomalaisperhe asuu yhdessä maailman vaarallisimmista maista: "Ei siellä voisi olla eikä tehdä töitä, jos pelkäisi"

Tamperelaisten Lindgrenien kodista Irakissa näkee sotilaskoneiden nousut ja laskut, mutta lapsiperhe yrittää elää niin normaalia arkea kuin mahdollista.

Irak
nainen istuu nurmikolla lasten kanssa
Tamperelainen Johanna Lindgren perheen pienin sylissään. Ympärillä on irakilaisia lapsia.Matti Lindgren

TampereLindgrenin perhe on parin lomakuukauden ajan nauttinut Tampereen vihreydestä ja elämisen helppoudesta. Pian on taas aika palata kotiin ja töihin Irakiin, maahan joka on ollut sotatilassa jo toistakymmentä vuotta.

– Arki siellä vaatii luovuutta ja kärsivällisyyttä, sanoo avustustyöntekijä Johanna Lindgren.

– Suomessa on niin helppo liikkua, kaikki ruoka löytyy, leikkipuistot ja mummulatkin ovat lähellä. Ne kaikki puuttuvat Irakista. Silti on etuoikeus päästä sinne töihin ja saada asua siellä.

Johanna ja Matti Lindgren ovat olleet Fida Internationalin palveluksessa Irakissa runsaat kaksi vuotta. Perheeseen kuuluvat myös seitsemän- ja nelivuotiaat koululaiset sekä vielä hoitajan kanssa kotona oleva alle kaksivuotias pienokainen.

poika raunioilla
Pitkään jatkunut sotatila on pakottanut ihmiset lähtemään kotikylistään, ja esimerkiksi lasten koulunkäynti on vaikeaa poikkeusoloissa. Kaikesta on pulaa, myös opettajista.Matti Lindgren

Arkea sodan varjossa

Lindgrenit asuvat reilun 60 kilometrin päässä Mosulista, Irakin toiseksi suurimmasta kaupungista. Kaupunki on ollut äärijärjestö Isisin hallussa, mutta perheen loman aikana Irakin hallituksen joukkojen kerrotaan vallanneen kaupungin takaisin.

Kaikesta huolimatta pystymme elämään niihin oloihin ihan tavallista perhearkea.

Johanna Lindgren

– Emme me tietenkään ole eturintaman lähellä. Kotiin kuitenkin näkyy ja kuuluu, kun sotilaskoneet nousevat ja laskevat, ja sotilaita näkee. Täältä matkojen päästä Tampereelta on vähän vaikea itsekin käsittää, että me oikeasti asutaan tuolla, Johanna Lindgren sanoo.

– Kaikesta huolimatta pystymme elämään niihin oloihin ihan tavallista perhearkea. Koti on siellä, auto pihassa ja koulut alkavat taas syyskuussa.

perhe kävelee raunioilla
Kakai-heimojen kylä Irakin ja Kurdistanin välillä. Alueen kylissä on korjattu kouluja ja autettu varsinkin naisia ja lapsia suomalaisin keräysvaroin.Matti Lindgren

Autoa tarvitaankin aina, kun lähtee pois omasta pihasta.

– Jos lähdet kävellen, ei ole kävelyteitä. Roskat lojuvat kadulla ja autot ajavat miten sattuu, ne ovat siellä niitä arjen turvallisuusasioita.

Johanna Lindgren arvioi, että sissisota Mosulissa jatkuu edelleen, vaikka hallituksen joukot ovat kaupungissa. Perheen omalla asuinalueella on viime aikoina ollut kymmeniä tuhansia pakolaisia. Lindgren arvelee, että näitä ihmisiä ollaan nyt palauttamassa takaisin tuhottuihin kotikyliinsä.

"Äiti ja iskä siivoavat sottaa"

Lindgrenien työsarkaa Irakissa on kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu. Omia pieniä lapsiaan he haluavat suojella sodalta ja muiltakin karuilta asioilta.

Ihanaa, pienen lapseni sanavarastosta puuttuu sana sota.

Johanna Lindgren

– Yksi lapsista vastasi kyselijälle, että me ollaan Irakissa koska siellä on 'sotta'. Äiskä ja iskä on siivoamassa, kun siellä on niin paljon sottaa ja sotkua.

– Itselleni se oli onnistumisen kokemus, että lapset eivät ole tässä kriisissä mukana. Ihanaa, pienen lapseni sanavarastosta puuttuu sana sota.

luokkakuva
Irakilaisluokka, jonka kanssa Johanna ja Matti Lindgren kehittivät musiikillisen kesäkoulun opetussuunnitelman.Matti Lindgren

Lindgrenien lapset ovat päivisin maksullisessa koulussa. Naapuruston pakolaislapsista lähes puolet kuljeskelee päivät kaduilla, koska he eivät pääse kouluun.

On kouluja, joissa maalaamattomia seiniä koristaa vain miinoista varoittava taulu.

Johanna Lindgren

Opettajia ei ole tarpeeksi eikä heidän kouluttamistaan pidetä tärkeänä – muutaman viime vuoden aikana palkkakin on jäänyt maksamatta.

– Se satuttaa, sillä jokainen lapsi on yhtä arvokas. Voin äitinä laittaa lapseni kouluun, jossa on väriä, musiikkia, taidetta, lounas ja hyvä opettaja. Sitten näen työni puolesta kouluja, joissa maalaamattomia seiniä koristaa vain miinoista varoittava taulu, Johanna Lindgren suree.

Auttamisen halu vei Lähi-itään

Irak on monin tavoin yksi maailman vaarallisimmista maista. Silti kurdialueella, sotivan Mosulin liepeillä asuvaa suomalaista perheenäitiä ei pelota.

Olemme yrittäneet rakentaa arjen niin, ettemme joudu pelottaviin tilanteisiin.

Johanna Lindgren

– Ei siellä voisi olla eikä tehdä töitä, jos pelkäisi. Pelko lamauttaa kaiken mahdollisen toiminnan, Johanna Lindgren sanoo.

– Toki olemme käyneet intensiivisiä turvallisuuskoulutuksia ja tiedostamme asian. Olemme yrittäneet rakentaa arjen niin, ettemme joudu pelottaviin tilanteisiin. Varotoimenpiteet ovat olemassa ja suunnitelmat toimista riskitilanteissa. Varaudumme ja suunnittelemme, se poistaa pelkoa.

Lindgrenien pesti Irakissa kestää vielä vuoden loppuun. He toivovat sille jatkoa, mutta kaikki riippuu lähettävästä järjestöstä.

Tai oikeastaan kaikki riippuu Suomen ulkoministeriöstä: Fida kuten muutkin kansalaisjärjestöt odottavat loppuvuodesta ministeriöltä päätöksiä kehitysyhteistyörahoista.

Jos rahoitus järjestyy ja jos Irakin poliittinen tilanne sen sallii, Lindgrenit jatkavat työtään Irakissa tai jossakin muussa Lähi-idän hauraassa valtiossa vastedeskin.

mies opettaa kitaran soittamista
Musiikkipainotteinen kesäkoulu on osaltaan rakentamassa rauhaa erilaisten etnisten ja uskonnollisten ryhmien välillle.Johanna Lindgren